vierailija
Hei vain kaikille,
Kuten monet täällä ovat varmasti huomanneet, tälläkin palstalla kirjoittelee yksi tai kaksi, ehkä useampi, mielenterveysongelmista, jopa mielensairauksista kärsivä henkilö.
Oikeastaan yksi syy, miksi jaksan vielä tätä välillä niin negatiivissävytteistä palstaa seurata, on se, että minua kiinnostaa ihmismieli. Yksi haaveistani olisi vielä psykologiaa opiskella, ei niinkään välttämättä ammattimielessä, koska ikää on jo reilusti, mutta muuten.
Haluan kysyä, mitä ajattelisitte siitä, jos oma lapsi sairastuisi mieleltään? Uskon ja toivon, että jokainen vanhempi tekisi voitavansa. Tiedän ja tunnen tapauksen, jossa molemmat lapset sairastuivat perinnölliseen sairauteen. Perheen toinen vanhempi teki itsemurhan, esikoinen kuoli, koska ei ollut balanssissa hoidon suhteen. Yksi lapsi jäljellä, mutta ei ole kunnossa. Jäljelle jäänyt vanhempi ei enää jaksa. Toisaalta lähipiirissä on sattunut ikäviä, kun molemmat vanhemmat ovat päihteiden vuoksi kuolleet ja nyt heidän jo aikuiset lapsensa pärjäävät hienosti, vaikka vaikutuksia on heidän elämäänsä ollut ja olen itse ollut isossa roolissa heidän elämässään ollut. Ja nyt ne hyvät asiat plus heidän oma työnsä kantaa hedelmää. Olen niin ylpeä!
Mutta paljon on hirveän surullisia kohtaloita. Tosiaan, mitä itse tekisitte, jos huomaisitte lapsessanne mielenterveyteen liittyvää ongelmaa ja huolta?
Itse toivon, että olisin riittävän valpas ja huomaisin, jos jotakin hälyttävää tapahtuu, ja heti hakisin apua. Ehkä kouluterveydenhuollosta ensiksi.
Ja lopuksi, ihanaa kesää kaikille!
PS: En saanut tähän lisättyä mitään muuta "vierailjan" perään mutta olkoon se jatkossa vierailijaSini, jos keskustelua syntyy. Ja asiallista toivon tietysti. Kiitos <3
Kuten monet täällä ovat varmasti huomanneet, tälläkin palstalla kirjoittelee yksi tai kaksi, ehkä useampi, mielenterveysongelmista, jopa mielensairauksista kärsivä henkilö.
Oikeastaan yksi syy, miksi jaksan vielä tätä välillä niin negatiivissävytteistä palstaa seurata, on se, että minua kiinnostaa ihmismieli. Yksi haaveistani olisi vielä psykologiaa opiskella, ei niinkään välttämättä ammattimielessä, koska ikää on jo reilusti, mutta muuten.
Haluan kysyä, mitä ajattelisitte siitä, jos oma lapsi sairastuisi mieleltään? Uskon ja toivon, että jokainen vanhempi tekisi voitavansa. Tiedän ja tunnen tapauksen, jossa molemmat lapset sairastuivat perinnölliseen sairauteen. Perheen toinen vanhempi teki itsemurhan, esikoinen kuoli, koska ei ollut balanssissa hoidon suhteen. Yksi lapsi jäljellä, mutta ei ole kunnossa. Jäljelle jäänyt vanhempi ei enää jaksa. Toisaalta lähipiirissä on sattunut ikäviä, kun molemmat vanhemmat ovat päihteiden vuoksi kuolleet ja nyt heidän jo aikuiset lapsensa pärjäävät hienosti, vaikka vaikutuksia on heidän elämäänsä ollut ja olen itse ollut isossa roolissa heidän elämässään ollut. Ja nyt ne hyvät asiat plus heidän oma työnsä kantaa hedelmää. Olen niin ylpeä!
Mutta paljon on hirveän surullisia kohtaloita. Tosiaan, mitä itse tekisitte, jos huomaisitte lapsessanne mielenterveyteen liittyvää ongelmaa ja huolta?
Itse toivon, että olisin riittävän valpas ja huomaisin, jos jotakin hälyttävää tapahtuu, ja heti hakisin apua. Ehkä kouluterveydenhuollosta ensiksi.
Ja lopuksi, ihanaa kesää kaikille!
PS: En saanut tähän lisättyä mitään muuta "vierailjan" perään mutta olkoon se jatkossa vierailijaSini, jos keskustelua syntyy. Ja asiallista toivon tietysti. Kiitos <3