Onko kellään kokemusta? Meillä oli miehen kanssa eilen riitaa ja hän sanoi mulle tosi pahasti yhdessä vaiheessa, johon riita sitten loppui, koska olin niin loukkaantunut. Menin itkien nukkumaan eri huoneeseen ja aamulla nousin yhtä aikaa miehen kanssa. Yritin varovasti jutella, mutta en saanut hänestä irti yhden sanan vastauksia enempää. Kun mies lähti töihin kysyin häneltä miksi hän kohtelee minua näin ja vastaukseksi sain 'myöhästyn töistä' eli ei mitään \|O
En ymmärrä tätä. Monista vioistani huolimatta pidän huolen siitä, että jos näen loukanneeni jotain oiken sydänjuuria myöten tai yleensäkin jos olen se, joka oli väärässä, ei minulle ole ongelma pyytää anteeksi. Mielestäni asia on niin, että kaikki mokaavat, pointti on se, että jos jokainen mokatessaan osaa myös pyytää anteeksi, niin asiat pysyvät tasapainossa. Mua alkaa pikkkuhiljaa nyppimään tää, että mun pitää aina olla se joka ottaa ensimmäisen askeleen- silloin kun itse olen väärässä ja silloin kun mies on väärässä, koska hän on ilmeisesti niin tunnevammainen, ettei osaa sitä tehdä, tai ei halua. En tiedä. Olen huomannut tämän ennenkin, että mitä pahemmin mies loukkaa, sitä kylmempi hän sitten on sen jälkeen.
Ajatuksia siskot?
En ymmärrä tätä. Monista vioistani huolimatta pidän huolen siitä, että jos näen loukanneeni jotain oiken sydänjuuria myöten tai yleensäkin jos olen se, joka oli väärässä, ei minulle ole ongelma pyytää anteeksi. Mielestäni asia on niin, että kaikki mokaavat, pointti on se, että jos jokainen mokatessaan osaa myös pyytää anteeksi, niin asiat pysyvät tasapainossa. Mua alkaa pikkkuhiljaa nyppimään tää, että mun pitää aina olla se joka ottaa ensimmäisen askeleen- silloin kun itse olen väärässä ja silloin kun mies on väärässä, koska hän on ilmeisesti niin tunnevammainen, ettei osaa sitä tehdä, tai ei halua. En tiedä. Olen huomannut tämän ennenkin, että mitä pahemmin mies loukkaa, sitä kylmempi hän sitten on sen jälkeen.
Ajatuksia siskot?