miehet ja harrastukset

Millaisia harrastuksia ja intrestejä miehelläsi on? Tuntuuko sinusta että ne on tasapainossa perhe-elämän kanssa vai onko mies mielestäsi liikaakin kotona ja saisi lähteä joskus johonkin? Tämä on varmasti oma taitolajinsa sekä miehille että naisille, harrastusten sovittaminen elämään.
Itse käyn kerran viikossa jumpassa ja samalla kaupassa tekemässä viikko-ostokset. Siinä on pääasiassa oma aikani. Mies on intohimoinen autoharrastaja ja tällä hetkellä melkein kaikki viikonloput menee tallilla mikä sijaistsee kaukana kotoa. Lähtee sinne pe suoraan töistä ja tulee kotiin su iltana. Tilapäinen ratkaisu sinällään, mut vuodenvaihteesta asti näin ollut ja vielä ensi kuun olen viikoloput pääsääntöisesti yksin muksujen kanssa. Toukokuussa auto pitäisi saada ajoon ja saada talli lähempää kotoa. Kesäkausi meneekin sitten harrastetapahtumissa juoksemisissa sekä kisaa ajessa(eri auto). Arki-illat herra on ainakin toistaiseksi kotona mutta aika vähän lasten kanssa.
Tilanne harmittaa ja siitä tulee aina välillä sanottua mutta minkäs teet On vaan kurja olo kun tuntuu että perhe on ihan toisarvoinen asia hänen elämässä, odotti vähän muuta. Tilanteen tekee vähän araksi se että oltiin asumuserossa melkein 2v ja palattiin yhteen vuodenvaihteessa. Asuimme eri kaupungeissa, siksi autokin sijaitsee nyt kaukana. Ottaa vaan päähän kun mies käy siellä asumassa viikonloput kuin poikamies, illat kavereisen kanssa kaljalla ja päivät tallilla. Osaako se irtaantua enää siitä roolista mikä ollut viimeiset 2v?
Onko muita joilla miehen harrastus on tärkein asia elämässä? Haaveilen edelleen miehestä joka olisi perhekeskeinen ja viettäisi aikaa kotona ja nauttisi lasten kanssa olosta. Mutta alkaisiko mies piankin ärsyttämään jos olisi aina paikalla, toivoisi että lähtis useammin johonkin? No, kai ihmisen perusluonne on tyytymätön
Onko teillä löytynyt tasapaino joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja oliko matka siihen tilaan pitkä?

 

Lasteni isä on urheilu-hullu...Hän harrastaa kaikkea mihin liittyy pallo-
Kaukalopallo,lentopallo,jalkapallo,sulkapallo...
Harjoituksia oli 5 iltaa viikossa, sitten kun tuli kotiin nii televisiosta tulikin sopivasti tulosruutu,formulat,jääkiekkoa,jalkapalloa...telkkarista kelpas kaikki lajit.Viikoloppuisin oli turnauksia yms. Lomat ja pekkaspäivät pidettiin harrastusten tahdissa.

Kaikki rahatkin meni ensisijaisesti harrastuksiin, jouduin elämään lasten kanssa tosi vähillä rahoilla, että herra pääsi pelireissuille tai pysty ostamaan varusteita ja maksamaan lisenssejä.
Hän on nykyään ex-mieheni. Me emme lasten kanssa kyenneet muuttumaan palloiksi.
Nyt hänellä on aikaa harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa,
eikä se ole meidän ruuasta pois.

 

Meillä myös miehellä autoharrastus. Harrastaa JOKA PÄIVÄ vähintään 5 tuntia! Onpa myös sellaisia päiviä jolloin aikaa vierähtää jopa 10-12 tuntia! Siinä samalla hän tekee myös muita ei niin tärkeitä auto-fiksauksia kavereilleen vaikka meilläkin se auto pitäisi saada ajoon kesäksi! Koko kesä meni myös sitä samaa autoa laittaessa, siinä minä raskaana ollessani kävelin ajottain töihin 5km suuntaansa kesä helteellä..jäinkin sitten sairaslomalle kun supisteli eikä tuo ylimääräinen rehkiminen varmaankaan auttanut asiaa. Kesäloma reissuakaan meillä ei tehty kun auto ei kulkenut ei.. Olisihan se kulkenut mutta kun pitää miehen harrastaa ja tehdä autolle vaikka mitä, tuunata siis. Äly hoi..!!

Meillä nyt siis pieni lapsi jota minä yksin hoidan kotona siinä kodinhoidon ohessa! Alkaa olla aikalailla lopussa tämä suhde..kotona ei paljoo puhuta eikä mies edes kysy miksi olen näin hiljaa tai itken välillä silmäni päästä. Lapsen takia olen tietysti reipas ja jaksan...luulin että miehellekin tämä lapsi olisi tärkeä kahden keskenmenon jälkeen mutta ei.
Minäkin otin miehen takaisin, mutta taisin tehdä sen vaan yhteisen lapsemme takia. Nyt kaduttaa!! Olisin varmasti halutessani löytänyt paremman isän lapsellemme joka on tärkeintä tässä muuten niin surkeassa elämässäni.

Tunteista meillä ei puhuta, en ole kuullut rakkauden tunnustuksia yli vuoteen..silloin niitä kyllä kuulin kun mies halusi takaisin yhteen.. Tuntuu vaan että mies vaan huijasi.
Ei kai tässä ole enää mitään järkeä..odotan kai vaan sitä viimeistä pisaraa.. (joka on kyllä tullut jo moneen kertaan...)

Niin, eikä tämä miehen harrastus kuulema lopu vaikka auto saadaankin toivottavasti kulkuun kesäksi..nimittäin heti ensi talvena tämä sama alkaa uudestaan ja auto hallille...!!

Haluisin olla onnellinen, siis kokonaan onnellinen..

 

Mies harrastaa moottoripyöriä. Menee puuhailee pyörän kanssa kun on aikaa. Perhe menee edelle. Kesäisin on sitten ajokausi jolloin harrastaa enemmän mutta niin ettei perhe-elämä kärsi. Näin meillä =)

 

Hei!

Hurjalta kuulostavia tilanteita! meillä jo paljon pienemmät miehen poissaolot kotoa perheen parista (yl. pari kertaa viikossa jokin liikuntaharrastus) saattaa aiheuttaa minulle mustasukkaisuuskohtauksen. En kestäisi ollenkaan kuvaamianne juttuja.

Tuollaiset kuulostavat minusta jo "harrastusriippuvuudelta" ja niitä voisi verrata alkoholismiin tai rahapeliriippuvuuteen. Olisikohan saatavilla jotain terapiaa kyseisille miehille ja ehkä koko perheelle? Kyllä näiden miesten pitäisi ruveta olemaan aikuisia, kun ovat halunneet perustaa perheenkin. Tuollainen omistautuminen jollekin harrastukselle on lapsellista ja narsistista käytöstä mielestäni.

 

\

Hei!

Hurjalta kuulostavia tilanteita! meillä jo paljon pienemmät miehen poissaolot kotoa perheen parista (yl. pari kertaa viikossa jokin liikuntaharrastus) saattaa aiheuttaa minulle mustasukkaisuuskohtauksen. En kestäisi ollenkaan kuvaamianne juttuja.

Tuollaiset kuulostavat minusta jo "harrastusriippuvuudelta" ja niitä voisi verrata alkoholismiin tai rahapeliriippuvuuteen. Olisikohan saatavilla jotain terapiaa kyseisille miehille ja ehkä koko perheelle? Kyllä näiden miesten pitäisi ruveta olemaan aikuisia, kun ovat halunneet perustaa perheenkin. Tuollainen omistautuminen jollekin harrastukselle on lapsellista ja narsistista käytöstä mielestäni.

Mutta ovatko kyseiset miehet edes halunneet lapsia yhtä kiihkeästi kuin naisensa? Mitä jos lapset ovat miehen silmissä naisen harrastus, eikä ole alunperinkään halunnut keskittyä täysillä perhe-elämään, vaan halunnut jatkaa harrastustaan? Onko asioista alunperinkään juteltu niin, että kummallekin on _varmasti_ ollut selvää, mitä toinen elämässään haluaa tehdä?

 

\

\

Hei!

Hurjalta kuulostavia tilanteita! meillä jo paljon pienemmät miehen poissaolot kotoa perheen parista (yl. pari kertaa viikossa jokin liikuntaharrastus) saattaa aiheuttaa minulle mustasukkaisuuskohtauksen. En kestäisi ollenkaan kuvaamianne juttuja.

Tuollaiset kuulostavat minusta jo "harrastusriippuvuudelta" ja niitä voisi verrata alkoholismiin tai rahapeliriippuvuuteen. Olisikohan saatavilla jotain terapiaa kyseisille miehille ja ehkä koko perheelle? Kyllä näiden miesten pitäisi ruveta olemaan aikuisia, kun ovat halunneet perustaa perheenkin. Tuollainen omistautuminen jollekin harrastukselle on lapsellista ja narsistista käytöstä mielestäni.

Mutta ovatko kyseiset miehet edes halunneet lapsia yhtä kiihkeästi kuin naisensa? Mitä jos lapset ovat miehen silmissä naisen harrastus, eikä ole alunperinkään halunnut keskittyä täysillä perhe-elämään, vaan halunnut jatkaa harrastustaan? Onko asioista alunperinkään juteltu niin, että kummallekin on _varmasti_ ollut selvää, mitä toinen elämässään haluaa tehdä?

En oo tähän listaan vielä ennen vastanut, mut meillä kyl ennen ekaa ja myös ennen tokaa käytiin se keskustelu, et menoissa joustetaan tasapuolisesti. No ei se oo toteutunut kuin ehkä vähän aikaa alkuun ja mä oon jo luovuttanu, etten juuri enää jaksa edes asiasta motkottaa...

 

Meillä lapsi ei ole mikään harrastus, kun tosiaan niinkuin tuossa aiemmin kirjotin että kahden kipeän keskenmenon jälkeen tämä lapsi on todella toivottu. Raskausaikana mies kyllä oli jopa jokaisella neuvolakäynnillä mukana..
Jos joku harrastus vie mukanaan niin en tiedä kuka siinä saa sen pään käännettyä. Ihan järkevää jos harrastaa muutamana iltana viikossa, mutta..meillä ei ole asiat näin hyvin ei..
Mies on itsekeskeinen, omaan napaansa tuijottava..miten sellaiselle ihmiselle saa sinne pääkoppaan sen asian ettei tämä todellakaan käy!? että menetät tällä menolla perheesi -jonkun harrastuksen takia..!!!

Ei voi käsittää..mies on vaan hiljaa/istuu koneella kun yritän puhua.

Mutta hyvä tänne käydä välillä purkautumassa.

 

Meillä myös sama autoharrastus-ongelma..Tätä on kestänyt jo vuosia..ja tilanne vaan paheni lasten syntymän jälkeen.Mitä enemmän vaadin,pyysin,rukoilin ja erolla uhkasin,sitä enemmän meillä oltiin tallissa.Joka päivä siellä täytyy käydä jotain tekemässä.Ja kisoja ennen siellä asutaan..Mietin,milloin tajuaa että omistaa myös perheen?kun on liian myöhäistä?Muistaako miehenne teitä jotenkin ylim.kun olette hoitaneet perheen kun on saanut harrastaa?Meillä ei mitenkään,ei koskaan mitään extrahuomiota..

 

Mieheni harrastaa musiikkia. Treenaa yleensä kerran viikossa koko illan. Lisäksi on keikkoja ja ennen keikkoja tietenkin ylimääräisiä harjoituksia. Loma-aikoina ei treenaa. Tekee tätä harrastelijapohjalta, joten normaalisti on vain yhden illan viikosta poissa kotoa, mutta on myös kausia jolloin menoa on kolmenakin iltana viikossa. Keskustelee aina minun kanssa, että sopivatko nuo menot arkeemme. Jos lapset ovat sairastelleet tai minä olen jotenkin väsynyt on jäänyt kotiin, kun nuo keikat kyllä hoituvat ilman häntäkin.

Mies hoitaa ja leikittää paljon lapsia. Töitä tekee kahdeksisen tuntia päivässä ja tulee sitten suoraan tai kaupan kautta kotiin. Olen tyytyväinen. Kotityötkin jaetaan ja rahat ovat yhteisiä eli näistä ei riidellä. Minä hoidan päivisin lapset kotona. Mies on hyvä keskustelemaan ja hellä ja huomaavainen muutenkin. Pienten lasten kanssa eläminen on kyllä niin sitovaa, että välillä riidellään ihan siksi ettei saada järjestettyä yhteistä aikaa. Kukaan ei hoida lapsiamme, jotta pääsisimme joskus kahdestaan ulos. Ollaan syvimmiltämme kuitenkin tyytyväisiä siitä, että osaamme jakaa vastuuta lapsista ja nuo riidat yritämme ottaa aina vähemmän vakavasti, kun ymmärrämme, että mistä ne kumpuavat. Yöt vain ovat yhteistä aikaamme. Nukutaan siis sitten, kun olemme vanhuksia...

 

\

Meillä myös sama autoharrastus-ongelma..Tätä on kestänyt jo vuosia..ja tilanne vaan paheni lasten syntymän jälkeen.Mitä enemmän vaadin,pyysin,rukoilin ja erolla uhkasin,sitä enemmän meillä oltiin tallissa.Joka päivä siellä täytyy käydä jotain tekemässä.Ja kisoja ennen siellä asutaan..Mietin,milloin tajuaa että omistaa myös perheen?kun on liian myöhäistä?Muistaako miehenne teitä jotenkin ylim.kun olette hoitaneet perheen kun on saanut harrastaa?Meillä ei mitenkään,ei koskaan mitään extrahuomiota..

Sinänsä ymmärrän sen, ettei ole todellakaan huippua olla yksin/yksin lasten kanssa, kun mies harrastaa. Olen itsekin joskus surrut vastaavia asioita.

MUTTA jos miehen omistautuminen harrastukselleen on ollut tiedossa ja ennen perheenperustamista, ei minun mielestäni ole miehen vika, jos asia alkaa hiertää siinä vaiheessa. Hieman kärjistetysti sanottu, mutta silloin on ollut tiedossa, millainen mies on ja on ollut vapaus valita, kestääkö sen vai ei...

Eri asia on sitten se, jos mies yhtäkkiä innostuu jostain asiasta niin, että perhe jää toiseksi.

Monesti mies varmaan viihtyy harrastuksen parissa vieläkin paremmin, jos vaihtoehtona on kotona marmattava vaimo... Menkää mukaan harrastukseen, jos se suinkin mahdollista on! Sinne vaan autotalliin miehen perässä ja jos autoasiat ei kiinnosta, niin vaikkapa vaan viereen istumaan ja rupattelemaan. Pieni lapsi menee rattaissa mukana, vähän isommalle voi antaa omaa puuhasteltavaa. Meillä autoharrastus on otettu koko perheen harrastukseksi, eikä siitä silloin tarvi riidellä.

Siis totta kai on ollut aikoja, jolloin minäkin olen itkenyt uupumusta, kun miestä ei ole näkynyt, mutta kun asioilla on aina kaksi puolta...

 

Seenalle!!

Aika yliampuvaa tekstisi,ainakin meidän perheen kannalta katsottuna.
Meillä lapset pienellä ikäerolla(noin 1v)ja vauva oli koliikkilapsi,huusi 3-4kk..ja toinen lapsi myöskin siis "vauva" vielä.Meillä autotalli pieni ja täpötäynnä isoja koneita,lisäksi tietysti kilpuri.Sinne ei todellakaan voinut kuvitella vievänsä koliikkivauvaa ja 1v vanhempaa lasta huutaan kilpaa iskän koneiden kanssa..isompi lapsi ei ennen 2v ikää juurikaan mitään puuhastelua vielä osannut tehdä,päinvastoin oli tiellä siellä ahtaassa tallissa ja hiuksiaan myöden öljyssä ja piessä..Ja myöskin pelkäsi kovaäänisiä koneita.Rattaita myöskään meidän talliin ei voinut ajatellakkaan..juu,olet oikeassa että että miks sitten valitsin miehen jolla tollanen harrastus.No enpä minäkään valinnut meille koliikkivauvaa.mielestäni tuossa elämäntilanteessa kun 2 pientä lasta,äiti uupunut,täytyisi miehenkin jo ajatella perhettään.mutta meillä se ei mennyt näin,eikä mene koskaan.Teillä onkin varmaan isompi talli,isommat lapset jotka tosiaan voi ottaa tallihommiin mukaan.Mutta näin meillä,toivotaan aurinkoisia kisareissuja.

 

\

MUTTA jos miehen omistautuminen harrastukselleen on ollut tiedossa ja ennen perheenperustamista, ei minun mielestäni ole miehen vika, jos asia alkaa hiertää siinä vaiheessa. Hieman kärjistetysti sanottu, mutta silloin on ollut tiedossa, millainen mies on ja on ollut vapaus valita, kestääkö sen vai ei...

Ei kun naiset aina luulevat, että miehet muuttuvat, kun tarpeeksi uhkailee, v***tuilee, kiristää ja antaa katteettomia lupauksia. Mihin tiikeri raidoistaan pääsisi? Onkos sitten mukavaa, jos tosiaan hajotetaan perhe harrastuksen takia? Sitten ei ainakaan ole toivoakaan arkeen osallistumisesta. Kunpa naiset eivät aina tuudittautuisi uskoon, että harrastava mies muuttuu superisäksi lasten tullessa.

 

\

Kunpa naiset eivät aina tuudittautuisi uskoon, että harrastava mies muuttuu superisäksi lasten tullessa.

Miksi sitten oletetaan, että harrastava ja menevä, kenties uraputkessakin oleva nainen muuttuu superäidiksi saatuaan lapsen?

Miksi lasten tullessa naisen pitää muuttua aikuiseksi ja mies saa olla ikuinen kakara "harrastuksineen"?

 

\

Miksi sitten oletetaan, että harrastava ja menevä, kenties uraputkessakin oleva nainen muuttuu superäidiksi saatuaan lapsen?

Miksi lasten tullessa naisen pitää muuttua aikuiseksi ja mies saa olla ikuinen kakara "harrastuksineen"?

Usein nainen lapsia enemmän haluaakin. Niinhän se ihan oikeasti menee, että miehet mieluusti jatkavat harrastuksiaan eivätkä jaksa keskittyä ainakaan pienten lasten kanssa olemiseen. niiden kanssa ei voi tehdä mitään miesten mielestä mukavaa. Kannattaisi oikeasti ottaa ne vauvalasit päästään kun lapsia suunnittelee. Lapset ovat perinteisesti ollut naisten projekti ja miehet ovat huinineet maailmalla.

Jos miesten harrastaminen ei sovi, ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä. Maapallo täyttyy jo muutenkin ääriään myöten.

 

^ Sanotko siis, että miehen vastuu lapsesta loppuu siihen, kun hän vetää kalunsa naisesta?

Ei jessus, kyllä isällä on ihan yhtä suuri vastuu lapsestaan kuin äidilläkin. Tai jos ei ole, niin erotilanteessa voidaankin sitten saman tien tehdä semmoinen laki, että isä menettää kaikki oikeutensa lapsiin.

Se on kyllä totta, että maapallo täyttyy. Mutta Suomessa sen sijaan väkiluku pienenee.

 

Tämä keskusteluketju olikin mielenkiintoista lukea. En ala kommentoimaan kenenkään perhe-elämää ja tilanteita, mutta sellainen outo käsitys näistä paistoi läpi, että jos mies harrasti paljon ennen lapsia niin hän saa vapaasti harrastaa lasten tulon jälkeenkin. Ja syy on sitten NAISEN kun meni ottamaan miehen, joka harrastaa paljon! Ja vielä TEKI lapsia hänen kanssaan.. no ei kai niitä nyt noin vaan yksin tehdä???

No johan nyt on markkinat. Lapset ovat kyllä YHTEINEN projekti ja NÄYTTÄKÄÄPÄ ÄITI, JOKA EI OLE MISTÄÄN JOUTUNUT LUOPUMAAN LASTEN MYÖTÄ!! Kyllä isän on syytä myös muuttaa hieman elämäntapojaan ja joustaa omista tarpeistaa lasten myötä, ovathan ne hänenkin.

Herranpieksut mitä käsityksiä, ihan tämä tuppaa suututtamaan..

 

\

Tämä keskusteluketju olikin mielenkiintoista lukea. En ala kommentoimaan kenenkään perhe-elämää ja tilanteita, mutta sellainen outo käsitys näistä paistoi läpi, että jos mies harrasti paljon ennen lapsia niin hän saa vapaasti harrastaa lasten tulon jälkeenkin. Ja syy on sitten NAISEN kun meni ottamaan miehen, joka harrastaa paljon! Ja vielä TEKI lapsia hänen kanssaan.. no ei kai niitä nyt noin vaan yksin tehdä???

No johan nyt on markkinat. Lapset ovat kyllä YHTEINEN projekti ja NÄYTTÄKÄÄPÄ ÄITI, JOKA EI OLE MISTÄÄN JOUTUNUT LUOPUMAAN LASTEN MYÖTÄ!! Kyllä isän on syytä myös muuttaa hieman elämäntapojaan ja joustaa omista tarpeistaa lasten myötä, ovathan ne hänenkin.

Herranpieksut mitä käsityksiä, ihan tämä tuppaa suututtamaan..

Kyllähän sen jokainen käsittää, miten asioiden _pitäisi_ mennä, mutta aiheeseen törmää jatkuvasti erilaisilla foorumeilla, miten se _oikeasti_ sitten meneekin.

Taitaa olla luonnonlaki, että miehet helpommin livistävät velvollisuuksistaan. Sitä en sitten tiedä, miten se jaksamista helpottaa, jos siitä harrastuksiaan jatkavasta miehestä hankkiudutaan kokonaan eroon? Onko sitten aitona YH:na helpompi elää? Samalla voi syyllistää tapahtuneista yksinomaan miestä kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella.

 

\

Se on kyllä totta, että maapallo täyttyy. Mutta Suomessa sen sijaan väkiluku pienenee.

Ja sekö on hyvä syy tehdä lapsia, vaikka se ei pariskunnan elämänmalliin sopisikaan? Jospa joskus ihmiset katsoisivat hieman pidemmälle asioita kuin vain se oma napa. Sekä miehet harrastuksissaan, että naiset lapsensaantihaaveissaan. Kaikkien pariskuntien "tasapainotilaan" ei lapsi vain sopisi. Eikä ihminen lajina ole sammumassa. Mitään pahaa ei tapahdu, vaikka lapsettomia pariskuntia olisi huomattavasti vähemmän.

 

\

Seenalle!!

Aika yliampuvaa tekstisi,ainakin meidän perheen kannalta katsottuna.
Meillä lapset pienellä ikäerolla(noin 1v)ja vauva oli koliikkilapsi,huusi 3-4kk..ja toinen lapsi myöskin siis "vauva" vielä.Meillä autotalli pieni ja täpötäynnä isoja koneita,lisäksi tietysti kilpuri.Sinne ei todellakaan voinut kuvitella vievänsä koliikkivauvaa ja 1v vanhempaa lasta huutaan kilpaa iskän koneiden kanssa..isompi lapsi ei ennen 2v ikää juurikaan mitään puuhastelua vielä osannut tehdä,päinvastoin oli tiellä siellä ahtaassa tallissa ja hiuksiaan myöden öljyssä ja piessä..Ja myöskin pelkäsi kovaäänisiä koneita.Rattaita myöskään meidän talliin ei voinut ajatellakkaan..juu,olet oikeassa että että miks sitten valitsin miehen jolla tollanen harrastus.No enpä minäkään valinnut meille koliikkivauvaa.mielestäni tuossa elämäntilanteessa kun 2 pientä lasta,äiti uupunut,täytyisi miehenkin jo ajatella perhettään.mutta meillä se ei mennyt näin,eikä mene koskaan.Teillä onkin varmaan isompi talli,isommat lapset jotka tosiaan voi ottaa tallihommiin mukaan.Mutta näin meillä,toivotaan aurinkoisia kisareissuja.

Ei, meillä ei ole isoa tallia, ja meillä on neljä lasta, joilla ikäero 1-2vuotta, mukaan mahtuu niin ihanteellisen kiltti ja rauhallinen lapsi kuin myös vauvana koliikkia huutanut ja myöhemminkin levottomat jalat omaava tapaus. Ja siis pari siltä väliltä. Ja kuten sanoin, ei elämä ole aina ollut helppoa meilläkään.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että tämä on hyvin pitkälle asenne- ja järjestelykysymys. Aika usein elämässä saa ne asiat onnistumaan, mihin vain tahtoa riittävästi löytyy. Jos joku asia on toiselle osapuolelle äärettömän tärkeä, niin mielestäni on väärin vaatia luopumaan siitä, eikä sillä ole minun mielestäni mitään tekemistä sen kanssa onko kyse äidin vai isän harrastuksesta. Totta kai lapset ovat miehen ihan yhtä paljon kuin naisenkin! Mutta pakottamalla harvemmin saa mitään myönteistä aikaiseksi... Ei vaadi kovin paljon edes yrittää suhtautua mieheen ja miehen harrastukseen aavistuksen positiivisemmin. Ehkäpä mieskin sen jälkeen jaksaa taas paremmin osallistua niihin muihin asioihin. Useinkin on varmaan kyse kierteestä... Toinen ei jaksa kuunnella itselleen tärkeän asian mollaamista ja pakenee entistä tiukemmin sen tärkeän asian pariin, siitä toinen saa syyn valittaa lisää ja niin edes päin...

Mitä omaan tilanteeseeni tulee, niin meillä tosiaan harrastetaan autoja yhdessä, mutta miehellä on kyllä vapaus rassata niitä halutessaan yksinkin. Siinä sivussa remontoidaan taloa yhdessä. Minulla on oma tärkeä harrastus, jota mies ei ole koskaan yrittänytkään kieltää, niin kuin en yritä minäkään hänen harrastustaan. Lapset voi ottaa mukaan yllättävän moneen paikkaan, myös sen touhottavan parivuotiaan. Totta kai esim. autohommissa pitää huolehtia, ettei lapsi pääse käsiksi vaarallisiin juttuihin, mutta lika lähtee pesemällä. Meidän kolmivuotias on jo aika näppärä pulttien ja mutterien kanssa, kun on "aina" saanut mukana olla. Ja jos sinne tallin ei sovi, niin ovi auki ja ulkopuolelle istuskelemaan. Näillä keleillä muksutkin taatusti viihtyvät ulkona ja aurinko lämmittää jokaisen mieltä. B) Siinä miehelle seuraa pitäessä voi ottaa myös rauhassa ja asiallisesti esille omaa mieltä väsyttävät asiat, ilman turhaa kiukuttelua.

En ole missään vaiheessa sanonut, etteikö miehenkin pitäisi joustaa ja osallistua perhe-elämään, varsinkin jos kotona on ongelmia. Mutta mielestäni on vain aivan väärä lähtökohta vaatia ja/tai pakottaa luopumaan asiasta joka on ollut tärkeä jo pitkään. Voihan asiaa koittaa ajatella niinkin päin, että jos itse olisi intohimoisesti harrastanut jotakin ikänsä, niin olisko miehellä oikeus vaatia luopumaan siitä?

Tiedän, ettei asia käytännössä toimi niin ja ihmiset muuttuvat aina jonkin verran matkan varrella, mutta näitä ongelmia voisi varmasti ainakin lieventää, jos asioista keskusteltaisiin jo ennen perheenperustamista. Siitä, mitä kumpikin elämältä haluaa ja mitkä ovat niitä asioita, joista ei ole valmis luopumaan. Ja jokaisen pitäisi tiedostaa lapsista haaveillessaan, ettei kaikki aina mene niin kuin opaskirjoissa sanotaan. Lapsella voi olla koliikki, tai joku sairaus, äiti voi väsyä ja masentua. Tai ihan mitä vain, elämä voi yllättää ikävästikin. Sille ei voi mitään, mutta se mahdollisuus pitäisi muistaa jo etukäteen.

Joka tapauksessa voimia ja jaksamista kaikille. :hug:
Eihän se paljon lohduta väsyneenä, mutta loppujen lopuksi lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä.

 

Minun mies ei harrastanut näin paljoa ennen kuin tulin raskaaksi. Ja edelleenkin kerron sen että lapsi oli toivottu kahden keskenmenon jälkeen. Nythän hänellä "riittää rahaa ja aikaa" omaan harrastukseen kun minä olen myös taloutta pyörittämässä (yksin).
Mies kait vaan pitää minua nyt niin itsestäänselvyytenä että pysyn yhdessä hänen kanssaan kun lapsikin kerta on. Sama vaikkemme puhu keskenään mitään, ei hellyyttä, ei kauniita sanoja. Ja minun äitinä pitäisi jaksaa. Mitä saan palkaksi? Ihanan lapsen tietysti (josta olen onnellinen), mutta entä ne yksinäiset päivät ja illat, minun mitätöinnit ja hiljaisuus.
Kotona ollessakin mies heti istuu koneen ääreen ja menee jonnekin auto sivuille..eli harrastus jatkuu vaikka ei tallilla ollakaan..

Yh:na olisi todellakin helpompi olla, ei tarvitsisi lapsen katsoa tätä kun äidillä on paha olla eikä puhuta enää edes rakkaudestakaan. En halua antaa lapselleni tällaistä kuvaa että parisuhde on tällainen..itsehän hän sitten jatkaa sitä tulevaisuudessa.

Kait äitikin saa olla onnellinen?
Miehelle olen yrittänyt puhua, vastaus on hiljaisuus.

 

\

Hei!

Hurjalta kuulostavia tilanteita! meillä jo paljon pienemmät miehen poissaolot kotoa perheen parista (yl. pari kertaa viikossa jokin liikuntaharrastus) saattaa aiheuttaa minulle mustasukkaisuuskohtauksen. En kestäisi ollenkaan kuvaamianne juttuja.

Tuollaiset kuulostavat minusta jo "harrastusriippuvuudelta" ja niitä voisi verrata alkoholismiin tai rahapeliriippuvuuteen. Olisikohan saatavilla jotain terapiaa kyseisille miehille ja ehkä koko perheelle? Kyllä näiden miesten pitäisi ruveta olemaan aikuisia, kun ovat halunneet perustaa perheenkin. Tuollainen omistautuminen jollekin harrastukselle on lapsellista ja narsistista käytöstä mielestäni.

Jokainen tietysti elää omalla tavallaan, mutta mielestäni kyse on jonkun muun kuin sen harrastavan osapuolen riippuvuudesta, jos pari kertaa liikuntaharrastusta viikossa aiheuttaa mustasukkaisuuskohtauksen! Kotona perheenkesken on kiva olla, mutta kyllä kai jokaisella ihmisellä on oikeus tuulettaa päätään välillä kodin ulkoupuolellakin... Parempi kai se on tehdä harrastamalla vaikkapa sitä liikuntaa kuin vetää känni pari kertaa viikossa...

Onko itselläsi mitään harrastusta?

 

Entä jos mies tosiaankin harrastaa vähintään 5 tuntia päivässä, joskus jopa 10 tuntia. Joka päivä. Lapsi on 5kk. Ei siinä itse paljoa kerkeä harrastamaan lapsen ja kodinhoidon ohella.. Mitä nyt käyn tätä foorumia lukemassa kun lapsi nukkuu.
Ai niin, olisihan minullakin sitä omaa aikaa -öisin- harmi vaan kun pitäisi nukkuakin.

 

\

Entä jos mies tosiaankin harrastaa vähintään 5 tuntia päivässä, joskus jopa 10 tuntia. Joka päivä. Lapsi on 5kk. Ei siinä itse paljoa kerkeä harrastamaan lapsen ja kodinhoidon ohella.. Mitä nyt käyn tätä foorumia lukemassa kun lapsi nukkuu.
Ai niin, olisihan minullakin sitä omaa aikaa -öisin- harmi vaan kun pitäisi nukkuakin.

Voi voi. Miksi ylipäätään teitte lapsen? Sinä halusit vai?

 

\

\

Entä jos mies tosiaankin harrastaa vähintään 5 tuntia päivässä, joskus jopa 10 tuntia. Joka päivä. Lapsi on 5kk. Ei siinä itse paljoa kerkeä harrastamaan lapsen ja kodinhoidon ohella.. Mitä nyt käyn tätä foorumia lukemassa kun lapsi nukkuu.
Ai niin, olisihan minullakin sitä omaa aikaa -öisin- harmi vaan kun pitäisi nukkuakin.

Voi voi. Miksi ylipäätään teitte lapsen? Sinä halusit vai?

Edelleenkin kerron saman, eli lapsi on todellakin toivottu kahden keskenmenon jälkeen.