Miehestä tullut eri ihminen vauvan syntymän jälkeen:(

[hanni]

kaikki oli vielä hyvin ennen lapsen syntymää ja pari kk sen jälkeen. lapsi oli toivottu ja yhdessä sitä odotettiin. lapsen syntymän jälkeen mies oli onnellinen selvästi, otti vastuuta perheestä..

vähitellen sitten mies on muuttunut tympäytyneeksi. se alkoi minulle kuittailuna milloin mistäkin (mm. siitä etten jaksa harrastaa liikuntaa paljoa, kun on huono kunto, kun on rumat vaatteet..). sitten miehen seksikäyttäytyminen muuttui. koko ajan viljelee jotain todella typeriä seksi- ja pornovitsejä. tämänkin illan käytti siihen että tutki anti shopin sivuja. myös miehen suhtautuminen vauvan itkuun on muuttunut, ei tunnu jaksavan sitä, vaan antaa vauvan heti mulle. muutenkin tuntuu että mies haluaisi "mennä", ja on nykytilanteeseen tyytymätön.

mies on usein mulle tyly. esimerkiksi häntä tuntuu ärsyttävän kauheasti jopa mun eleet ja reaktiot. esim. säikähdin kun luulin että koirallamme on punkki. sanoin refleksinomaisesti "hui, koiralla taitaa olla punkki". Mies sanoi että "hyi, älä tee noin","ei tosta tartte noin reagoida"...

miehen mielestä myös asuinpaikkamme on perseestä ja hän haluaisi olla lähes koko ajan vanhempiensa kotitilalla. itse olen siellä käynyt lähes viikottain enkä pysty joustamaan enempää. sanoinkin miehelle, että jos se parantaa miehen oloa niin menköön - me pärjätään kyllä vauvan kanssa.

mies on täysin kyvytön keskustelemaan tai kertomaan missä mättää. tilaisuuksia pettää ei ole. seksiä on minusta aika runsaasti 4-5x/vko. meillä on ns. muutakin elämää kuin perhe, miehellä työ jossa viihtyy jne...

mistä hitosta tämä voi johtua? pitääkö mun sietää tätä? mies on tosiaan lähes aina tyly tai sitten viljelee niitä tosi naurettavia seksistisiä juttuja :/

 

[hanni]

Lisään vielä että eilen mies sanoi "tiedän kyllä että olen nykyään käyttäytynyt kuin idiootti".. mutta siihen se tyssäsi. en saa miehestä irti mitään, vaikka kuinka rauhallisesti ja hyvässä hengessä juttelen

 

[gh]

ehkäpä olet itsekin muuttunut ?
jutelkaa näistä asioista. vauvan tulo muuttaa suhdetta ja ihmistä - stressiä, väsymystä, toiveita, pettymyksiä, pelkoa, ylpeyttä.. kaikkea on ilmassa kun vauva tullut taloon.

 

[gh]

älä sano, "kun sinä olet aina sellainen" tai "sinä ..." vaan sano että "minusta se tuntuu pahalta" tai "minusta..".

 

[tttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttt]

ei tollasta tarvi mun mielestä sietää. jos hänestä ei ole parheen kanssa elämään niin sitte ei ole!! aika ysinkertaista!! ajattele sua vaavia se on tärkein oman jaksamisen kannalta!! tee se mikä on teille parasta!!

 

[ipa]

mies pitää saaha kuriin tai sulla menee hermot, ilmeisesti perhe arki on ollut hänelle yllätys ja ei tunnu kestävän sitä.. tympiä homma joka tapauksessa toivottavasti saatte asiat selvitettyä ennekuin sulla menee lopullisesti hermot ja sanot bye bye
eihän mies vai ole ihanstunut yms toiseen? no toivottavasti ei

 

[Mikojan]

Ensinnäkin: se on idootti kuten monet meistä miehistä ainakin joissain asioissa. Toiseksi: mies saattaa olla mustasukkainen kun vauva saa paljon rakkauttasi ja huomiotasi. Kolmanneksi: mies tietää miksi käyttäytyy noin, mutta ei kerro. Kaiva tieto ulos kun se on ottanut pari kaljaa saunan jälkeen tai kun on muuten sopivassa mielentilassa. Sano ettet suutu, mutta haluat tietää missä on vika.

 

[?]

En ymmärrä miten teillä on noin paljon seksiä kun miehellä on sikamaisia piirteitä. Itseä ei ainakaan huvittaisi harrastella mitään miehen kanssa joka pakenee selkeästi yhteistä vastuuta lapsenhoidossa, viljelee pornovitsejä ja huomauttelee ulkonäöstäsi.

Miten vanha mies on? MIten vanha itse olet kun annat miehen kohdella sinua noin?

 

[Alaston lohikäärme]

En ymmärrä miten teillä on noin paljon seksiä kun miehellä on sikamaisia piirteitä. Itseä ei ainakaan huvittaisi harrastella mitään miehen kanssa joka pakenee selkeästi yhteistä vastuuta lapsenhoidossa, viljelee pornovitsejä ja huomauttelee ulkonäöstäsi.

Miten vanha mies on? MIten vanha itse olet kun annat miehen kohdella sinua noin?

Samaa ajattelin.

 

[ap]

Mies on 28-vuotias, minä olen 23-vuotias.

Miehen kanssa ei PYSTY keskustelemaan vakavasti. Käyttäytyy kuin joku lapsi. "Ei jaksa puhua", "en tiedä mikä mulla on" jne... ei ota tavallaan vastuuta suhteen tilasta. Mies on todellakin MUUTTUNUT. En tiedä onko ihastunut, tuskin on. Mies ei muutenkaan ole ollut herkästi ihastuvaa tyyppiä, eikä ole läheisesti tekemisissä kenenkään kanssa.

 

[Puntari]

Ensinnäkin: se on idootti kuten monet meistä miehistä ainakin joissain asioissa. Toiseksi: mies saattaa olla mustasukkainen kun vauva saa paljon rakkauttasi ja huomiotasi. Kolmanneksi: mies tietää miksi käyttäytyy noin, mutta ei kerro. Kaiva tieto ulos kun se on ottanut pari kaljaa saunan jälkeen tai kun on muuten sopivassa mielentilassa. Sano ettet suutu, mutta haluat tietää missä on vika.

Näin.

Vauvan kanssa ei ole aina kivaa, joitakin se arki rassaa. Jätä ainakin osittain omaan arvoonsa. Ihan hieno juttu että teillä on kuitenkin seksiä tosi usein, toivottavasti siitä säkin nautit. Voisitteko tehdä jonkin pienen reissun koko perheen voimin tai - vielä parempi - viettää illan ilman vauvaa? Jos pystyt siihen stressaamata, niin käykää vaikka elokuvissa ja syömässä tms.

 

[Yksvaan]

Oletko itse muuttunut? Vauva sitä tai vauva tätä, kenties?
Jos mies on vain mustasukkainen ja tyytymätön ettei saa huomiota kuten ennen???

 

[ap]

Täytyy myöntää että olen halunnut miellyttää miestä seksin suhteen :/ . Itse olen kyllä aika halukas muutenkin, mutta täytyy myöntää että tämä tilanne vaikuttaa siihen millaista seksi on. Tuntuu että siitä on hävinnyt tunteet miehen puolelta. Olen kuitenkin aina ollut aika seksuaalinen, joten sinänsä en ole "väkisin" suostunut seksiin. On siinä mukana kuitenkin myös miellyttämisen halua ikävä kyllä.

Minä teen myös 90% kotitöistä ja mies ei kunnioita sitäkään yhtään. Jos pyydän apua siivouksessa niin seuraa väittely kuin teini-ikäisen kanssa. En kuitenkaan jäkätä, vaan ihan ystävällisesti olen sanonut että "alkaa olla taas noita villakoiria, autatko kantamaan matot ulos niin minä imuroin"

 

[juu]

Mies on 28-vuotias, minä olen 23-vuotias.

Miehen kanssa ei PYSTY keskustelemaan vakavasti. Käyttäytyy kuin joku lapsi. "Ei jaksa puhua", "en tiedä mikä mulla on" jne... ei ota tavallaan vastuuta suhteen tilasta. Mies on todellakin MUUTTUNUT. En tiedä onko ihastunut, tuskin on. Mies ei muutenkaan ole ollut herkästi ihastuvaa tyyppiä, eikä ole läheisesti tekemisissä kenenkään kanssa.

vaikutat itse fiksulta. olin paljon tyhmempi sinun iässäsi enkä olisi osannut eritellä asioita noin hyvin.

yritä kaivella mikä mättää miestäsi, jos kerran kaikki on hyvin. pakko se on joku syy saada. aikuinen mies . hyi!

 

[ap]

Ensinnäkin: se on idootti kuten monet meistä miehistä ainakin joissain asioissa. Toiseksi: mies saattaa olla mustasukkainen kun vauva saa paljon rakkauttasi ja huomiotasi. Kolmanneksi: mies tietää miksi käyttäytyy noin, mutta ei kerro. Kaiva tieto ulos kun se on ottanut pari kaljaa saunan jälkeen tai kun on muuten sopivassa mielentilassa. Sano ettet suutu, mutta haluat tietää missä on vika.

Näin.

Vauvan kanssa ei ole aina kivaa, joitakin se arki rassaa. Jätä ainakin osittain omaan arvoonsa. Ihan hieno juttu että teillä on kuitenkin seksiä tosi usein, toivottavasti siitä säkin nautit. Voisitteko tehdä jonkin pienen reissun koko perheen voimin tai - vielä parempi - viettää illan ilman vauvaa? Jos pystyt siihen stressaamata, niin käykää vaikka elokuvissa ja syömässä tms.

Kahdesti ollaan käyty ja ei ole muuttanut tilannetta miksikään. Kerran käytiin elokuvissa ja toisella kertaa syömässä. Tilanne on sama kuitenkin heti seuraavana päivänä. Miehellä on ollut myös omia irtiottoja paljon enemmän kuin minulla, vähintään joka toinen viikko. Ei siis ryyppää, mutta on päivän-pari omissa harrastuksissaan (motorcross)

 

[ap]

Oletko itse muuttunut? Vauva sitä tai vauva tätä, kenties?
Jos mies on vain mustasukkainen ja tyytymätön ettei saa huomiota kuten ennen???

No kun en. Totta kai vauva vie paljon huomiota, mutta annan myös miehelleni sitä. Esim. tänään käperryin miehen kainaloon mutta miestä ei kiinnostanut läheisyys. kysyi vaan vähän ivallisesti että "ootko pessyt ees hampaitas". kun meis tulee töistä on ruoka valmiina, kysyn hänen päivästään.. hieron miehen hartioita jne.. kyselen mitä hän haluaisi tehdä perheen kanssa.. ja edelleen olen kiinnostunut muistakin asioista. en ole täysin "mammautunut", vaikka vauva on toki elämän keskipiste tällä hetkellä.

 

[se muija]

tietenkään kenenkään ajatuksia ja tunteita ei ulkopuolinen voi tietää. Se puhuminen on ainut keino selvittää se. Mutta tuli mieleen sekin vaihtoehto, että mahtaakohan miehesi olla masentunut?

 

[endie]

ja siis ennen vauvaa tää mies oli oikeenki unelmamies ja -isäehdokas ?

 

[Yksvaan]

Ehka miehellä on se vaihe menossa (30-kriisi) että jaaha elämä olikin tässä, nyt tuli vakiinnuttua, lapsi ja sama eukkokin loppuelämän. Uskon että menee ohi.

 

[ap]

ja siis ennen vauvaa tää mies oli oikeenki unelmamies ja -isäehdokas ?

Tuota täysin idioottikäytöstä ei ole ennen ilmennyt. En tietenkään olisi halunnut lasta miehen kanssa, joka kohtelee mua noin, ei osaa puhua mistään ja on kuin teini-ikäinen käytökseltään. Joku on nyt muuttunut, joku mättää.

Jos sitten loukkaannnun miehen kommenteista, niin sanon siitä kyllä "tuo ei ollut kivasti sanottu", "etpä itekään ole täydellinen" jne.. niin mies sitten suuttuu siitäkin ja on entistä tylympi.

 

[Vieras vierailija]

Ihanku omast elämäst toi ap:n teksti..

 

[Yksvaan]

Vakiintumisen vauhko vain, sanoisin

 

[ap]

up

 

[-]

up

vielä näkemyksiä olisi mukava kuulla

 

[endie]

no ainoa ratkaisuhan tuohon on ensin puhaltaa ulos ja laskea kymmeneen. ja sitten ihan oikeasti ottaa se mies siihen viereen ja PUHUA. kertoa miltä kaikki itsestä tuntuu, mitä ajattelet, että pelkäät eroa etkä haluaisi sitä vaan ensisijaisesti korjata asiat. koska korjattavissahan ne on jos halua on molemmilla.
joku tuolla ehdotti oisko mies masentunut - sekin voi olla mahdollista.
jos sun mies on kerta ollut ennen ihan hyvä ja kunnollinen mies, niin kyllä se mies sieltä kuoren alta tulee esiin vielä, jos se mies sitä itsekin haluaa.

jos mies taas ei suostu edes kuuntelemaan tai korjaamaan asioita aikuisten oikeesti, niin sanosin, että parempi sun on sitten lähteä kuin jäädä tuollaiseen suhteeseen jossa paras aika on takana eikä edessäpäin.
mutta mä uskon, että te saatte asiat kyllä toimimaan! =) vauva-aika vaan on todella raskasta joillekin.