Mieheni on masentunut.

["alkup."]

On ollut jo viimeiset kymmenen vuotta, aina kausittain (lähinnä syksyisin). Ja on sitä taas. Nyt vaan jotenkin pahemmin. Sanoo itseään tunteettomaksi, ettei tunne mielihyvää mistään. Sanoo rakastavansa, muttei kuitenkaan tunne sitä. Kuulemma suorittaa elämäänsä, kantaa vastuunsa, muttei tunne saavansa mitään.

Meillä on ollut suhteen aikana omat ongelmamme, ja mä olen käytökselläni tätä jotenkin edesauttanut. Olen ollut hyvin mustasukkainen, ja epäillyt vainoharhaisesti miestä, ihan ilman syytä. Vuosien mittaan tilanne on kuitenkin pikkuhiljaa "rauhoittunut", enkä ole enää niin hysteerinen epäilyjeni kanssa. Mutta nyt mies, taas ei pysty tuntemaan kuin negatiivisia tunteita mua kohtaan.

Tää on uuvuttavaa. Jos vähänkin sanon jostain asiasta (lasten nukuttaminen tms.) niin hän ottaa sen itseensä, ja vetäytyy miettimään miten huono hän onkaan. Vaikka en sitä todellakaan tarkoita. Hän on kaikin puolin ihana mies, ja rakastan häntä todella. Odotan taas, että tämä kausi menee ohi. Pelottaa vaan, että mitä jos se ei tällä kertaa menekään?

 

["alkup."]

Kellään mielipiteitä?

 

[sama täällä]

Aivan kuin lukisin itse kirjoittamaani tekstiä!

 

[sama homma]

siis ihan samaa meillä. nyt 10 vuotta.

jossain vaiheessa oli niin pahana että haki lääkkeet ja söi niitä pari vuotta. mutta aina syksyllä alkaa se alakulo. ja loppuu kevään korvalla. kirkasvalolamppu jeesaa jonkun verran.

itse olen tullut siihen tulokseen että en hötkyile asian kanssa ja odotan kevättä, kunhan ei siinä pisteessä ole että on ihantäysin masentunut.