Mieheni on masentunut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua vailla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Apua vailla

Vieras
Miehelläni on ollut työn vuoksi hirveä stressi useamman kuukauden ja oireet vaan pahenevat koko ajan. Tänään hän soitti töistä, että on itkenyt täällä tunnin, eikä tuu loppua, häntä niin ahdistaa ja masentaa. (Aikaisemmin ei ole myöntänyt itselleen että on masennuksen oireita) Ja itku ihan uutta, en ole nähnyt 8 vuoden aikana kuin pari kertaa mieheni itkevän.

Hän sanoi puhelimessa että haluaa apua, ei jaksa enään. Alkoholia on lissäntynyt elämässä sen jälkeen kun hän alkoi olemaan levoton ja stressaantunut, juo siis joka viikonloppu humalaan itsensä.

Hän sanoi itse tänään, että on lukenut kaikki oireet netistä, paniikkihäiriön ja masennuksen väliltä, kaikki täsmää häneen.

Meillä on kolme pientä lasta, alle 6vuotiaita, ja masennus on minulle vieras. Haluaisin teiltä kokemusta tästä, ja mistä apua voisi pyytää. Ajattelin itse, että mieheni voisi huomenna soittaa työterveyslääkärille aikaa, ja puhua ensin siellä? Onko huono idea?

Vaatiiko masennus yleensä sairaslomaa töistä?

Ja miten suuret mahdollisuudet tälläisissa on, että mies tekee itselleen jotain? :( Tänään hän ainakin sanoi, ettei ole tullut mitään tuollaisia ajatuksia päähän, mutta puhuuko totta??
 
Teillä olis nyt vähän niinku kiire päivystykseen, jos mies on niin ahdistunut. Sieltä tulee apu heti. Ja se on aiheellista jos on hiukankin itsetuhoisia ajatuksia.
 
Hän on töissä tällä hetkellä, tai siis siellä asunnolla, kun minä olen kotona lastemme kanssa. Hän olisi tulossa huomenna kotiin, ja lähdössä isänsä kans mökille..
 
Kokemusta on senverran, että olen kokenut sukulaisen itsemurhan. Tämä on hätähuuto, johon pitää läheisten vastata. Sairaslomalle heti ja työpaikka kenties vaihtoon.
 
Jos hän jaksaa odottaa, niin varaa työterveyslääkäriltä ajan. Mutta jos ei voimat riitä, niin päivystykseen vaan. Tai jos teidän kaupungissa on mielenterveystoimisto niin sieltä.
 
Miehelläni oli masennus 5v sitten. Kesti noin 2 vuotta. Söi lääkkeitä vaihtelevasti ja oli sairaslomalla noin 6kk. Mieli oli niin maassa että oli jopa ajatellut itsemurhaa. Kävi yksityisellä lääkärillä sännöllisesti ja pikkuhiljaa alkoi toipumaan. Todella rankkaa aikaa myös minulle koska hän ei pystynyt auttamaan lastenhoidossa juuri ollenkaan ja oli todella poissaoleva. Tsemppiä sinulle. Soita huomenna työterveyslääkärille ja muista vaihtaa lääkäriä jos tuntuu että hän ei ota miestäsi vakavasti.
 
Tottakai siihen saa sairaslomaa. Useimmille sen hakeminen on vain hyvin vaikeaa, eli on vaikea myöntää olevansa masentunut. Kannattaa mennä työterveyteen lääkärin puheille, sieltä saa sitä sairaslomaa ja lääkäri osaa ohjata siitä eteenpäin.

Saanko kysyä millä tavalla työ on ollut stressaavaa? Pitkiä päiviä vai haastavia työtehtäviä? Minun mieheni tekee kans ihan hirveästi töitä ja nuoreksi ihmiseksi on päässyt pitkälle, eli työpaine on kova ja aina tuntuu olevan näytön paikka..Päivät on pitkiä ja viikonloppuisin puhelin soi yötä päivää. Perheellemme ei jää yhteistä aikaa viikonlopusta kuin muutama tunti :/ Aina on melkein oltava valmiuksissa. Toivon juuri tällä hetkellä että mieheni tajuaisi jossain vaiheessa hakea jotain muuta työtä ja saisin taas hänet takaisin omana itsenään..Mutta ketään ei voi pakottaa, ennen kuin käy juuri noin kuten sinun miehellesi,että itse hoksaa ja myöntää tilanteen itselleen ja muille.
 
Jos kerran masennusta on ollut ennenkin, suosittelen lämpimästi menemään heti päivystykseen ja saamaan lääkitystä! Eihän se tietysti heti tehoo, ja sairaslomat on mielen sairauksissa tosi pitkiä ja tarpeellisia. Soita vaikka sinä ja vie matkalla lapset mummulle hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja helmi:
Tottakai siihen saa sairaslomaa. Useimmille sen hakeminen on vain hyvin vaikeaa, eli on vaikea myöntää olevansa masentunut. Kannattaa mennä työterveyteen lääkärin puheille, sieltä saa sitä sairaslomaa ja lääkäri osaa ohjata siitä eteenpäin.

Saanko kysyä millä tavalla työ on ollut stressaavaa? Pitkiä päiviä vai haastavia työtehtäviä? Minun mieheni tekee kans ihan hirveästi töitä ja nuoreksi ihmiseksi on päässyt pitkälle, eli työpaine on kova ja aina tuntuu olevan näytön paikka..Päivät on pitkiä ja viikonloppuisin puhelin soi yötä päivää. Perheellemme ei jää yhteistä aikaa viikonlopusta kuin muutama tunti :/ Aina on melkein oltava valmiuksissa. Toivon juuri tällä hetkellä että mieheni tajuaisi jossain vaiheessa hakea jotain muuta työtä ja saisin taas hänet takaisin omana itsenään..Mutta ketään ei voi pakottaa, ennen kuin käy juuri noin kuten sinun miehellesi,että itse hoksaa ja myöntää tilanteen itselleen ja muille.

Meillä myös tilanne oli se, että mieheni oli aluksi töissä eri paikkakunnalla kuin missä me asuimme. Kunnes tuli vaihe että hän ahdistui ja päätimme sitten muuttaa hänen perässään samalle paikkakunnalle. No nyt asumme täällä,mutta melko yksin ollaan. Ei sukulaisia lähimaillakaan..
 
Mä en kävelis mieheni yli. Eli antaisin hänen itse soittaa työterveyteen. Se on kuitenkin jokaisesta itsestään lähdettävä että haluaa hoitoon. Tosin en sun miestä tunne, mutta mun miehen yli mä en ainakaan lähtis käveleen.
 

Yhteistyössä