N
"nenja"
Vieras
Ollaan asumuserossa, koska miestä lapsellisesti pelottaa jos joku suuttuu(siis se riittää että äänestä kuulee jonkun olevan vihainen,niin mies menee paniikkiin).
Myöntää itsekkin että ylireagoi, mutta meneekö terapiaan,yrittääkö edes saada terapiaa. No ei.
Tuon suhteettoman pelon takia ei olla voitu ikinä selvittää pngelmia,ei tietenkään saatan vaikka suuttua jos joku asia tuntuu pahalta. En ihan oikeesti jaksa.
Toinen ongelma on se että seksi ahdistaa miestä,mies ei tiedä syytä, mutta hakeeko apua,NO EI!!!
Ei seksi ennen ole kanssani ahdistanut mutta nyt viimesen vuoden on asia ollut niin,eikä seksiä siis ole ollut. Mä en jaksa seksi kuuluu elämään ja mulla on oikeus olla haluttu. En ole kuitenkaan 3vuoteen kokenut olevani haluttava(kun miehellä on haluttomuus ongelma ollut jo ennen tota totaalista seksin lopettamista,eikä siihenkään hakenut apua.)
Mua ahdistaa,vituttaa. mikä vaivaa ihmistä joka ei ole valmis tekemään avioliittonsa eteen sitä että hoitaa päänsä "normaaliin kuntoon"? =seksi ei ahdista,eikä se jos joku suuttuu.
Olen sitäkin kysynyt että miksi sen pitää saada pitää oma asunto(siis asuttiin kyllä aiemmin 5vuotta saman katon alla mutta kriisi joka sai alkunsa juuri edelle mainituista ongelmista,kärjistyi ja päädyimme asumuseroon) Nyt mies jahkailee,ei osaa sanoa syitä käytökselleen.muttei lähe pariterapiaan/yksilöterapiaan/seksuaaliterapiaan,vaikka syytä olisi.
Nyt ite muitten asioiden tiimoilla kävin juttelee(muksun hoito) ja tämä tottakai kysyi meidän tilanteesta(kun se vaikuttaa lapseen tietysti), vastailin kysymyksiin ja tämä psyk.hoitaja oli sitä mieltä että asioille on paljonkin tehtävissä,ettei ole mitään järkeä mummoutua näin nuorena. No niinpä! tarjosivat sitä kautta apua,mitä teki mies. No ei suostu lähtee juttelee, arvatenki siksi kun asia ahdistaa(no voi voi,mutta aikuiset hoitaa ongelmiaan ahdistaa tai ei, muakin on ahdistanut 3vuotta,mutta ei mies tietenkään voi ajatella sitä että minua ahdistaa se kun mitään muutosta ei tapahdu).
millanen vanhempi hajottaa avioliittoaan ja lasten perhettä siksi ku vähän ahdistaa ongelmista puhuminen? no huono!
ilman mua mies ei eläis! Mä olen soittanut sille ambulanssin monta kertaa, yhden kerran hälyytin paikalle(joskus vuosia sitte sen isän,sillon asuttiin eri osotteis,ku eioltu muutettu yhteen, meilahden kautta meni,vatsahuuhtelu tehtiin). Mies on joskus viiltänyt ranteensa auki,tullut hyvästelee ja meinannu lähtee hoitaa homman loppuun, mä istuin sen päällä ja estin asian. Tässä on vittu kiitos kaikesta! ite aiheuttanut pahan olon, niin lähtee sit lätkii ku ite voi hyvin. kus*pää!
Myöntää itsekkin että ylireagoi, mutta meneekö terapiaan,yrittääkö edes saada terapiaa. No ei.
Tuon suhteettoman pelon takia ei olla voitu ikinä selvittää pngelmia,ei tietenkään saatan vaikka suuttua jos joku asia tuntuu pahalta. En ihan oikeesti jaksa.
Toinen ongelma on se että seksi ahdistaa miestä,mies ei tiedä syytä, mutta hakeeko apua,NO EI!!!
Ei seksi ennen ole kanssani ahdistanut mutta nyt viimesen vuoden on asia ollut niin,eikä seksiä siis ole ollut. Mä en jaksa seksi kuuluu elämään ja mulla on oikeus olla haluttu. En ole kuitenkaan 3vuoteen kokenut olevani haluttava(kun miehellä on haluttomuus ongelma ollut jo ennen tota totaalista seksin lopettamista,eikä siihenkään hakenut apua.)
Mua ahdistaa,vituttaa. mikä vaivaa ihmistä joka ei ole valmis tekemään avioliittonsa eteen sitä että hoitaa päänsä "normaaliin kuntoon"? =seksi ei ahdista,eikä se jos joku suuttuu.
Olen sitäkin kysynyt että miksi sen pitää saada pitää oma asunto(siis asuttiin kyllä aiemmin 5vuotta saman katon alla mutta kriisi joka sai alkunsa juuri edelle mainituista ongelmista,kärjistyi ja päädyimme asumuseroon) Nyt mies jahkailee,ei osaa sanoa syitä käytökselleen.muttei lähe pariterapiaan/yksilöterapiaan/seksuaaliterapiaan,vaikka syytä olisi.
Nyt ite muitten asioiden tiimoilla kävin juttelee(muksun hoito) ja tämä tottakai kysyi meidän tilanteesta(kun se vaikuttaa lapseen tietysti), vastailin kysymyksiin ja tämä psyk.hoitaja oli sitä mieltä että asioille on paljonkin tehtävissä,ettei ole mitään järkeä mummoutua näin nuorena. No niinpä! tarjosivat sitä kautta apua,mitä teki mies. No ei suostu lähtee juttelee, arvatenki siksi kun asia ahdistaa(no voi voi,mutta aikuiset hoitaa ongelmiaan ahdistaa tai ei, muakin on ahdistanut 3vuotta,mutta ei mies tietenkään voi ajatella sitä että minua ahdistaa se kun mitään muutosta ei tapahdu).
millanen vanhempi hajottaa avioliittoaan ja lasten perhettä siksi ku vähän ahdistaa ongelmista puhuminen? no huono!
ilman mua mies ei eläis! Mä olen soittanut sille ambulanssin monta kertaa, yhden kerran hälyytin paikalle(joskus vuosia sitte sen isän,sillon asuttiin eri osotteis,ku eioltu muutettu yhteen, meilahden kautta meni,vatsahuuhtelu tehtiin). Mies on joskus viiltänyt ranteensa auki,tullut hyvästelee ja meinannu lähtee hoitaa homman loppuun, mä istuin sen päällä ja estin asian. Tässä on vittu kiitos kaikesta! ite aiheuttanut pahan olon, niin lähtee sit lätkii ku ite voi hyvin. kus*pää!