Alkuperäinen kirjoittaja ddd:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Alkuperäinen kirjoittaja ddd:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Alkuperäinen kirjoittaja ddd:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Aikamoista, jos 1,6v olit lapsen kans pihalla
Sorry, oli taas vaihteeks ihan pakko.
Miehes on kyllä aika idiootti, mutta toisaalta niin taidat sinäkin olla jos pyytelet anteeksi!
sanotaan että olen idiootti koska en jaksa aina tapella ja mies osaa hienosti kääntää asiat aina mun viaksi että mulla tulee huono omatunto ja pyydän anteeksi...
Tuttua, tuttua.
Mun yhdellä exällä oli sama taito hallussa
Jos olisin jatkunut sitä suhdetta niin olisin varmaan jo tallattuna maanrakoon, vailla omia mielipiteitä ja aina yhtä anteeksipyytävänä :/
jaksamista sinulle!
tää on rankkaa mutta ei jaksa sitä 4 päivän mykkäkouluaka. mies osaa hienosti sanoa asiat että saa mulle huonon omantunnon ja että mä anelen anteeksi niinku aina... se on ehkä kolmen vuoden aikana 5 kertaa pyytänyt anteeksi.
eikä tästä ole helppo lähtä kun toinen lapsi tulossa
Ymmärrän
Kuulostaa todella ihan samalta kun mun ex. Ärsyttävintä on, ettei kukaan varmaan vielä tänä päivänäkään usko kuinka alistava se mies oli. Kaikkien mielestä NIIN mukava ja kiltti tapaus :| Helppoahan se on sanoa, niin kauan kun näkee asiat ulkopuolisen silmin. Enkä mä suhteen aikana koskaan ikinä olisi myöntänyt kenellekään, kuinka paskaksi hän sai minut tuntemaan itseni. Siksi tosin ei kukaan varmaan uskokaan. Otti vaan niin koville ettei voinut sitä edes ääneen kertoa.
Meillä yksi lapsi, joka oli pieni kun erottiin. Vieläkin ikuiset taistelut, ja yllättäen exä ei tee koskaan mitään väärin, aina vaan minä :headwall:
(mä muuten näin exän itkevän vasta, kun oltiin erottu moneen otteeseen ja kun mul tuli mitta täyteen ja ilmoitin että hän voi unohtaa minut, en palaa hänen luokseen. Silloin hän itki, ekaa kertaa minun nähden. Ja oltiin tunnettu tuolloin reilu 5v )
oliks tielläkin silleen että mies osasi näytellä muille kuinka ihana se on ja kaikki tykkäs siitä
Kyllä, just niin
Mutta kun oltiin kahden, niin kaikki oli päin prinkkalaa ja mä tein aina kaiken väärin. En osannut edes imuroida niin että mies olisi ollut tyytyväinen!
Kotona elo vielä kuitenkin sujui, tosin aina peläten et teen jotain että taas tulee riitaa /mykkäkoulua. Hyvin harvoin mies suostui tulemaan mun kanssa esim jonkun luokse kylään. Mä kiltisti selittelin kavereille ja sukulaisille miksi hän ei tullut, vaikka en itsekään tiennyt syytä.
Kauppaan kun mentiin niin alkumatka meni hyvin, loppumatka oli helvettiä Ja taas sain kuulla et oon niin tyhmä ja hirveä ja kaikin puolin typerä, ettei mun kanssa voi edes ihmisten ilmoilla liikkua. En vaan vieläkään tiedä mitä tein väärin.
Mies ilmoitti monessa eri yhteydessä, että ei välittänyt musta tarpeeksi ollakseen mulle mukava. Piti päästä baariin ettei pää hajoa kotona.
Tuli baarista (jos tuli ) ja oksensi sängyt, sohvat jne ja mä hyssyttelin vauvaa siinä siivouksen lomassa :ashamed:
Voi tsiisus.. Täytyy sanoa että typerä olin, kun niinkin monta vuotta siinä suhteessa jaksoin!
(tohon voi sitten tosiaan vielä ne pettämiset ja sen, että piti turpaanikin kyseiseltä mieheltä saada, että tajusin lähteä. Silloin lyöminen oli mun syy, sillä luonnollisesti olin niin tyhmä ettei sana mene jakeluun = pakko pistää lätty lätisemään )
Huoh
