miehen suru, miten voin olla tukena?

[ap]

Mieheni tärkeä ystävä kuoli eilen, enkä löydä paikkaani, en tiedä olenko kokonaan ulkopuolinen hänen mielestään.
Ystävän kuolema oli odotettavissa, muttei yhtään vähennä läheisten tuskaa. Menehtyneen ystävän tytär on myös mieheni ystävä, joten hänen kanssaan mieheni voi muistella ystäväänsä, ja jakaa surun.

"ulkopuolisena" en vain tiedä kuinka tukisin parhaiten. Mies vetäytyy, eilen kyllä itki, mutta halusi olla yksin, ja annoin olla. Mutta omista tunteistaan ei puhu minulle.
Tänään sanoi kysyttäessä, että ihan hyvä olo, ettei yhtään tunnu pahalta, vaan ihan normaalilta tuntuu. Mutta hänen katseestaan näkee totuuden.

Haluan olla miehelle tukena ja lohduttaa tarvittaessa, mutta en tiedä miten, kun hän ei sano mitään. Ei kiellä halaamasta, mutta ei vastaa siihen, vaan on etäinen.

Auttakaa minua, sydämeen sattuu rakkaan puolesta, haluaisin vain poistaa tuskan :'(

 

[v]

Anna aikaa ja ole läsnä.

 

[Maira]

Anna aikaa ja ole läsnä.

Nimenomaan. Ole tarvittaessa paikalla, mutta älä tuppaudu, anna ymmärtää että välität ja olet siinä häntä varten jos haluaa sydäntänsä purkaa..

 

[ap]

teenkö mä typerästi, jos sanon, että saa, ja pitääkin, surra jos siltä tuntuu, mutta jos tahtoo mun olevan "normaalisti", niin sanoo sen. Että huolehdin hänen jaksamisestaan, ja haluan tukea miten vain voin.

 

["viima"]

Annat miehen surra omalla tavallaan, ole läsnä, mutta anna sitä omaa tilaa kuitenkin. Vaikka susta ulkopuoliselta tuntuukin niin ei se mies asiaa niin varmaan aattele. Oma mieheni vetäytyy kuoreensa surressaan. Jossain vaiheessa kuitenkin kun hän on asian ensin itse käsitellyt, niin saattaa jopa mulle asiasta alkaa puhumaan. Annan hänen olla itsekseen, mutta aina olen sanonut, että mun olkapäätä vasten saa surra. Tieto, että kuuntelet ja olet mukana hänen surutyössään on jo iso juttu miehelles.