miehen puhumattomuus..ei halua keskustella suhteesta..

[muru]

Yhessä ollaan oltu jo yheksän vuotta, naimisissa kolme. Lapsia kaksi, toinen vasta puoli vuotias.
Nyt on koko suhde mennyt alamäkiä jonku aikaa. Mies menee mihin haluaa ja tekee mitä lystää ( ryyppää ). Minä kotona aina. Nytki tällä hetkellä se on jossaki uusien kivojen kaveriensa kans, lähteny jo eilen päivällä. Välissä käväsee kotona ja taas häipyy.
Mulla kamala ressi kaikesta ja ehkä masennustaki. Yritän puhua miehelle että olis mukava et seki olis joskus kotona eikä aina menossa, se on nalkuttamista ja jos suutun kun se lähtee niin sanoo vaan että ei mykkäkoululaista kehtaa kattoa. Ei vastaa mitään jos sanon että tänään oot sitten kotona että tiiät. On vaan hiljaa ja sitten häipyy. Perään hälle ei saa soitella koskaan, joskus tukkii puhelimenki äänettömälle etten saa kiini.
Sitten taas kun on saanu tarpeekseen mennä on ihan normaali. Mutta viikollakin sillä "ei oo kotona mitään tekemistä" ja on paljon kaverien kans tai kalassa. Yksin teen kotityöt yms.vauvan hoidosta lähtien. Nyt lomautettuna ollu kolme kk:tta. Mies 27.v. ja minä 26.v..
En tiiä mitä tekisin. Kirjotanko kirjeen missä kerron kaikki tunteeni kun ei muuten kuuntele?
Helpotti vähän kun sai purkaa pahaa oloa tänne.

 

[ap]

Niin ja uus paikkakunta, mulla ei paljoa kavereita vielä kun empä ole kauppaa ja kerhoa kummemmassa liikkunu..

 

[vieras]

voi rähmä Onko miehesikin menettänyt toivonsa työpaikan suhteen (lomautettu) eikä osaa sitä muuten ilmaista kun käyttäytymällä tyhmästi? ja kun olette vielä suht nuoriakin ja nuorena yhdessäolon aloittaneet. Onko sillä elämä elämättä omasta mielestään.. Onko sulla mitään tukiverkostoa? JOs olis, niin anna sen mennä ja ole sinä hyvä äiti lapsillesi niinkuin tähänkin saakka.

 

[muikki]

No hohhoijaa.

Sanot vaan yksinkertaisesti, että juttu on nyt näin; joko alkaa osallistumaan perheeseensä ja kotiin tai jätät hänet! Äläkä vaan uhkaile ja tyydy asemaasi.

 

[ap]

mies on saanut mennä nuoruudessaan tosi paljon. työt alkaa kyllä taas kuun lopussa mutta tuntuu että tämä tilanne ei parane mihinkään suuntaan. niinkuin oltais paikoilleen jämähetty.
mulla ahistaa. ei tiiä koskaan että millon tulee kotia ees. haluttais luovuttaa jo ja kerätä kamat kasaan.. ei perheellisen pitäis saada käyttäytyä näin. pitäis ajatella meitäkin.
sukulaiset toisella paikkakunnalla kaikki. onneksi isäni otti nytkin esikoisen kylään. ei kyllä tiedä meidän vaikeuksista mitään. en ole puhunut kuin äidilleni joskus ohimennen asioista.

 

[ap]

No hohhoijaa.

Sanot vaan yksinkertaisesti, että juttu on nyt näin; joko alkaa osallistumaan perheeseensä ja kotiin tai jätät hänet! Äläkä vaan uhkaile ja tyydy asemaasi.

aivan. ehkä helpompaa olis. ainaki yks ressi vähemmän..

 

[vierailija]

mies on saanut mennä nuoruudessaan tosi paljon. työt alkaa kyllä taas kuun lopussa mutta tuntuu että tämä tilanne ei parane mihinkään suuntaan. niinkuin oltais paikoilleen jämähetty.
mulla ahistaa. ei tiiä koskaan että millon tulee kotia ees. haluttais luovuttaa jo ja kerätä kamat kasaan.. ei perheellisen pitäis saada käyttäytyä näin. pitäis ajatella meitäkin.
sukulaiset toisella paikkakunnalla kaikki. onneksi isäni otti nytkin esikoisen kylään. ei kyllä tiedä meidän vaikeuksista mitään. en ole puhunut kuin äidilleni joskus ohimennen asioista.

Älä laske sitä enää kuuluvaksi teidän ruokakuntaan. Pääset psyykkisesti helpommalla kun suunnittelet kaiken teidän kolmen ehdoilla ja jos se on maisemissa tulkoon mukaan, mutta sitä ei suunnitteluvaiheessa ole olemassa.

 

[vieras]

Voi olla jotain masennusta lomautuksesta tms. mutta itse en katselisi tuollaista pitempään, joko osallistuu perheen asioihin tai saa mennä elämään itsekseen. Kuulostaa siltä että olet jo nyt "yksinhuoltajana", kannattaa kuitenkin sitä ennen yrittää selvittää asioita ja vaatia muutosta.

 

[ap]

mies on saanut mennä nuoruudessaan tosi paljon. työt alkaa kyllä taas kuun lopussa mutta tuntuu että tämä tilanne ei parane mihinkään suuntaan. niinkuin oltais paikoilleen jämähetty.
mulla ahistaa. ei tiiä koskaan että millon tulee kotia ees. haluttais luovuttaa jo ja kerätä kamat kasaan.. ei perheellisen pitäis saada käyttäytyä näin. pitäis ajatella meitäkin.
sukulaiset toisella paikkakunnalla kaikki. onneksi isäni otti nytkin esikoisen kylään. ei kyllä tiedä meidän vaikeuksista mitään. en ole puhunut kuin äidilleni joskus ohimennen asioista.

Älä laske sitä enää kuuluvaksi teidän ruokakuntaan. Pääset psyykkisesti helpommalla kun suunnittelet kaiken teidän kolmen ehdoilla ja jos se on maisemissa tulkoon mukaan, mutta sitä ei suunnitteluvaiheessa ole olemassa.

hmm..tuossakin jotain ideaa kyllä.

 

[ap]

Voi olla jotain masennusta lomautuksesta tms. mutta itse en katselisi tuollaista pitempään, joko osallistuu perheen asioihin tai saa mennä elämään itsekseen. Kuulostaa siltä että olet jo nyt "yksinhuoltajana", kannattaa kuitenkin sitä ennen yrittää selvittää asioita ja vaatia muutosta.

yksinhuoltajalta olo kyllä nyt tuntuu.
ajattelin aina että teen kaikkeni jotta selvitään vaikeuksista. itse eroperheen lapsena viiminen minkä haluan on avioero, mutta ei tässä paljon muuta ole tehtävissä. ei jaksa aina itkeä tuhertaa ja ajatella vaan itsekseen suhteen tulevaisuutta.

 

[apuaa]

Ymmärrän sua täysin ap! Mulla sama tilanne, ku sullaki. Ollaan suunnillee samanikäisiä teidän kans ja kaks lasta (2,5v ja 1,5v). Ihan kamalaa tää elämä. Mulla hirveitä ahdistuskohtauksia ja hermo koko ajan kireellä, kun niin väsyttää.

Koittakaaha selvitä -ite en kyllä yhtää tiiä miten se tapahtuu!!

 

[ap]

Ymmärrän sua täysin ap! Mulla sama tilanne, ku sullaki. Ollaan suunnillee samanikäisiä teidän kans ja kaks lasta (2,5v ja 1,5v). Ihan kamalaa tää elämä. Mulla hirveitä ahdistuskohtauksia ja hermo koko ajan kireellä, kun niin väsyttää.

Koittakaaha selvitä -ite en kyllä yhtää tiiä miten se tapahtuu!!

en tiiä minäkään miten tästä voi selvitä yhdessä..! tuntuu että kaikki teen jotenki rutiinilla vaan, eikä välissä jaksa ajatella mitään. meillä esikoinen 4.v. ja kuopus tosiaan puolivuotias.
meneekö teiänki mies miten tykkää vai mikä teillä on..
muitaki kohtalotovereita näköjään sitten.

 

[niin]

en tiiä minäkään miten tästä voi selvitä yhdessä..! tuntuu että kaikki teen jotenki rutiinilla vaan, eikä välissä jaksa ajatella mitään. meillä esikoinen 4.v. ja kuopus tosiaan puolivuotias.
meneekö teiänki mies miten tykkää vai mikä teillä on..
muitaki kohtalotovereita näköjään sitten.[/quote]

mieheni on kyllä kotona jonkun verran, mutta on tosi välinpitämätön mua ja lapsia kohtaan. Kotona ollessaan touhuaa omiaan eikä koskaan puhu mitää. jos pakko on nii, ärisee ja murisee jotai.. Musta tuntuuki, et sillä aina hermo vielä kireemmällä ku mulla.

Rankkaa tää on. Käyn ite töissä niinkuin miehenikin. meillä on kotona hoitaja lapsille, mut ite joudun huolehtii kaikki ruoanlaitot, pyykit, kaupassakäynnit yms. siks väsyttää.

 

[ap]

en tiiä minäkään miten tästä voi selvitä yhdessä..! tuntuu että kaikki teen jotenki rutiinilla vaan, eikä välissä jaksa ajatella mitään. meillä esikoinen 4.v. ja kuopus tosiaan puolivuotias.
meneekö teiänki mies miten tykkää vai mikä teillä on..
muitaki kohtalotovereita näköjään sitten.

mieheni on kyllä kotona jonkun verran, mutta on tosi välinpitämätön mua ja lapsia kohtaan. Kotona ollessaan touhuaa omiaan eikä koskaan puhu mitää. jos pakko on nii, ärisee ja murisee jotai.. Musta tuntuuki, et sillä aina hermo vielä kireemmällä ku mulla.

Rankkaa tää on. Käyn ite töissä niinkuin miehenikin. meillä on kotona hoitaja lapsille, mut ite joudun huolehtii kaikki ruoanlaitot, pyykit, kaupassakäynnit yms. siks väsyttää.[/quote]

olis mukava et mieski tekis kotihommia joskus.. tässä yks aamu mies sano mulle että menisit sinäki töihin joskus ku oot kotona maannu jo kaheksan vuotta...!! en tosiaan ole kotona maannu kaheksaa vuotta, esikoinen neljä ja kuopus vasta vauva..ennen esikoista olin hyvinki töissä. ja mulla ei ole koskaan ees aikaa "maata" ku pitää kaikki tehä yksin vaikka toinenki kotosalla tällä hetkellä.. tuli kyllä tosi paha mieli, mutta eihän se sitä tajua..