Miehen omaisuudesta, mielipiteitä kaipailen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fiifi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fiifi

Vieras
Tilanne on siis se, että miehelläni on suurehko omaisuus, jonka on alunperin perintönä saanut isovanhemmiltaan. Nuo perintörahat olivat alunperin sijoitettu osakkeisiin ja johonkin säästötilille, mutta kymmenisen vuotta sitten (miehen ollessa 19-vuotias) mieheni vanhemmat ostivat talon, johon laittoivat rahat. Mieheni omistaa siis tuosta talosta yhden kolmasosan. Miehen vanhemmat elelevät varsin leveää elämää. Ei velkoja, omistavat uuden kesämökin ja sijoitusasunnon, uuden autot yms. Minua asia on alkanut viime aikoina harmittaa, kun meillä on isohko asuntolaina, jota ei viime aikoina juuri ole pystytty lyhentämään (olen kotihoidontuella) ja muutenkin on taloudellisesti tiukkaa. Tuolla omaisuudella maksaisimme melkein koko lainamme pois. Mieheni taas ei ymmärrä talousasioista mitään ja on vähän sitä mieltä, ettei nuo rahat varsinaisesti hänelle kuulukaan!? Tai kuuluvat vasta sitten, kun vanhemmat kuolevat eli ehkä joskus 30 vuoden päästä (ovat vasta vähän yli viiskymppisiä). Lisäksi miehen sisko on aikanaan saanut saman kokoisen perinnön ja omistaa saman verran vanhempien talosta sekä näillä perintörahoilla ostetun kesämökin. Vähän olen ihmetellyt, miten hänen perintörahansa ovat muka siihenkin riittäneet, kun alunperin summa on ollut sama. Itse ainakin samassa tilanteessa ihmettelisin asiaa ja haluaisin omaisuuteni sijoittaa tuottavasti tai käyttää oman perheeni hyväksi. Enkä nyt kaipaa kommentteja, että rahat eivät ole sinun tai ei kuulu sulle pätkääkään vaan kaipailen mielipiteitä siitä, kuulostaako reilulta ja olisiko meillä oikeus pyytää tuota omaisuutta omaan käyttöömme. Lisäyksenä vielä, että omat perintörahani olen tähän omaan taloomme käyttänyt, tosin summa ei noin suuri ollut, mutta kuitenkin.
 
no ei oikein oo reiluakaan. jos on tullut perintönä niin että myös miehellesi on määrätty osuus mutta pesä on jakamaton, voi yksikin pesän osakas vaatia jakoa, jolloin miehesi vanhemmat on velvoitettu maksamaan muille puuttuvat osuudet.
 
Minua haittaisi aika paljon tuollainen. Mutta varsin hankalahan tuohon on sinun puuttua...

Mut vielä: mun vanhemmat ei ikinä tekisi mulle noin - ei todellakaan - enkä minä tekisi omille lapsilleni noin...
 
"Meillä" on minusta väärä termin, koska ilmeisesti miehesi on haluton tekemään mitään asialle. Avioliitossakin omaisuus on määriteltyä, eli miehelläsi on määräysvalta tuohon. Hän on siis investoinut omaisuutensa taloon (siis talon osaan). Se miten tuon saa realisoitua, niin siitä en tiedä. Yhteistyötä niiden kanssa, jotka talosta osansa omistavat (ostavat ulos yhden osakkaan). Harva ulkopuolinen haluaa ostaa osaa kiinteistöstä.
 
Jos mies ei ole halukas pyytämään oman osansa realistointia eli vanhemmat lunastaisivat pojan pois omasta talostaan maksamalla aiemmin sijoitetun omaisuuden, et oikein voi muuta kuin purra hammasta. Ja onhan tuosta oikeasti tositetta, tulee ainakin aikanaan miehen vanhempien jälkeisessä perinnönjaossa esille.
 
En voisi kyllä kuvitellakaan, että omat vanhempani olisi miehesi vanhempien tavoin käyttäneet minun perintörahat. Päinvastoin, he ovat luopuneet perinnöstä, jolloin me lapset saimme sen suoraan käyttöön.

Eli mielestäni erittäin epäreilua vanhemmilta. Ymmärrän kuitenkin miehesi aseman, sillä omia vanhempia on vaikea alkaa laittamaan tuollaisesta tilille, kun eivät kerran itse sitä röyhkeydessään ymmärrä... Ulkopuolisen (eli sinun) on paljon helpompi nähdä tilanteen kohtuuttomuus.
 
Niin kyllä kai nuo paperiasiat on ihan kunnossa ja mieheni ihan virallisesti omistaa talosta kolmanneksen. Kaipa hän on silloin alle kaksikymppisenä suostunut moiseen järjestelyyn, tuskin on silloin tajunnut ajatella tulevaisuuteen ja että tarvisi itse noita rahoja ehkä oman asunnon ostamiseen. Tehnyt vaan kuten vanhemmat on sanoneet... Ja luulen, että nyt on kyse siitä, ettei tosiaan kehtaa pyytää rahoja takaisin. Hänen vanhempansa tuntien vetäisivät varmasti herneet nenäänsä moisesta.
 

Yhteistyössä