Miehen mielestä synnytyskipu on ihan keksittyä hölynpölyä

[rv 38]

Eilen tuli taas sama aihe puheeksi, eli synnytys ja se kipu yms.. Mies kun oli taas sitä mieltä että mikäs siinä helppo se mukula on ulos pieraista ja sit se on siinä, sama kun paskalla kävisi että mitä siitä aina vouhkataan.

Koitin selittää että ei se nyt ihan niinkään mene, edelleenkään. Ensin kärvistelet useamman tunnin ennen kuin pääset "pieraisemaan sen reilu kolme kiloa pihalle".

Sitten alkoi tenttaus että no miksi muo ei sitten se synnytys pelota jos se kipu on niin kamalaa, sanoin että ei se mun pelkäämisestä muuksi muutu, mutta se tieto helpottaa että kipu häviää täysin sillä sekunnilla kun muksun saa pihalle ja toisaalta aika kultaa muistot, ei sitä kauaa muista edes vaan pinnalle jää se tunne salissa kun sen oman lapsen saa syliin jne..

Mutta musta alkaa tuntua että mä pahoinpitelen tuon miehen siellä sairaalassa jos se jaksaa näitä samoja asioita edelleen siellä pohtia! Nyt senkus pohtii, jaksan kyllä vastailla ja selittää asioita, mutta uskaltakoot salissa mainita että senkus paskalla olisit tms yhtä kivaa niin voin vain kuvitella miten meidän sopu siellä säilyy..

 

[endie2]

minkä ikäinen sun miehes on ? jotenkin kuulostaa ihan pikkulapsen vänkyttämiseltä asiasta josta ei tiedä mitään loppupelissä.

 

["tanjuska"]

No eiköhän se mielipide siellä synnytyssalissa muutu :/

 

[Ee]

Ei sun tarvi ottaa sitä miestäs sinne synnytykseen mukaan, jos luulet, ettei se osaa käyttäytyä sielä asiallisesti.

 

[Maira]

[QUOTE="tanjuska";23192038]No eiköhän se mielipide siellä synnytyssalissa muutu : /[/QUOTE]

Mä luulen kans..

 

["plop"]

Uskalla synnytyksessä näyttää, että sinuun sattuu! Siinä menee raavaampikin mies hämilleen ja tuntee olonsa hankalaksi, kun näkee, että toisen tekee kipeää ja ei voi asialle mitään tehdä. Ja jos toisen asenne alkaa synnytyksessä ärsyttää, sinulla on oikeus käskeä hänet ulos huoneesta. Hoitajat ja kätilö kunnioittavat toivettasi ja pitävät miehn ulkona, vaikka tämä olisi erimieltä. Ei sinun tarvitse ponnistaessa kuunnella alentavia ja vähättelevuä kommentteja.

Ikävä pilata käsityksesi, mutta se kipu ei lopu kun lapsi syntyy. Sitten on vielä istukan ponnistaminen ja siihen liittyvät supistukset. Sekä mahdolliset repeämät yms. Minulla onneksi mies ymmärsi, että olen kipeä. Meni kaksi viikkoa ennenkuin pystyin seisomaan tai istumaan synnytksen jälkeen.
Imetyskin tekee aluksi kipeää. Joten varaa kaulin saataville, jos mies ihmettelee miten pienen vauvan imu voi muka sattua niin, että kiroilla pitää

 

[rv 38]

minkä ikäinen sun miehes on ? jotenkin kuulostaa ihan pikkulapsen vänkyttämiseltä asiasta josta ei tiedä mitään loppupelissä.

Kyllä se ikä alkaa lähempänä 30 vuotta olemaan joten ei siitä pitäisi johtua, mutta yleisesti on luonteeltaan sellainen vänkääjä että jos hän ei ole jotain kokenut niin asia on niin kuin hän on päättänyt..

 

["joo"]

sanovat kyllä et sen tuskasen ponnistelun kattelu on miehillekin yllättävän rankka kokemus kun näkee et oma kulta on ihan tuskissaan eikä pysty mitenkään auttamaan... ehkä sunkin miehen silmät avautuu... mun mies onneks osas olla aika hissukseen... siinä synnyttäessä lauotut jutut kun voi jäädä mieleen iäks ja suurentua kärpäsistä härkäsiks...

 

[Kvart över]

[QUOTE="tanjuska";23192038]No eiköhän se mielipide siellä synnytyssalissa muutu :/[/QUOTE]

Näinpä. Oon useammalta mieheltä kuullut kuinka me naiset ollaan mahtavia, kun ovat nähneet synnytyksen tuskat ja sen syntymisen ihmeen.

 

["Huh"]

Miksi lapsi juuri tuon miehen kanssa? Miksi juuri tuo mies?

 

[nop]

Se on helppo sanoa, kun ei itse siihen hommaan tarvitse ikinä ruveta.

Voin veikata, että kovin moni mies (jos se olisi mahdollista) ei synnytystä pystyisi läpikäymään ilman mittavaa kivunlievitysrepertuaaria (ja senkään avulla).

Anteeksi, mutta sinun mies kyllä vähättelee nyt väärässä paikassa ja ajassa.

 

["se ainoa oikea"]

Puhumattakaan jälkisupistuksista, kun imetät vauvaa ekoja kertoja...supparit voivat olla kivuliaampia kuin synnytyksen kännistys supparit!

 

["mies"]

Eiköhän miehesi ymmärrän kun teet näin:
Mene hänen luokse, riisu häneltä housut, koskettele hänen elintä aluksi hellästi ja sitten työnnät sormen väkisin pissareijästä sisään ja kutittelet vähän.

 

[vicy]

Jos mies alkais mun kipujen aikana tuollaisia puhua niin kiskaisisin sitä kirveellä jalkaan ja sanoisin "mitä sä siinä valitat tuohan on keksittyä kipua.."

 

[Koivunkäpy]

melekei toivosin että miehelles osus kohdalle joskus kunnon sappikivikohtaus, yks lääkäri kertoi että se on aika lähelle verrattavissa synnytyskipuihin :saint:

Juu ei se kivun pelkääminen ainakaa auta, muista hengittää, kyl siitä jää henkiin.

 

["plop"]

[QUOTE="se ainoa oikea";23192097]Puhumattakaan jälkisupistuksista, kun imetät vauvaa ekoja kertoja...supparit voivat olla kivuliaampia kuin synnytyksen kännistys supparit! [/QUOTE]

Olin jo unohtanut nämä :x
Esikoisesta oli onneksi melko lievät. Toisen jälkeen menikin jalat alta...

 

["xyz"]

Kyllä se ikä alkaa lähempänä 30 vuotta olemaan joten ei siitä pitäisi johtua, mutta yleisesti on luonteeltaan sellainen vänkääjä että jos hän ei ole jotain kokenut niin asia on niin kuin hän on päättänyt..

Saanko arvata, että koulutuskaan ei ole kovin korkea..

 

[rv 38]

[QUOTE="plop";23192070]Uskalla synnytyksessä näyttää, että sinuun sattuu! Siinä menee raavaampikin mies hämilleen ja tuntee olonsa hankalaksi, kun näkee, että toisen tekee kipeää ja ei voi asialle mitään tehdä. Ja jos toisen asenne alkaa synnytyksessä ärsyttää, sinulla on oikeus käskeä hänet ulos huoneesta. Hoitajat ja kätilö kunnioittavat toivettasi ja pitävät miehn ulkona, vaikka tämä olisi erimieltä. Ei sinun tarvitse ponnistaessa kuunnella alentavia ja vähättelevuä kommentteja.

Ikävä pilata käsityksesi, mutta se kipu ei lopu kun lapsi syntyy. Sitten on vielä istukan ponnistaminen ja siihen liittyvät supistukset. Sekä mahdolliset repeämät yms. Minulla onneksi mies ymmärsi, että olen kipeä. Meni kaksi viikkoa ennenkuin pystyin seisomaan tai istumaan synnytksen jälkeen.
Imetyskin tekee aluksi kipeää. Joten varaa kaulin saataville, jos mies ihmettelee miten pienen vauvan imu voi muka sattua niin, että kiroilla pitää [/QUOTE]

Minulla on kyllä yksi synnytys takana, jossa oma äitini oli mukana kun mies silloin 600km päässä. Ja ei ole kyllä mitään muistikuvia kivusta sen jälkeen kun lapsen sain ulos, istukkakin tuli itsestään 15min myöhemmin sitäkään ei mihinkään tarvinnut ponnistella. Ja 2h myöhemmin kävin yksin suihkussa ja kävelin itse osastolle, myös istumaan pystyin normaalisti jo osastolla iltapäivällä. a toivottavasti nyt toisen kanssa toipuminen olisi edes puoliksi yhtä nopeaa, kun toiveena olisi nopea kotiin pääsy muutenkin.

 

[Maira]

No entäs jos miestä pelottaa se synnytys ja koittaa tolla "ei se voi niin paljon sattua" psyykata itteensä sitä toimitusta varten..?
Joo, nainenhan sen työn tekee ja kivun kokee, mutta usein se sivusta seuraaja kokee koko toimituksen myös melko rankaks, näin on sanoneet ihan synnyttäneet naiset jotka on ollu tukihenkilönä ja mukana olleet miehet.

 

[...]

eipä ole pojalla tainnut olla vielä tuolla ikää edes kunnon ummetusta.

eihän sitä (tavallisella heteromiehellä - anaali timmissä kunnossa jnpp...) tarvi olla kuin oikea ummetus ja riittävästi paskaa peräsuolessa exitiä odottamassa, niin jo kyllä pukkaa kunnon tuskanhikeä...!

 

["Huh"]

[QUOTE="mies";23192099]Eiköhän miehesi ymmärrän kun teet näin:
Mene hänen luokse, riisu häneltä housut, koskettele hänen elintä aluksi hellästi ja sitten työnnät sormen väkisin pissareijästä sisään ja kutittelet vähän.[/QUOTE]

Tyhmä. Samanlaista vähättelyä tämäkin. Kyse ei ole siitä reiän venymisen kivusta, senkin toope, vaan lantion avautumisen ja kohdun supistelun aiheuttamista kivuista.

 

[takkuinen ameeba]

[QUOTE="plop";23192070]Uskalla synnytyksessä näyttää, että sinuun sattuu! Siinä menee raavaampikin mies hämilleen ja tuntee olonsa hankalaksi, kun näkee, että toisen tekee kipeää ja ei voi asialle mitään tehdä. Ja jos toisen asenne alkaa synnytyksessä ärsyttää, sinulla on oikeus käskeä hänet ulos huoneesta. Hoitajat ja kätilö kunnioittavat toivettasi ja pitävät miehn ulkona, vaikka tämä olisi erimieltä. Ei sinun tarvitse ponnistaessa kuunnella alentavia ja vähättelevuä kommentteja.

Ikävä pilata käsityksesi, mutta se kipu ei lopu kun lapsi syntyy. Sitten on vielä istukan ponnistaminen ja siihen liittyvät supistukset. Sekä mahdolliset repeämät yms. Minulla onneksi mies ymmärsi, että olen kipeä. Meni kaksi viikkoa ennenkuin pystyin seisomaan tai istumaan synnytksen jälkeen.
Imetyskin tekee aluksi kipeää. Joten varaa kaulin saataville, jos mies ihmettelee miten pienen vauvan imu voi muka sattua niin, että kiroilla pitää [/QUOTE]

Tosi kurjaa, että koet tarpeelliseksi yleistää ettei kipu lopu... vain siksi, että sulla on yksi (?) poikkeava kokemus. Minä voin puolestani neljän synnytyksen jälkeen julistaa, että kipu todella loppuu! Eihän se istukan ulostulo mukavalta tunnu, mutta vauva sylissä sitä ei kunnolla edes huomannut... ja istunut olen KAIKKIEN synnytysten jälkeen puupenkeillä viimeistään seuraavana päivänä, nyt viimeksi ei muutaman tunnin jälkeen ollut alapäässä mitään muutoksia, jälkivuotoa lukuunottamatta. Edes eppari ei mulla ole koskenut kuin muutaman tunnin.

Kurjaa ap että sun miehesti ei oikein halua ymmärtää mistä on kyse... mutta eihän se hänen uskonsa asia ole, eikö tosiaan vuosituhansien kokemus kivuista ja kirjoitukset, artikkelit jne muuta hänen mieltään? Melkoista! Mutta iloista synnytystä sinulle, se kun voi olla kivusta huolimatta ihan kivaa kuten minun mielestäni

 

[:)]

Koivunkäpy: Mun miehellä oli toi kohtaus ja lääkäri sano et se muistuttaaa yllättävän paljon naisten synnytyskipuja, mies vaan tokas ettei enää emäntää paksuksi suostu tekemään kun kipuun meinaa kuolla meillä kaksi lasta onneksi jo on

 

[Kerpele]

Joku sanoi joskus että synnytys tuntuu kuin sohvaa paskantais... Musta se oli aika osuvasti sanottu.

 

[eikä]

mä oisin kyl tossa vaiheessa näyttäny jo miehelle vähän keskittyä kipua... kiva ottaa tollasella asenteella varustettu tyyppi "tueks" synnytykseen... en kyl ite huolis mukaan saliin ja tuskin huolisin sit enää sen jälkeen kotiinikaan... ihan käsittämätöntä... mut sanottakoon et synnytyskipu on ihan yksilöllinen juttu... mulla oli varmaan ihan perus settiä 14 tunnin synnytys tunnin ponnistuksilla ja peräpukamat ja muut mukavat jälkivaivat, mut kaveri ei tuntenu ees yhtään supistusta...