Miehen menneisyys yllätti

  • Viestiketjun aloittaja Tuhma_blondi
  • Ensimmäinen viesti
Niin eli ottaen huomioon kuinka vähän poikia muuten on lukiossa, niin tuo on aikamoista.
Poikia on noin 40% ja tyttöjä 60%.

En nyt tiedä onko tässä mitään maailmaa mullistavia tietoja.
Testosteroni muokkaa aivoja tietynlaiseen ajattelutapaan ja estrogeeni toisenlaiseen. Se vaikuttaa siihen, minkälaiset asiat kiinnostavat.

lainaus:
Miesten aivoissa on aivopuoliskojen sisäisiä yhteyksiä; sen sijaan naisilla yhteydet kulkevat aivopuoliskojen välillä.[18] Nämä erot eivät ole korostuneita alle 14-vuotiailla. Yhteyksien eroavaisuus tarkoittaa, että naisilla on vahvuuksia loogis-intuitiivisessa ajattelussa ja miehillä toimimiseen liittyvässä havainnoimalla ja tekemällä toimia joihin liittyy motorinen kontrolli.[19] Naisten aivopuoliskojen välistä loogis-intuitiivista näennäisen epäloogista ajattelua kutsutaan arkikielessä naisten "tippaleipäaivoiksi" ja miesten yhteen asiaan keskittyvää ja muut asiat poissulkevaa ja suoraviivaista aivopuoliskon sisäistä ajattelua miesten "putkiaivoiksi". Eläintieteilijän, etologin Jussi Viitalan mukaan karrikoitu malli tippaleipä- vai putkiaivoista kuvaa yllättävän hyvin sitä, että miesten ja naisten aivojen rakenteessa on eroa


Keskiverroin naiset ovat kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet ja miehet ovat matemaattisesti kyvykkäämpiä. Miehet ovat parempia navigoimaan, mutta naiset muistavat yksityiskohdat paremmin jne.
Omasta näkökulmastani aivojen tutkitut erot näkyvät aika selvästi opiskelumieltymyksissä.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Minä kirjoitin aikoinaan L:n paperit. Lukiossa oli laaja matikka ja fysiikka. Ne ovat aina olleet minulle helppoja. Pääsin teknilliseen korkeakouluun lukion jälkeen, mutta en tuntenut alaa omakseni. Vaihdoin alaa ja minusta tuli lopulta perusinsinööri, mutta koko urani olen tehnyt oman alani duunaritasoisissa tehtävissä, koska minulta puuttuu kunnianhimo, enkä ole esimiesainesta. t. insinöörinainen
 
Minä kirjoitin aikoinaan L:n paperit. Lukiossa oli laaja matikka ja fysiikka. Ne ovat aina olleet minulle helppoja. Pääsin teknilliseen korkeakouluun lukion jälkeen, mutta en tuntenut alaa omakseni. Vaihdoin alaa ja minusta tuli lopulta perusinsinööri, mutta koko urani olen tehnyt oman alani duunaritasoisissa tehtävissä, koska minulta puuttuu kunnianhimo, enkä ole esimiesainesta. t. insinöörinainen
Arvostan aina ihmistä, joka itse ymmärtää olla hakeutumatta esimiestehtäviin, jos ei koe olevansa sellaiseen pätevä/sopiva/kiinnostunut.
 
vierailija
Arvostan aina ihmistä, joka itse ymmärtää olla hakeutumatta esimiestehtäviin, jos ei koe olevansa sellaiseen pätevä/sopiva/kiinnostunut.
Joo, tosin kyllähän jotkut noihin "joutuu" myös puoliväkisin. Itse tein yhdessä firmassa erinäisiä laskelmia. Joskus sitten pyydettiiin siinä sivussa tuuraamaan logistiikkapäällikön loma. No sitten logistiikkapäällikkö lähti ja mulle tarjottiin tätä tehtävää. Sanoin, että en oo kiinnostunut. Sitten tultiin uudestaan ja tarjottiin isompaa palkkaa. En siltikään ollut kiinnostunut. HR taisi luulla, että olen piinkova neuvottelija, todellisuudessa ei vaan napannut.

Lopulta otin homman kun sain kuulla, että toisena vaihtoehtona siihen oli yksi todella epäpätevä henkilö duunistamme. Ongelmaksi muodostui se, että näitä laskelmia tekemään ei sitten saatu ketään. Olin varmaan tehnyt niitäkin liian alhaisella palkalla.

Mä luulen silti, että musta tuli ihan hyvä esimies. Juurikin siksi, että mua ei kiinnostanut päästä tuohon hommaan :) Tuo yksi epäpätevä henkilö taas halusi siihen todella paljon.

Nykyään olen toisessa firmassa asiantuntijatehtävissä. Palkkani on osapuilleen sama kuin "kovaksi neuvottelemani esimiespalkka". Kokemuksesta sanoisin, että palkan takia esimiesasema harvoin kannattaa. Se kannattaa vain jos oikeasti haluu eteenpäin ja jos on kunnianhimoa. Muuten pääosin vastuut ja duunimööröt kasvaa, palkan ollessa vain vähän korkeempi. Toki sitten korkeilla johtajilla tääkin on erilaista.
 
Joo, tosin kyllähän jotkut noihin "joutuu" myös puoliväkisin. Itse tein yhdessä firmassa erinäisiä laskelmia. Joskus sitten pyydettiiin siinä sivussa tuuraamaan logistiikkapäällikön loma. No sitten logistiikkapäällikkö lähti ja mulle tarjottiin tätä tehtävää. Sanoin, että en oo kiinnostunut. Sitten tultiin uudestaan ja tarjottiin isompaa palkkaa. En siltikään ollut kiinnostunut. HR taisi luulla, että olen piinkova neuvottelija, todellisuudessa ei vaan napannut.

Lopulta otin homman kun sain kuulla, että toisena vaihtoehtona siihen oli yksi todella epäpätevä henkilö duunistamme. Ongelmaksi muodostui se, että näitä laskelmia tekemään ei sitten saatu ketään. Olin varmaan tehnyt niitäkin liian alhaisella palkalla.

Mä luulen silti, että musta tuli ihan hyvä esimies. Juurikin siksi, että mua ei kiinnostanut päästä tuohon hommaan Tuo yksi epäpätevä henkilö taas halusi siihen todella paljon.

Nykyään olen toisessa firmassa asiantuntijatehtävissä. Palkkani on osapuilleen sama kuin "kovaksi neuvottelemani esimiespalkka". Kokemuksesta sanoisin, että palkan takia esimiesasema harvoin kannattaa. Se kannattaa vain jos oikeasti haluu eteenpäin ja jos on kunnianhimoa. Muuten pääosin vastuut ja duunimööröt kasvaa, palkan ollessa vain vähän korkeempi. Toki sitten korkeilla johtajilla tääkin on erilaista.
Varmasti näinkin.
Pahimmat esimiehet ovat varmasti niitä, joilla on kova halu tehtävään vailla minkäänlaisia kykyjä. Lähinnä hain tätä sillä "omien kykyjen ymmärtämisellä".
 
Tira_misu
Varmasti näinkin.
Pahimmat esimiehet ovat varmasti niitä, joilla on kova halu tehtävään vailla minkäänlaisia kykyjä. Lähinnä hain tätä sillä "omien kykyjen ymmärtämisellä".
Mulla on esimies, joka ei osaa oikeen mitään. Ainakaan tämän työn kannalta oleellista. Vaikea silti sanoa, että olisiko aikanaa tunkenut tehtävään. Kyllähän nää toivottomien tapauksien palkkaamiset menee HR:n piikkiin pääosin AINA.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama

Yhteistyössä