Miehen menneisyys yllätti

  • Viestiketjun aloittaja Tuhma_blondi
  • Ensimmäinen viesti
Tuhma_blondi
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa yli 10 vuotta, kaksi lasta ja pääosoin auvoista yhteiseloa tää on ollut. Mieheni työskentelee logistiikka-alan toimistohommissa. On työhänsä siedettävän tyytyväinen, mutta aika usein valittaa että "olis pitänyt käydä koulut loppuun". Mies tosiaan nuoruudessaan haahuillut useammassa opinahjossa, mutta kaikki jäi kesken. En kauhean hyvin tuota hänen taustaansa edes tuntenut ennen.

Aikuisiällä hankkinut sitten tradenomin tutkinnon ja sen avulla osittain tuon nykyisenkin työn sai. Tässä viime aikoina (ehkä Korona-kriisin aiheuttamasta läheisyyden lisääntymisestä johtuen, meillä ollut muuten paljon positiivisia vaikutuksia) on jostain syystä puhuttu tuosta hänen "hämärästä menneisyydestään".

Eli mies kirjoittanut ylioppilaaksi joskus 90-luvun alkupuolella. Ikää siis jo yli 47. Aina luulin, että melko huonoin paperein kun ei ole "koulunkäyntityyppiä" ja muutenkin puhuu kouluvuosista lähinnä vaikeana aikana. Mutta hänellä on L:n paperit ja kaiken huippuna esim. pitkästä matikasta L. Luulin aina, että tuollaiset tyypit ovat vähintään dippainssejä tms.

Kun ihmettelin, että miksi ei opiskellut lahjojensa perusteella mitään, koska olis varmaan päässyt melkein mihin vaan. Sanoi että tekniikka ei kiinnostanut. Meni sitten yliopistoon, mutta siellä se akateeminen vapaus ei sopinut alkuunkaan ja suistui vuosien alkoholikierteeseen. Oli siinä huumeitakin, mutta nää kaikki tapahtui ennenkuin me tapasimme. Tai oikeastaan ne loppui kun me tavattiin 2005.

Tiesin toki noista vaikeista vuosista, mutta en ikinä tajunnut että ne kesti yli 10 vuotta. Mies oli pahoissa veloissa ja ihan pohjalla, mutta onnistui osittaina ne minulta salaamaan. Onneksi, koska siitä hänen nousunsa kuitenkin alkoi. Mitein silti vain sitä, että aika sääli, että noinkin kävi. Toki paljon huonomminkin olis voinut käydä.

Itse en tunne kuin kahdenlaisia huippuylioppilaita. Valtasoa on näitä menestyjiä, sitten píeni osa kuuluu tähän urbaanilegendaan että "6 älläö ja sitten naksahti".
 
r0s
On munkin miehellä oitkästä matikasta se ällä ja siksi se kiskookin joka aamu duunivermeet niskaansa ja lähtee painamaan, usean mielestä paskaduunia, tyytyväinen hymy naamallaan ja päivän mittaan voi useamman kerran hoksata että päänsisäinen kalkuraattori taas raksuttaa.

Ne insinöörit sit taas. Työmaapiirustusten perusteella eivät ainakaan käytä päätään suunnitteluun vaan hutaisevat koneelle sen mikä ensiksi mieleen juolahtaa. Toki on positiivisiakin poikkeuksia!
 
vierailija
Peruskoulussa ja lukiossa ei tarvitse opiskella, jos on kohtalaisen fiksu. Riittää, että käy paikalla seurustelemassa kavereiden kanssa. Yliopistossa yleensä pitäisi jo vähän opiskellakin ja se taas ei monen mielestä ole millään tavalla mukavaa. Kaikki eivät halua tehdä sellaista mikä ole kivaa vain sen takia, että se kuuluu asiaan. Ja yleisesti ottaen miehet eivät ole niin tittelinkipeitä kuin naiset ja sitäkin kautta kynnys jättää koulut kesken on matalampi.
 
vierailija
Peruskoulussa ja lukiossa ei tarvitse opiskella, jos on kohtalaisen fiksu. Riittää, että käy paikalla seurustelemassa kavereiden kanssa. Yliopistossa yleensä pitäisi jo vähän opiskellakin ja se taas ei monen mielestä ole millään tavalla mukavaa. Kaikki eivät halua tehdä sellaista mikä ole kivaa vain sen takia, että se kuuluu asiaan. Ja yleisesti ottaen miehet eivät ole niin tittelinkipeitä kuin naiset ja sitäkin kautta kynnys jättää koulut kesken on matalampi.
Miehet eivät ole kipeitä tittelin vaan rahan perään.
 
vierailija
Yks tuttu kirjoitti pitkästä matikasta ällän ja on ajanut koko ikänsä taksia.
Kerro vähän lisää. Miksi luulet, että hommassa noin kävi. Vai onko vain urbaanilegenda tms.

Toki tiedän mäkin yhden laudaturin ylioppilaan (joskaan ei pitkää matikkaa ees kirjoittanut), joka jämähti lukion jälkeen tehdasduuniin ja alkoholisoitui. Varmaan kuollut jo. Tosin en oo ihan varma onko ne hänen paperinsa urbaanilegendaa vai ei. Mutta kirjoittanut joskus kasarilla ja siihen aikaan vielä maaseudulla ylioopilas oli aavituksen kova sana. Että se oli aina vähän erikoista jos ylioppilas teki tavallisen duunarin hommia ellei nyt sitten kesätöinä.
 
Pauttiarallaa trendsetter
On munkin miehellä oitkästä matikasta se ällä ja siksi se kiskookin joka aamu duunivermeet niskaansa ja lähtee painamaan, usean mielestä paskaduunia, tyytyväinen hymy naamallaan ja päivän mittaan voi useamman kerran hoksata että päänsisäinen kalkuraattori taas raksuttaa.

Ne insinöörit sit taas. Työmaapiirustusten perusteella eivät ainakaan käytä päätään suunnitteluun vaan hutaisevat koneelle sen mikä ensiksi mieleen juolahtaa. Toki on positiivisiakin poikkeuksia!
Mitä miehesi siis tekee? Js jos kerran on niin lahjakas matemaattissesti, niin oliko edes joskus suunnitelmissa lukea esim. dippainssiksi.

Se on totta, että moni duunari tienaa kivasti. Usein enemmän kuin AMK-inssit saati tradenomit. Mutta kyllähän matikan laudaturin kirjoittaneella yleensä olisi lahjoja sinne dippainsiiksi saakka.

Itsekkin olen näitä pitkän matikan laudarutin omaavia "alisuorittajia". Ittee ei vaan tekniikka ole koskaan pahemmin kiinnostanut, joten siksi en ees harkinnut esim. teknistä korkeakoulua. Matikka ja tekniikka on kumminkin ihan eri asia. Ja sitten taas en mikään nero ole, että olisi ollut mitenkään mielekästä yrittää opiskella esim. matikkaa pidempään. En siitä loppujen lopuksi oikein pidä.

Työvoimatoimistossa ioskus työnnettiin ohjelmointikoulutukseen, mutta ei se muhun tarttunut. Ilmeisesti ajattelivat, että jos on jonkun verran matemaattinen, niin oppii ne itsestään.
 
Pauttiarallaa trendsetter
Peruskoulussa ja lukiossa ei tarvitse opiskella, jos on kohtalaisen fiksu. Riittää, että käy paikalla seurustelemassa kavereiden kanssa. Yliopistossa yleensä pitäisi jo vähän opiskellakin ja se taas ei monen mielestä ole millään tavalla mukavaa. Kaikki eivät halua tehdä sellaista mikä ole kivaa vain sen takia, että se kuuluu asiaan. Ja yleisesti ottaen miehet eivät ole niin tittelinkipeitä kuin naiset ja sitäkin kautta kynnys jättää koulut kesken on matalampi.
Ite olen huomannut, että yliopistossa yllättävän hyvin ovat pärjänneet ne, jotka työllä ja tuskalla ovat repineet jotkut magnan paperit. Toki ei tämmösistä mitään huippututkijoita tule, mutta oppineet sen työnteon. Sitten osa semmosista, jotka surffaa lukiosta vielä pelkillä lahjoilla niin homma tyssää korkeakoulussa. Siellä perselihakset on tärkeemmät kuin aivot.

Toki sitten sinne huipulle vaaditaan lahjojakin, mutta ne on erikseen.
 
Wertynappaimisto
Eipä ne arvosanat mitään kerro.
Mut mikä tän avautumisen pointti oli?
Miten niin arvosanat eivät mitään kerro? Jos sä kirjoitat laudaturin, niin sä olet ilmeisesti aika hyvä. Ja jos A:n, niin et sitten niin hyvä. Kaipa ne jotain kertoo?

Se on eri asia sitten, että onko ne takuu hyvästä elämästä jne. No eivät selvästikkään ole. Mutta aika hyvät lähtökohdat antaa.

Omalla lukioluokalla 90-luvulla (oli vielä luokallinen lukio) n. 7-8 kirjoitti sen pitkän matikan laudaturin. Kaikki ovat olleet töissä Nokialla :) Harva taitaa tosin enää olla. Emmä nyt tiedä onko ne mitään ihan huippumenestyjiä, mutta aika pärjänneitä kuitenkin...
 
r0s
Mitä miehesi siis tekee? Js jos kerran on niin lahjakas matemaattissesti, niin oliko edes joskus suunnitelmissa lukea esim. dippainssiksi.

Se on totta, että moni duunari tienaa kivasti. Usein enemmän kuin AMK-inssit saati tradenomit. Mutta kyllähän matikan laudaturin kirjoittaneella yleensä olisi lahjoja sinne dippainsiiksi saakka.

Itsekkin olen näitä pitkän matikan laudarutin omaavia "alisuorittajia". Ittee ei vaan tekniikka ole koskaan pahemmin kiinnostanut, joten siksi en ees harkinnut esim. teknistä korkeakoulua. Matikka ja tekniikka on kumminkin ihan eri asia. Ja sitten taas en mikään nero ole, että olisi ollut mitenkään mielekästä yrittää opiskella esim. matikkaa pidempään. En siitä loppujen lopuksi oikein pidä.

Työvoimatoimistossa ioskus työnnettiin ohjelmointikoulutukseen, mutta ei se muhun tarttunut. Ilmeisesti ajattelivat, että jos on jonkun verran matemaattinen, niin oppii ne itsestään.

Maanakennus-alan duunia tällä erää. Tarkemmin en kerro.

Mutta miehen vahvuus on tosiaan laskemisessa. Se, esimerkiksi, tossa taannoin suunnitteli meille piharakennuksen silleen, ettei jää hukkapaloja mistään. Niin että villat levyt ja kaikki sopovat sellaisinaan tai mahdollisimman vähin leikkauksin. Sillä on myös ilmiömäinen numeromuisti. Meillä siis minä olen se joka unohtaa ekojen treffien vuosipäivän ja mies puhisee pahastuneena välinpitämättömyydestäni.
 
vierailija
Maanakennus-alan duunia tällä erää. Tarkemmin en kerro.

Mutta miehen vahvuus on tosiaan laskemisessa. Se, esimerkiksi, tossa taannoin suunnitteli meille piharakennuksen silleen, ettei jää hukkapaloja mistään. Niin että villat levyt ja kaikki sopovat sellaisinaan tai mahdollisimman vähin leikkauksin. Sillä on myös ilmiömäinen numeromuisti. Meillä siis minä olen se joka unohtaa ekojen treffien vuosipäivän ja mies puhisee pahastuneena välinpitämättömyydestäni.
Taidat ihailla miestäsi. Oot takuulla antanut sen panna sua.
 
Abi91
Maanakennus-alan duunia tällä erää. Tarkemmin en kerro.

Mutta miehen vahvuus on tosiaan laskemisessa. Se, esimerkiksi, tossa taannoin suunnitteli meille piharakennuksen silleen, ettei jää hukkapaloja mistään. Niin että villat levyt ja kaikki sopovat sellaisinaan tai mahdollisimman vähin leikkauksin. Sillä on myös ilmiömäinen numeromuisti. Meillä siis minä olen se joka unohtaa ekojen treffien vuosipäivän ja mies puhisee pahastuneena välinpitämättömyydestäni.
Siis mitä hän teki lukion jälkeen? Harkitsiko edes korkeakouluopintoja tms. Mä en nimittäin tunne ketään, joka olis ollut noin hyvä matikassa ja silti jättänyt koulut väliin. Itekkin kirjoittanut pitkän matikan (huikeasti peräti B) ja silläkin itseasiassa pääsi suoraan tekniseen korkeakouluun 90-luvulla. No ok, mulla oli siinä vahvistuksena reaalissa hyvät arvosanat.

Itse en sitten opiskellut siellä teknisessä korkeakoulussa, mutta känin muutaman kurssinl. Suoraan sanoen se matikka oli mulle aivan mahdotonta. En siis ymmärtänyt yhtään mitään. Eli helppo sinne oli päästä, mutta opiskelu oli kaikkea muuta kuin helppoa.

Siksi mä yhtä arvostan dippainssit korkeelle.
 
r0s
Siis mitä hän teki lukion jälkeen? Harkitsiko edes korkeakouluopintoja tms. Mä en nimittäin tunne ketään, joka olis ollut noin hyvä matikassa ja silti jättänyt koulut väliin. Itekkin kirjoittanut pitkän matikan (huikeasti peräti B) ja silläkin itseasiassa pääsi suoraan tekniseen korkeakouluun 90-luvulla. No ok, mulla oli siinä vahvistuksena reaalissa hyvät arvosanat.

Itse en sitten opiskellut siellä teknisessä korkeakoulussa, mutta känin muutaman kurssinl. Suoraan sanoen se matikka oli mulle aivan mahdotonta. En siis ymmärtänyt yhtään mitään. Eli helppo sinne oli päästä, mutta opiskelu oli kaikkea muuta kuin helppoa.

Siksi mä yhtä arvostan dippainssit korkeelle.
Haki tekniseen korkeakouluun ja pääsikin. Mutta seitsemän vuotta myöhemmin kuin mitä sä jos toi abi -91 paikkansa pitää.
 
vierailija
Minä en kirjoittanut matikkaa. (Vai onko se pakko?) No jos kirjoitin, niin en tiedä, pääsinkö läpi. Paperit sain.
Ja tekniikan alan hommat menee sujuvasti.
Se on kyllä uskomatonta, että ylioppilaaksi voi päästä kirjoittamatta edes lyhyttä matematiikkaa. Kuitenkin jokainen joutuu äidinkielen lisäksi kirjoittaa kaksi käytännössä suurimmalle osalle vierasta kieltä.

Kun minä kävin lukioita, monella pojalla oli vaikeuksia kielissä. Käytännössä oli pakko lopettaa. Tytöillä vaikeeta pitkässä matkikassa, mutta ei muuta kuin vaihto paiikkamatikkaan, jota sitten ei tarvinnut edes kirjoittaa.

Yksi tuollainen poika meidän luokalta meni sitten amikseen ja sieltä tekuun. Nyt on menestyvän teknisen alan firman TJ.
 
vierailija
Se on kyllä uskomatonta, että ylioppilaaksi voi päästä kirjoittamatta edes lyhyttä matematiikkaa. Kuitenkin jokainen joutuu äidinkielen lisäksi kirjoittaa kaksi käytännössä suurimmalle osalle vierasta kieltä.

Kun minä kävin lukioita, monella pojalla oli vaikeuksia kielissä. Käytännössä oli pakko lopettaa. Tytöillä vaikeeta pitkässä matkikassa, mutta ei muuta kuin vaihto paiikkamatikkaan, jota sitten ei tarvinnut edes kirjoittaa.

Yksi tuollainen poika meidän luokalta meni sitten amikseen ja sieltä tekuun. Nyt on menestyvän teknisen alan firman TJ.
Meillä ei ollut eroavaisuuksia siinä, kuinka tytöt ja pojat kirjoitti matikkaa. Onkohan teillä ollut joku ihmeellisyys opetuksessa?
 
vierailija
Mä en kyllä tajuu nöitä juttuja, että "joo mulla oli ala-asteen keskiarvo 9 mutta musta ei tullukkaan lääkäriä". Maailma on täynnä näitä, jokka luulee olevansa jotain erikoislahjakkuuksia jonkun lapsuuden tai nuoruuden perusteella. Kyllä munkin lukioluokka oli täynnä lääkärinammatista haaveilevia, mutta ei tainnu kenestäkään semmosta tulla.
 
On munkin miehellä oitkästä matikasta se ällä ja siksi se kiskookin joka aamu duunivermeet niskaansa ja lähtee painamaan, usean mielestä paskaduunia, tyytyväinen hymy naamallaan ja päivän mittaan voi useamman kerran hoksata että päänsisäinen kalkuraattori taas raksuttaa.

Ne insinöörit sit taas. Työmaapiirustusten perusteella eivät ainakaan käytä päätään suunnitteluun vaan hutaisevat koneelle sen mikä ensiksi mieleen juolahtaa. Toki on positiivisiakin poikkeuksia!
Tunnen useamman miehen, joilla on varsin hyvät paperit lukiosta, mutta hoksasivat jo aikaisessa vaiheessa, ettei heistä ole istumaan pöydän taakse naama näppiksessä kiinni.
Parasta on varmasti juuri se, että löytää sellaisen duunin, jossa viihtyy, vähät välittämättä siitä, millaisen statuksen siitä saa.
 

Yhteistyössä