Miehen masennus, minä en jaksa tätä... :(

[väsynyt vaimo]

Mies on jälleen sairastumassa masennukseen. Yksin jakso oli pari - kolme vuotta sitten, mutta sai sen jälkeen terveen paperit. Purki silloin kaiken paskan minuun. Oli sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa sekä jatkuva itsemurhalla uhkailua. Nyt olen vielä itse raskaana seitsemännellä kuulla, hoidan lapsia sekä sairasta omaistani.

Lääkäriin mies ei ole vielä suostunut menemään, sillä mitä ilmeisemmin ei haluaisi enää lääkitystä päälle. Mutta pakko hänen on sinne mennä, mikäli tästä enää eteenpäin päästään. Minä en usko selviäväni näillä voimavaroillani enää toista samanlaista helvetillistä jaksoa. Ero tässä vaiheessa tuntuu kuitenkin toisen heitteilejätöltä ja en yhtään epäile, että mies silloin hengen itseltään ottaisi.

Unelmoin elämästä jossa minä saisin kerrankin olla se heikko. Minulla olisi ihminen johon minä voisin nojata ja turvata. Itkeä omaa pahaa oloa toisen olkapäätä vasten. Tässä elämässä minä olen kuitenkin se läheisten ja omaisten tukipylväs, minun takanani ei ole kukaan seisomassa ja ottamassa kiinni jos (ja kun) kaadun. Ja tuskinpa koskaan tulen sellaisessa asemassa edes olemaan.

Kiitos, mikäli jaksoit tätä itkuvirttäni ja itsesääliäni lukea.

 

[vieras]

Suostuisiko miehesi että menisitte yhdessä vaikka mielenterveyshoitajan juttusille? Kerro miehellesi että tämä alkaa rasittaa myös sinun jasamistasi ja mielenterveyttäsi! Ehkä se herättäisi siihen että sinunkin jaksamisellasi on rajansa.

 

[Mielenterveystyöntekijä]

Voimia sinulle, sinulla on nyt kamalan raskas taakka kantaa yksin...

Tiedätkö mistä miehesi masennus on saanut alkunsa? Se olisi hyvä asia selvittää ja puida. Vaikka lääkitys olisikin päällä, ei se poista sitä masennuksen aiheuttajaa...

 

[vieras]

voimia paljon tääältäkin. Tuossa jo joku ehdottikin, että lähtisikö miehesi sinun kanssasi juttelemaan jonkun kanssa. Varmasti on raskas tilanne, tuollaisesta vielä helposti sairastuu itsekkin. Apuja tarvitsette, pystytkö sinä keskustelemaan esim. neuvolassa tms. , jossa voisivat olla valveutuneimpia tämmösistä tilanteista? Uskon, että et ole ainoa vastaavassa tilanteessa.

 

[halaus]

Rankka tilanne sinulla. Yhdyn edellisiin: hankkikaa yhdessä apua. Ettei vaan käy niin, että sinä ja lapsi/lapset alatte myös oirehtia. Puhu neuvolassa, sieltä ohjataan eteenpäin. Yritä myös saada miehesi ymmärtämään, että nyt ei ole oikea aika leikkiä sinun jaksamisesi äärirajoilla. Jos miehesi rakastaa sinua, haluaa hän myös auttaa itseään olemaan parempi mies/isä.

 

[ap]

Kiitos kauniista vastauksista. Olemme kyllä puhuneet hänen voinnistaan ja lääkärille menosta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Viime "kierroksella" raahasin hänet puoliväkisin lääkäriin, pahimmassa vaiheessa vein jopa osastolle lepäämään. Tältä ajalta vahvimmaksi mielikuvaksi jäi, että melko yksin olin miehen masennuksen ja sen "oireiden" kanssa. Näin ollen en paljoa usko yhteiskunnan apuun enää.

Lisäksi naivisti haluaisin, että mies ottaisi vastuun omasta terveydestään ja menisi lääkäriin itsenäisesti. Olemme kyllä jutelleet asiasta ja olen kertonut, ettei minulla ole enää voimavaroja samaan hyökytykseen. Uskon, että mies ymmärtää asian, mutta sitten taas on pari vähän parempaa päivää eikä mitään hoitoon hakeutumista tapahdu. Nyt mies on kuitenkin taas jo kaksi päivää maannut sängyssä...

Tiedän, turha on itku markkinoilla, jos ei mitään tee itse asian eteen. Olen vain niin hemmetin väsynyt, että minullekin tuottaa vaikeuksia toimia asian suhteen aktiivisesti. Kaikki tuntuu niin turhalta ja ennen kaikkea jo kertaalleen koetulta toistuvalta helvetiltä.

 

[OOVEE]

Tarvitset tukea. Syntymätön lapsikin kärsii äidin stressistä, joten sinun ja lapsen lisäksi ei voi vaatia, että pidät vielä miehenkin pystyssä... Ota yhteyttä Omaiset mielenterveystyön tukena -järjestöön, käy vertaisryhmässä, kysy neuvoja: http://www.omaisten.org/

Tuota menoa sinäkin olet hoidon tarpeessa, ellet jo itse asiassa ole. Mielenterveysongelmat sairastuttavat helposti koko perheen ja sinun pitää huolehtia, että itse pysyt terveenä. Jos aikuinen ihminen ei halua apua, et sinä voi ottaa koko taakkaa kantaaksesi. Ota yhteyttä tuonne omaisten järjestöön ja JUTTELE samaa kokeneiden kanssa!

 

[Martta]

Voisitko itse käydä jossain ammattiauttajan luona purkamassa omaa pahaa oloasi? Valitettavasti toista on vaikea väkisin saada hoitoon, jos hän ei itse sitä halua, mutta itsellesi voisi tehdä hyvää käydä juttelemassa jollekin omasta voinnistasi.

 

[ap]

Olen ajatellut hakeutua itse juttelemaan terapeutille, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi.

Kiitos tuosta edellä olevasta linkistä. Lueskelen sitä ja aika moni tuntuu toistavan siellä minun tarinaani...