Miehen lapsi ei halua tavata?

Meillä eriskummallinen tilanne, vai onko...? Löytyykö muita, joilla asiat tähän malliin: Olemme tuore pari, seurustelleet puoli vuotta, minulla ja miesystävälläni on molemmilla yksi lapsi. Aina kun olemme yhdessä, olemme vain kolmistaan. Mieheni murrosikäinen "lapsi" ei ole ollut kertaakaan mukana yhteisissä jutuissa, vaikka mukaan on kyllä pyydetty. Olen nähnyt hänet kerran vilaukselta, siinä kaikki. Miehen ex ei halua, että olen tämän nuoren kanssa tekemisissä, on haukkunut ja manipuloinut.
En tiedä, vihaako teini minua vai mitä. Minun lapseni hän on kuulemma haukkunut (painokelvotonta tekstiä) todella loukkaavasti. Ikävä olla tämmöisessä tilanteessa. Suunnitellaan häitä ja kaikkea, mutta tämä miehen exä (jonka kanssa en ole missään tekemisissä) ja teini mustaavat mielen...
Mitä mieltä olette, ei kai tämä ole normaalia? Pitääkö antaa periksi ja antaa nuoren olla omissa oloissaan, eikä edes yrittää tutustua? Oli loukkaavaa kuulla vieraan ihmisen haukkuvan omaa lasta. Siitä raportoi kylläkin exä miehelleni, joten en voi olla ihan varma, oliko kyseessä taas ilkeä manipulointi...?

 

puoli vuotta on aika lyhyt aika joten anna jan kulua ja ne tutustumistilanteet tulevat vastaan kuin itsestään... ns. järjrstetyt tapaamiset ovat aika jäykkiä ja paineisia tilanteita. tutuskaa kaikessa rauhassa

 

Samaa mieltä kuin edellinen, anna ajan kulua. Jaksamista

 

Juu, niin se varmaan on parasta. Saavat tottua ajatukseen, että tilanne on nyt tämä. Meillä kaikki on mennyt muiden silmissä aika nopeasti, varmaan häkellyttävän nopeasti. Miesystävän kanssa tunnettiin entuudestaan työn kautta...

 

me tunsimme myös nykyisen mieheni kanssa toisemme yli 20 v. takaa ja myös lapset "tiesivät" toisensa jne , mutta vaikka oma suhde mieheen tuntui hyvin selkeeltä ja "tutulta" niin lapsilla meni noin vuosi ennen kuin tilanne oli palatunut normaalix, mm. silloin 18 v. poikani ei juuri keskustellut kanssani puoleen vuoteen.
yritin sanoa lapsille että jokainen osaa käyttätyä hyvin jos haluaa, ja silloin tietysti toivoin sitä.
samoin sanoin , että "uusia" ihmisiä perheessä ei tarvii rakastaa, mutta ihmisten kanssa pitää tulla toimeen, niinhän se on kaikilla elämämaloilla, erilaisten ihmisten kanssa on pakko tulla toimeen.
nyt on tilanteemme jo hyvinkin tasapainoinen.

 

Jos kyseessä on teini-ikäinen,anna olla.Jos olet selkeästi viestittänyt haluavasi tutustua ja olla jopa ystävä hänen kanssaan eikä silti nappaa,hän kyllä tietää itse milloin on valmis tutustelemaan.Tai ei ole.Tuon ikäiselle ei tarvitse edes kenenkään mustamaalata isän uutta naista,hän tekee sen ihan itse omassa mielessään.Hiljaa hyvä tulee,älä anna tilanteen mustata mieltäsi.On tietysti merkki hienosta luonteestasi että näin paljon ajattelet häntäkin,mutta ikä on todella hankala,etkä sinä voi muuttaa asioita nyt vaikka tekisit mitä.Ajan kanssa hän varmastikin pehmenee ajatukselle että kuulut isänsä elämään,ja ottaa itse askeleen sinua kohti.Ole silloin valmis häntä varten,äläkä näytä loukattua mieltäsi tai tunne kaunaa rumista sanoista.Sinä olet aikuinen tässä tilanteessa,ja aikuisen tulee antaa myöden näissä jutuissa.Mulla on kotona teini,17v,joten aika tarkkaan tunnen heidän sielunliikkeensä =) .Ps.Huolehdi vain siitä että hänellä on aina tieto siitä että voi sinua lähestyä,ettet ole hänelle vihainen.Se on myös paras keino saada hänet tuntemaan huonoa omatuntoa siitä että on puhunut ilkeitä.Varmasti tepsii!ennemmin tai myöhemmin...