Miehen kouluttamisesta

[Hallatar]

Kuinka paljon ootte ainakin yrittäneet muuttaa miestenne tapoja, siis kouluttaa miestä haluamaanne suuntaan? Minkälaisissa asioissa? Onko koulutus tuottanut tulosta?
Entä onko teidän mielestä oikein yrittää muuttaa toista, vai pitäiskö se puoliso hyväksyä just sellaisena kuin se on?
Meillä keskusteltiin tässä yhtenä iltana eräästä miehen tavasta mikä mua loukkaa aivan suunnattomasti. Jälkeenpäin tuli sellainen olo, että mikä oikeus mulla on sanoa, miten miehen pitää käyttäytyä ja miten ei. Ei sekään koskaan vaadi mua muuttumaan mihinkään suuntaan, vaikka varmasti minullakin on miestä ärsyttäviä tapoja.

 

[Keittiönoita]

Aikoinaan exällä oli tapana tiputtaa sukkansa mihin sattui. Mä sit yks päivä poimin lattialta sen sukat, laitoin keittiön roskikseen ja kippasin päälle kahvinporot ja vanhaksi menneen lihakeiton jämät. (siihen maailman aikaan ei ollut biojäterroskiksia). Noh, eipä tiputellut sukkiaan enää.

Kerran kanssa rupes jurppimaan sen makoilu sohvalla kaukosäätimen jatkeena, joten seuraavana päivänä kannoin koko sohvan roskikseen. Ei maannut sohvalla enää.

Hmmm...en varmaan mitenkään hyvällä menestyksellä onnistunut, exä kun tuo on ollut jo vuosikausia

 

[Hallatar]

Mä koulutin exää 10 vuotta. Siinä vaiheessa kun oppi meni perille ja siitä oli tullut tolkku ihminen, mä olin siiihen jo totaalisen kyllästynyt. Nyt exän nykyinen avokki saa nauttia mun työn tuloksista, mitä ollaan monta kertaa naureskeltu...

 

[Joo]

En ole yrittänyt aikaisemmin muuttaa, mutta nyt 12-vuoden yhdessäolon ja neljän lapsen jälkeen tästä aiheesta ja asiasta on meilläkin käyty nyt keskustelua muutaman kuukauden ajan. Olen tullut siihen tulokseen että silloin, kun miehen tekemiset ja tekemättäjättämiset alkavat vaikuttaa lapsiin ja minun jaksamiseen negatiivisesti niin asioista on keskusteltava ja haettava muutosta.

Meidän on pariskuntana tarkoitus tukea toinen toisiamme ja helpottaa toinen toistemme elämää...siksihän me yhdessä olemme, että nauttisimme toisistamme ja elämästämme...mutta tää on nyt vielä vaiheessa. Jos siis kumppaneina halutaan elää niin silloin on minun ja meidän mielestämme oikein, että asioista puhutaan ja pyritään löytämään kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja. Mistään kokonaan muuttamisesta en nyt puhu vaan siitä, että jos miehen on laitettava pyykit kuivumaan niin hän saa sen tottavie tehdä juuri niinkuin parhaaksi näkee!

Eli kunnioitan hänen valintojaa ja siis kaikkea mitä hän tekee, rakastan häntä sellaisena kuin hän on, mutta jos hänen valintansa vaikuttavat lapsiin tai minuun negatiivisesti niin silloin hän menee valintojensa kanssa muualle...jos ei siis suostu toimimaan meidänkin hyväksemme. Meistä se on reilua ja oikein - siihen on päädytty.

 

[PahaSilmä]

En mä sitä kouluttamiseksi sanois. se vaan on niiden tyhmimpien tapojen karsimista, mitkä minua loukkaa. Minun mielestä on aika luonnollista, että parisuhteessa molemmat pyrkivät olemaan loukkaamatta toista.

 

[ellukka1]

no en millään tavalla, en muuta ihmistä vain sen vuoksi että hän päätti minun kanssani perheen perustaa.tosin en ole vielä löytänytkään yhtään asiaa missä häntä pitäisi "kouluttaa".

 

[Hallatar]

En mä sitä kouluttamiseksi sanois. se vaan on niiden tyhmimpien tapojen karsimista, mitkä minua loukkaa. Minun mielestä on aika luonnollista, että parisuhteessa molemmat pyrkivät olemaan loukkaamatta toista.

Mä mietin pitkään, että laitanko tuota "kouluttaminen" -sanaa ollenkaan, kun se tuntuu vähän väärältä, mutta muutakaan en tähän hätään keksinyt. Mutta siis mua loukkaavien tapojen poistamisesta on kyse. Mies suuttui ensin aivan helvettiin asti ja käski mua ettimään sellaisen miehen, joka osaa käyttäytyä niin ettei mun herkkä nahkani siitä kärsi... Mutta tovin kuluttua osasi suhtautua jo ihan asiallisesti.