Miehen käytöksest

["pokerFace"]

Tälläistä:

Meil ollu täs avoliitos arkojakin parisuhdeasioita jotka selvitystä vailla joten riitojakin oli arjessa (ku oisin halunnu selvittää ne, mut mies ei nähny missään mitään vikaa). Sitten jouduin yllättäen viikoksi kauemmas sairaalaan, ja tämä oli meille eka "ero" koskaan. Mies kävi mua kerran siel kattoo ja soiteltiin joka päivä... Mutta ku pääsin kotiin, niin nytpä miestäni sitten ärsytti se kun olin kuulema jo liian iloinen kotiinpääsystä (siis vaikken enää jaksanu setviä niitä keskeneräisiä). Hänt ärsytti nyt kuulla sitä ku mää höpötin jokapäiviä että "on niin kiva olla tääl himas, jee!" (vaik aiemmin oli päinvastoin melkeinpä).

Tuntuu kohta etten tiedä mitenpäin pitäsi osata olla... jos oikeista asoista "motkotin" ei sekään passannu ja kun olin ylionnellinen ei sekään sopinu...

 

[ok]

No voi Onko mies hyvin nuori? Entä sinä?

 

[vieras]

Ala-asteella olin kaverin luona ja söin siellä semmoista kaupan hampurilaista ja oksensin. Vieläkään en pysty tuollaista syömään oksentamatta. hajukin saa yökkäämään.

 

[ap]

no ei mitään niin nuoriakaan enää, nelkyt lähestyy kovaa kyytiä...

 

[ihmettelijä]

Ala-asteella olin kaverin luona ja söin siellä semmoista kaupan hampurilaista ja oksensin. Vieläkään en pysty tuollaista syömään oksentamatta. hajukin saa yökkäämään.

siis täh?? tulikohan väärään kommentoitua?

 

[lumikki]

siis täh?? tulikohan väärään kommentoitua?

Joo varmaan, tuskin kukaan näin pihalla muuten on Tuolla on oksennusketju erikseen.

 

[ok]

Selvittäkää ne asiat mitkä hiertää.

 

[vieras]

Me joskus puhuttiin siitä kotiintulemisen ilosta miehen kanssa, ja kyllä se vaan niin on että kun tulee jostakin kotiin pienenkin eron jälkeen niin se kotiintulemisen ilo on sanoinkuvamaton. Mutta se joka on ollut koko ajan siinä arjessa ei tunne minkään muuttuneen, pelkkä helpotuksen tunne ettei enää tarvitse hoitaa kaikkea yksin. Kotonaolija on vaan niin kiinni siinä arjessa ettei oikein osaa jakaa sitä kotiintulemisen riemua.