Miehen kasvamisesta isyyteen?

[vauva tulossa]

Saa nähdä millasta paskaa tästäkin vyöryy niskaan mutta kokeillaanpa kuitenkin jos tulisi fiksujakin kommentteja.

Eli. Meille on syntymässä reilun kuukauden päästä vauva. Tai siis, silloin on LA. Lapsi ei ollut suunniteltu - ehkäisy oli käytössä mutta petti ja huomasin olevani raskaana. Miehen kanssa kyllä seurusteltu jo useampi vuosi ja yhdessä asuttu pari vuotta. Meillä ei ollut vielä tarkoitus hankkia lapsia, ollaan kumpikin alta 25v ja elämäntilanne ei ole ihan sellainen, mitä oltaisiin haluttu - oltiin ajateltu, että lapsia sitten, kun on omistusasunto, vakituiset työpaikat, reippaasti rahaa säästössä, jne.

Mutta näin nyt kävi. Kun mies sai tietää raskaudesta hän oli sitä mieltä, että abortti, ettei lapsi käy meidän nykyiseen elämäntilanteeseen. Hän puhui, että hankitaan niitä lapsia sitten, kun tilanne on parempi.
Itse olin epävarma, jahkailin että mitä pitäisi tehdä. Tulin siihen tulokseen, että en voi tehdä aborttia, minulle se lapsi oli pieni elävä ihminen, jonka sydän lyö, jne.. Tiesin että katuisin aborttia. Ja ajattelin myös, että mitä jos nyt teen abortin, niin tulen katumaan sitä, lopun ikääni. Ja että mitä jos sitten, kun "aika on sopiva" niin lasta ei enää tulisikaan, silloin olisin katunut vielä enemmän sitä, että tein abortin aikoinaan..

TUlin siis siihen tulokseen, että pidän lapsen. Sanoin miehelle, että en pysty tekemään aborttia. Että jos nyt teen sen, niin kadun sitä lopun ikääni.
Että kuitenkin ollaan aikuisia ihmisiä eikä hutiloivia teinejä, ja meillä nyt tilanne muutenkaan niin kamala ollut, esim. miehellä on koulut käyty ja miehellä oli työpaikkakin, joka nyt on vieläpä vakituinen vaikka ei aiemmin ollut.
Sanoin, että jos mies ei tunne olevansa valmis tähän, niin minä en vaadi häneltä mitään. En elatusmaksuja, en lapsen tapaamista, en mitään. Että jos hän ei halua tätä niin sanoo suoraan, niin lähden, ja pidän lapsen yksin.

Mies ei oikein sanonut mitään, mutta parin päivän päästä soitti kesken työpäivänsä, ja sanoi, että hän ei ole lähdössä mihinkään, hän ei voisi jättää omaa lastaan, koska hän kuitenkin haluaa lapsia, mutta hän vain olisi toivonut, ettei lasta tulisi vielä, ja ymmärrän kyllä miksi hän tunsi noin, hän olisi halunnut että olisi se oma koti, vakaat tulot ja sitä rataa.

Mies on käynyt ultrissa ja ollut niistä innoissaan, on paijannut mahaa, valikoinut mun kanssa vauvanvaatteita, yms. Vaihtoi autonkin toiseen, vaikka vanha oli minusta ihan hyvä - miehen mielestä se ei ollut tarpeeksi turvallinen, kun oli niin vanha, vaan halusi uudemman auton. Ihan itsekseen tilasi vauvanhuoneeseen sisustustavaroitakin, mattoja, verhoja yms.
Ollut innoissaan ja kavereilleenkin kovasti kehunut kun vauva tulossa.

Mutta nyt loppuraskaudessa, mies on sitten taas ollut hetkittäin sen oloinen, että katuu koko hommaa.
Mies mm. totesi minulle, että hän oli kaverinsa kanssa suunnitellut lähtevänsä reissaamaan keväällä. Kysyin, että pakkoko silloin on lähteä, kun on pieni vauva? Että hän lähtee johonkin kuukauden reppureissuun, ja minä jään yksin vastasyntyneen kanssa?
Mies sanoi, että no kun hän ei ole mielestään päässyt reissaamaan, kun on kuitenkin aina halunnut reissata. Totesin, että joo, mutta pakkoko se on sillon lähteä kun perheeseen on vasta syntynyt vauva, ja pakkoko se on niin pitkäksi aikaa. Minä itse ajattelin, että en voisi jättää pientä vauvaa, niin pitkäksi aikaa, ja lähteä itse johonkin reissuun, koko ajatus tuntui tosi kylmältä.
Mies sitten totesi, että no minähän sanoin, ettei hommata mitään lasta tässä vaiheessa, olisit tehny sen abortin, ja odotettu muutama vuosi ennen kuin tehty mitään lasta.
Suutuin ja sanoin miehelle, että vähän myöhäistä tässä vaiheessa tommosia heitellä, ja että häntä ei ole kukaan pakottanut mihinkään. Että jos hällä ei huvita perustaa perhettä, niin hän on täysin vapaa lähtemään, mutta minä en halua kuunnella mitään katkeraa valitusta siitä, että olen pilannut hänen elämänsä ja "pakottanut" hänet isäksi tms.

No seuraavana päivänä, sanoin miehelle, että jos hän todella tarkoitti niitä mitä sanoi eilen, niin ei ole liian myöhäistä lähteä. Että muista, kun sanoin, etten pakota sinua mihinkään, jos hän päättää jäädä, se on hänen oma päätöksensä. Että olisihan se joo ollut parempi että olisi mennyt elämä kuten suunniteltiin mutta aina niin ei käy yms.
Mies sanoi, että jos hän haluaisi lähteä, niin kyllä hän olisi jo lähtenyt. Että hän haluaa pitää lapsen, jne..

Ja tuonkin jälkeen, mies on kyllä paijannut mahaa, laskenut päiviä että milloin laskettu aika, yms.. Mutta välillä taas tuntuu, että hän on etäinen eikä hällä kiinnosta koko asia yhtään..

Mietin, että onkohan hänellä kuitenkin, siitä huolimatta mitä hän sanoo, alkanut kaduttaa koko homma? Vai onko ihan normaalia että raskauden loppuviikoilla miehelle iskee tollanen ns. on/off, että on innoissaan lapsesta, mutta samalla on tommonen hermokimppu, että ei s*****, mitä sitä on tullu tehtyä jne..

 

[nnnnnnn]

On sekin normaalia että panikoi noin suurta ja uutta asiaa. Mutta alkureaktion takia (ehdottaa aborttia) kyllä kallistuisin sen puoleen että häntä kaduttaa. Sinuna varautuisin siihen että kun alkaa yöitkut ja mahdollinen koliikki niin miehesi tulee olemaan todella kettumainen siinä väsyksissä ja saattaa vielä vauvan ollessa olemassa sanoa että ois pitäny miettiä tätä vähän tarkemmin!!
Varaudu tuon kaltaiseen käytökseen niin säästyt vähemmältä mielipahalta. Vaikka mielipahaa se tuo nimenomaan aiheuttaa. Mutta kunhan saatte nukuttua ja vauva alkaa vuorovaikuttaa, hymyillä ja jokellella niin kyllä suurin osa isukeista siihen sulaa ja kaikki järjestyy kyllä ajan myötä ja sen myötä kuinka hän kiintyy lapseen enemmän ja enemmän.
Itselläni on lähes vastaavanlainen kokemus kun sinulla joten tiedän sanoa vain omasta puolestani ja halusinkin tämän sanoa, että varaudu. Mutta koita jaksaa <3 vauvan takia.

 

[vauva tulossa]

On sekin normaalia että panikoi noin suurta ja uutta asiaa. Mutta alkureaktion takia (ehdottaa aborttia) kyllä kallistuisin sen puoleen että häntä kaduttaa. Sinuna varautuisin siihen että kun alkaa yöitkut ja mahdollinen koliikki niin miehesi tulee olemaan todella kettumainen siinä väsyksissä ja saattaa vielä vauvan ollessa olemassa sanoa että ois pitäny miettiä tätä vähän tarkemmin!!
Varaudu tuon kaltaiseen käytökseen niin säästyt vähemmältä mielipahalta. Vaikka mielipahaa se tuo nimenomaan aiheuttaa. Mutta kunhan saatte nukuttua ja vauva alkaa vuorovaikuttaa, hymyillä ja jokellella niin kyllä suurin osa isukeista siihen sulaa ja kaikki järjestyy kyllä ajan myötä ja sen myötä kuinka hän kiintyy lapseen enemmän ja enemmän.
Itselläni on lähes vastaavanlainen kokemus kun sinulla joten tiedän sanoa vain omasta puolestani ja halusinkin tämän sanoa, että varaudu. Mutta koita jaksaa <3 vauvan takia.

Kyllä siis ymmärrän, että kuitenkin eka lapsi molemmille, ja jännittää minullakin. Mies kyllä puhelee kovasti, että ajattele, kohta meidän vauva syntyy, miltähän se näyttää, ynnä muuta tuollasta. Hän se oli jolta tuli eniten nimiehdotuksiakin, ja joka nimen tavallaan päättikin - minä en oikein osannut valita nimiä, mutta mies ehdotti sekä tytölle että pojalle nimiyhdistelmät, joihin molemmat tykästyttiin.
Mutta sitten harmittaa kun hän on tuollasia ikäviäkin sanoja heitellyt. No, ei tuon yhden kerran jälkeen, mutta kuitenkin välillä ollut käytökseltään rasittava. Tottakai tuommosesta tuli paha mieli, kun ajattelin, että niin, helppo nyt heitellä tommosia kommentteja kun lapsi on kohta maailmassa. Mies kyllä vakuutteli, että jos hän ei haluaisi tässä olla mukana niin kyllä hän olisi jo lähtenyt lätkimään eikä olisi kavereille ja sukulaisillekin intoillut kun vauva tulee.
Ajattelin, että jos mies nyt panikoi sitä, että kohta se vauva oikeasti on täällä, mahan ulkopuolella.. Kun tuntuu että miehille yleensäkin se lapsi on "todellinen" vasta kun se on syntynyt. Vaikka sitä onkin jo nyt odoteltu monta kuukautta, ja taloon ilmestynyt vauvan tavaroita yms..

 

[Ciervo]

Monilla naisillakin tulee loppuvaiheessa raskautta (ja vähän missä vaiheessa vaan) tunteita, että ei, en haluakaan ja haluttaa vaan perua koko juttu, lapsen syntymä pelottaa jne.
Eli en ihmettele tai pidä kummallisena, että miehelläkin tulee ja etenkin tilanteessa, jossa raskaus on tullut yllättäen ja muuttanut alkuperäiset suunnitelmat.

Muunmuassa minä itse suunnittelin raskauden loppuvaiheella tekeväni kaikkea jännää sitten kun vauva on pieni, mutta eihän sitä sitten oikeasti tullut edes mieleen, kun se pieni oli siinä sylissä.
Ehkä miehellesi käy samoin, eli tunteet heräävät vauvan synnyttyä ja tekee mieli olla vain mahdollisimman paljon pienen lähellä - tai sitten ei.

Toisaalta vauvan ollessa pieni on vielä ihan hyvä sauma miehellä reissata joku reissu, koska pieni vauva ei sitä isää vielä tarvitse.
Toki äidille isän seura on usein korvaamatonta, mutta jos teillä asuu läheisiä ympärillä ja saat muutakin tukea, niin miksi ei?
Toi on vähän sellainen "jokainen taaplaa tyylillään"-kategoriaan menevä juttu, eli mitään vahinkoa vauvalle ei reissusta tule, vaan se on sinun ja miehesi välinen asia.

Toivottavasti miehesi osaa ottaa sinun tunteet huomioon ja myös sinä hänen.
Kaikkea hyvää!

 

[vauva tulossa]

Monilla naisillakin tulee loppuvaiheessa raskautta (ja vähän missä vaiheessa vaan) tunteita, että ei, en haluakaan ja haluttaa vaan perua koko juttu, lapsen syntymä pelottaa jne.
Eli en ihmettele tai pidä kummallisena, että miehelläkin tulee ja etenkin tilanteessa, jossa raskaus on tullut yllättäen ja muuttanut alkuperäiset suunnitelmat.

Muunmuassa minä itse suunnittelin raskauden loppuvaiheella tekeväni kaikkea jännää sitten kun vauva on pieni, mutta eihän sitä sitten oikeasti tullut edes mieleen, kun se pieni oli siinä sylissä.
Ehkä miehellesi käy samoin, eli tunteet heräävät vauvan synnyttyä ja tekee mieli olla vain mahdollisimman paljon pienen lähellä - tai sitten ei.

Toisaalta vauvan ollessa pieni on vielä ihan hyvä sauma miehellä reissata joku reissu, koska pieni vauva ei sitä isää vielä tarvitse.
Toki äidille isän seura on usein korvaamatonta, mutta jos teillä asuu läheisiä ympärillä ja saat muutakin tukea, niin miksi ei?
Toi on vähän sellainen "jokainen taaplaa tyylillään"-kategoriaan menevä juttu, eli mitään vahinkoa vauvalle ei reissusta tule, vaan se on sinun ja miehesi välinen asia.

Toivottavasti miehesi osaa ottaa sinun tunteet huomioon ja myös sinä hänen.
Kaikkea hyvää!

No, on minullakin pari kertaa tullut mieleen, että apua, kohta sitä ollaan lapsen kanssa, ja sitten koko elämä muuttuu, että miten pärjätään. Mutta ei ole silleen tullut mieleen mitään että olisinpa tehnyt abortin, tms.
En ole siis katunut että päätin lapsen pitää. Ja joo sitä minäkin mietin, että raaskiikohan mies sitten lähteäkään, kun vauva on maailmassa, vaikka nyt tuntuu, että hän haluaisi reissaamaan.
Kyllä minun mielestäni mies saa lähteä reissuun, mutta sitten kun vauva olisi vähän isompi kuin tyyliin muutaman viikon tai parin kuukauden ikäinen nyytti. Että ensin opeteltaisiin yhdessä vauvan hoitoa ja rutiineja ja muuttunutta elämää, eikä niin, että hän olisi heti kirmaamassa kaveriporukalla lomareissuun ja minä olisin sormi suussa pienen vauvan kanssa, tyyliin vasta opettelemassa vaipanvaihtoa ja imetystä. Ja olen hänelle asiasta sanonut.

Lapsen molemmat mummot (ukkeja ei ole) asuvat parinsadan kilometrin päässä, ja ovat vielä kumpikin työelämässä mukana, joten eivät hekään tuosta vaan voi tulla vaikka hoitoavuksi jos mies todella päättää lähteä johonkin hummailemaan :/
Itse näen että helpompi miehellä on reissuun mennä, sitten kun lapsi kasvaa.. Tai että mentäisiin vaikka koko perheellä, ei pieni lapsi estä reissuun lähtemistä.. TIedän kyllä että miehellä on muutama kohde missä hän on halunnut jo pitkään käydä. Ja hänen lomasuunnitelmansa niitä koskien ei ole olleet semmosia että lähdetään reissuun vetämään perskännit, vaan käydään kiinnostavissa kohteissa, yms.. Niin että voisi onnistua vaikka koko perheelläkin..

 

[usko mua]

En mä jaksa lukea noin kamalan pitkiä juttuja...mut älä ole missään tekemisissä sen kanssa koska mitään muuta kun haittaa sulle ei siitä tule olemaan. Jos sä pidät sen mukana jossain vaiheessa se varmaan yrittää ainakin tehdä lapsilles jotain. Yhärinä pärjää hyvin ja onhan sulla läheisiä jotka auttaa.

 

[Ciervo]

En mä jaksa lukea noin kamalan pitkiä juttuja...mut älä ole missään tekemisissä sen kanssa koska mitään muuta kun haittaa sulle ei siitä tule olemaan. Jos sä pidät sen mukana jossain vaiheessa se varmaan yrittää ainakin tehdä lapsilles jotain. Yhärinä pärjää hyvin ja onhan sulla läheisiä jotka auttaa.

Kai tämä oli vitsi?

 

[Ciervo]

No, on minullakin pari kertaa tullut mieleen, että apua, kohta sitä ollaan lapsen kanssa, ja sitten koko elämä muuttuu, että miten pärjätään. Mutta ei ole silleen tullut mieleen mitään että olisinpa tehnyt abortin, tms.
En ole siis katunut että päätin lapsen pitää. Ja joo sitä minäkin mietin, että raaskiikohan mies sitten lähteäkään, kun vauva on maailmassa, vaikka nyt tuntuu, että hän haluaisi reissaamaan.
Kyllä minun mielestäni mies saa lähteä reissuun, mutta sitten kun vauva olisi vähän isompi kuin tyyliin muutaman viikon tai parin kuukauden ikäinen nyytti. Että ensin opeteltaisiin yhdessä vauvan hoitoa ja rutiineja ja muuttunutta elämää, eikä niin, että hän olisi heti kirmaamassa kaveriporukalla lomareissuun ja minä olisin sormi suussa pienen vauvan kanssa, tyyliin vasta opettelemassa vaipanvaihtoa ja imetystä. Ja olen hänelle asiasta sanonut.

Lapsen molemmat mummot (ukkeja ei ole) asuvat parinsadan kilometrin päässä, ja ovat vielä kumpikin työelämässä mukana, joten eivät hekään tuosta vaan voi tulla vaikka hoitoavuksi jos mies todella päättää lähteä johonkin hummailemaan :/
Itse näen että helpompi miehellä on reissuun mennä, sitten kun lapsi kasvaa.. Tai että mentäisiin vaikka koko perheellä, ei pieni lapsi estä reissuun lähtemistä.. TIedän kyllä että miehellä on muutama kohde missä hän on halunnut jo pitkään käydä. Ja hänen lomasuunnitelmansa niitä koskien ei ole olleet semmosia että lähdetään reissuun vetämään perskännit, vaan käydään kiinnostavissa kohteissa, yms.. Niin että voisi onnistua vaikka koko perheelläkin..

Joo, siis en mä mitään ihan pariviikkoista tarkoittanut.

Mutta tosiaan sitten, kun vauva on vähän isompi ja hommat rullaa.

 

[vauva tulossa]

En mä jaksa lukea noin kamalan pitkiä juttuja...mut älä ole missään tekemisissä sen kanssa koska mitään muuta kun haittaa sulle ei siitä tule olemaan. Jos sä pidät sen mukana jossain vaiheessa se varmaan yrittää ainakin tehdä lapsilles jotain. Yhärinä pärjää hyvin ja onhan sulla läheisiä jotka auttaa.

Ööh, jos nyt oisit kuitenkin lukenu.. Mies ei ole missään määrin väkivaltainen tms.

 

[usko mua]

Kai tämä oli vitsi?

Minkä takia olis??? Realismia sullekin.

 

[Ciervo]

Minkä takia olis??? Realismia sullekin.

Oli niin naurettavaa tekstiä, ettei voi tosissaan ottaa. Varsinaista "realismia" tosiaan.

 

[Happygirl-91]

Voi tosiaan olla, että tuo on jännitystä ja stressiä mitä uusi elämäntilanne aina aiheuttaa tai sitten mies oikeasti ei halua isäksi ja suunnitelmat on tosia. Mutta sinuna sanoisin tosi tiukasti, että tässä nyt on ollut aikaa "kypsytellä" vauvan saantia aika kauan kun kerran viimeisilläsi olet, ettei ole enää reilua olla juupas-eipäs leikkiä. Todella törkeää sinua kohtaan. Ei vauva ole mikään projekti, jonka voi jättää kesken ja se ei siitä miksikään muutu. Hänen pitää sitoutua vauvan hoitoon samalla tavalla kuin sinun - mikään ei korvaa läsnäoloa. Jos hän karkaa nyt kun vauva on pieni, niin mitä hän siinä menettää? Varmasti katuisi ja harmittaisi.

 

[vauva tulossa]

Voi tosiaan olla, että tuo on jännitystä ja stressiä mitä uusi elämäntilanne aina aiheuttaa tai sitten mies oikeasti ei halua isäksi ja suunnitelmat on tosia. Mutta sinuna sanoisin tosi tiukasti, että tässä nyt on ollut aikaa "kypsytellä" vauvan saantia aika kauan kun kerran viimeisilläsi olet, ettei ole enää reilua olla juupas-eipäs leikkiä. Todella törkeää sinua kohtaan. Ei vauva ole mikään projekti, jonka voi jättää kesken ja se ei siitä miksikään muutu. Hänen pitää sitoutua vauvan hoitoon samalla tavalla kuin sinun - mikään ei korvaa läsnäoloa. Jos hän karkaa nyt kun vauva on pieni, niin mitä hän siinä menettää? Varmasti katuisi ja harmittaisi.

Olen itse tuttavien kanssa huomannut että monelle miehelle se lapsi tulee todelliseksi vasta synnyttyään.. Että toivon, että sitten mies ei enää samalla tavalla ole sinne reissuunkaan kärkkymässä.. Saa hän sinne mennä mutta sitten vasta, kun lapsi vähän kasvaa, ja ehkä joku viikon reissu ois fiksumpi..
Ja olen sanonut, että kyllä tässä on ollu aikaa, että nyt on vähän turhaa valitella. Luulen ettei mies oikeasti tarkoittanut sitä, mitä sanoi kiukkusena, koska kuitenkin hän sanoi että jos hän oikeasti ei haluaisi minun kanssa olla, ja ei haluaisi lasta, niin hän olisi lähtenyt. Ja on hän kuitenkin paljon osallistunut raskauden aikana.. Odottanut ultrakäyntejä, kasannut pinnasängyt, hoitopöydät, hankki sen uuden autonkin, ja kaikkea.
Mutta katsotaan nyt, miten käy, toivottavasti hyvin. Tässä vaan on muutenkin ite herkkänä ja muuta, niin ei ole kiva kuulla ikäviä töksäytyksiä toiselta.. Mutta kyllä varmasti mieskin on hermona kun koko elämä muuttumassa..

 

[Happygirl-91]

Olen itse tuttavien kanssa huomannut että monelle miehelle se lapsi tulee todelliseksi vasta synnyttyään.. Että toivon, että sitten mies ei enää samalla tavalla ole sinne reissuunkaan kärkkymässä.. Saa hän sinne mennä mutta sitten vasta, kun lapsi vähän kasvaa, ja ehkä joku viikon reissu ois fiksumpi..
Ja olen sanonut, että kyllä tässä on ollu aikaa, että nyt on vähän turhaa valitella. Luulen ettei mies oikeasti tarkoittanut sitä, mitä sanoi kiukkusena, koska kuitenkin hän sanoi että jos hän oikeasti ei haluaisi minun kanssa olla, ja ei haluaisi lasta, niin hän olisi lähtenyt. Ja on hän kuitenkin paljon osallistunut raskauden aikana.. Odottanut ultrakäyntejä, kasannut pinnasängyt, hoitopöydät, hankki sen uuden autonkin, ja kaikkea.
Mutta katsotaan nyt, miten käy, toivottavasti hyvin. Tässä vaan on muutenkin ite herkkänä ja muuta, niin ei ole kiva kuulla ikäviä töksäytyksiä toiselta.. Mutta kyllä varmasti mieskin on hermona kun koko elämä muuttumassa..

Joo siis kun hän noin innoissaan on ollut niin uskon minäkin, että ihan tosissaan hän sitä jo odottaa ja haluaa olla mukana ensimetreiltä alkaen, kun noin on valmistautunutkin. Mutta silti tuollaiset "pikku"pommit, että lähdenpäs täst reppureissaa kamujen kanssa niin ne ei ole ok! Eikä ole reilua, että sinä joudut miettimään sitten sanoiko hän sen vain koska oli suuttunut vai siksi, että oikeasti suunnittelee tuollaista? Kauhean isoja juttuja ja jo ihan tavan seurustelussakaan ei noin vaan kumppani ota ja lähde maailmalle! Mä viihdyn tällä hetkellä sinkkuna, mutta jos nyt ottaisin jonkun miehen niin en todellakaan tykkäisi hyvää, jos hän lähtisi ulkomaille äijäporukalla noin pitkäksi aikaa En tiedä jaksaisinko luottaa ja odottaa, et sä kuitenkaan ole näkemässä mitä se toinen siellä tekee.

Hienoa, että olet päättäväinen ja selvästi lapsen ehdoilla menet jo nyt Vaikka sä pärjäisitkin yksin lapsen kansa niin aina se on parempi jos molemmat vanhemmat on tasaveroisia ja perhe on koossa.

 

["Uskomatonta"]

Aivan jumalattoman itsekäs päätös pitää lapsi ja suoraan sanoen pyyhkiä miehen mielipiteellä ja tuntemuksilla persettä. Vain nainen voi kyetä tuollaiseen ja silti vielä kehdata kyseenalaistaa miehen epävarmuuden tuollaisen pommin ja paskamaisen kohtelun jälkeen.

Ihme, ettei mies vielä ole lähtenyt loppuelämän kestävälle reppureissulle, kyseessä lienee matalan testosteronitason omaava, modernin uusfeministinaisen vedätettävissä oleva miestyyppi. Moni mies olisi häipynyt, enkä ihmettelisi tai edes syyllistäisi yhtään. Lapsen hankinta parisuhteeseen on ja tulee aina olla kahden ihmisen yhteinen päätös. Ja tähän on ehkäisyvastuista turha jeesustella yhtään.

Ennustan eroa noin viiden vuoden sisällä, viimeistään seuraavan lapsen synnyttyä ja vedätyksen jatkuessa kun hitaampikin mies tajuaa olevansa narussa.

 

[Mitäs jos]

Osalla aikasemmista kirjottajista oli ihan hyviä pointteja.
Minusta ajatus naisesta kasvaa odotusajassa (9kk) äiti ja isässä lapsen synnytyksestä 9kk. Että anna miehesi mennä, ettei oikeasti katkerodu ja jää katumaan jotain. Jos kiellät niin kyllähän se varmaan joskus huomaa olevansa tossun alla ja kyllästyy. Parhaassa tapauksessa huomaa kovin ikävöivän teitä ja tuollaiset kokeilut olivat sit siinä. Saat itsellesikin hyvän lähdön jos huomaat ja pärjäät yksin lapsen kanssa.
Jos todella rakastat häntä - päästät hänet menemään.

 

[ihme vikinää]

[QUOTE="Uskomatonta";30647602]Aivan jumalattoman itsekäs päätös pitää lapsi ja suoraan sanoen pyyhkiä miehen mielipiteellä ja tuntemuksilla persettä. Vain nainen voi kyetä tuollaiseen ja silti vielä kehdata kyseenalaistaa miehen epävarmuuden tuollaisen pommin ja paskamaisen kohtelun jälkeen.[/QUOTE]

Ai sekö ei olisi jumalattoman itsekästä vaatia naista abortin tekoon vastoin tämän tahtoa?? Että v*ttuako naisen tuntemuksista, koska mies ei vaan halua lasta ja piste? Se nyt vaan menee niin, että heteroseksiin liittyy raskauden riski ja sen riskin kanssa pitää vain pärjätä.

Onneksi ihmismieli on sopeutuvainen. Viiden vuoden kuluttua voi tuntua täysin naurettavalta, että on vaivannut päätään sillä, hankkiiko lapsen vuonna 2015 vai 2018. Koko elämänkaaren kannalta sillä ei ole merkitystä, kunhan nyt edes kumppani on suht oikea. Kun on duunipaikka ja katto pään päällä, on melkoista vikinää haikailla jonkinlaisen ideaalitilanteen perään, johon lapsi pitäisi pyöräyttää just kun itselle sattuu sopimaan. Se ei kaikilla aina mene niin ja silti elämä ei mene pilalle.

 

[Naurettavaa valitusta]

[QUOTE="Uskomatonta";30647602]Aivan jumalattoman itsekäs päätös pitää lapsi ja suoraan sanoen pyyhkiä miehen mielipiteellä ja tuntemuksilla persettä. Vain nainen voi kyetä tuollaiseen ja silti vielä kehdata kyseenalaistaa miehen epävarmuuden tuollaisen pommin ja paskamaisen kohtelun jälkeen.

Ihme, ettei mies vielä ole lähtenyt loppuelämän kestävälle reppureissulle, kyseessä lienee matalan testosteronitason omaava, modernin uusfeministinaisen vedätettävissä oleva miestyyppi. Moni mies olisi häipynyt, enkä ihmettelisi tai edes syyllistäisi yhtään. Lapsen hankinta parisuhteeseen on ja tulee aina olla kahden ihmisen yhteinen päätös. Ja tähän on ehkäisyvastuista turha jeesustella yhtään.

Ennustan eroa noin viiden vuoden sisällä, viimeistään seuraavan lapsen synnyttyä ja vedätyksen jatkuessa kun hitaampikin mies tajuaa olevansa narussa.[/QUOTE]

Sinäkö olet sitten oikein miehinen mies ja karjujen karju - ihme kun et ole jo miehiin päin, kun noin vihaat naisia.

Hyväksy nyt vaan jumalauta se tosiasia, että vauva kasvaa naisen sisällä ja naiselle kuuluu kehostaan täysi päätösvalta. Ap myös sanoi miehelleen, että voi halutessaan jäädä lapsen elämästä pois.