A
ap.
Vieras
Jaa-a, mitäköhän tässä pitäisi taas ajatella?
Olen tässä puolisen vuotta tapaillut erästä sinkkumiestä, ja kivasti meillä on juttu luistanutkin. Kemiat tuntuu olevan kohdillaan, mieltymykset ja kiinnostuksenkohteet on osin samoja, kaiken kaikkiaan on hyvin mennyt. Vielä tosiaan ihan tapailuasteella mennään, koska pelissä on myös lapsia (minun, miehellä ei lapsia itsellään ole). Hyvältä tämä tahti on meistä tuntunut, ja lapsetkaan ei ole yhtäkkiä joutuneet liian suurten muutosten eteen
Alusta saakka mies on tiennyt lasteni olevan minulle tärkeintä maailmassa. Ja senkin, että vaikka sydämeeni muitakin numero ykkösiä mahtuisi, niin lasteni tarpeista en kuitenkaan tule tinkimään eli siis että en tee asioita ns. lasteni kustannuksella, tai miten sen nyt voisi sanoa. No, ymmärrätte varmaan tarkoitukseni
Tämä on ollut miehelle ok, ja hän on ymmärtänyt yskän. Lapsia hänellä ei tosiaan kuten sanottu itsellään ole, mutta lapsista kuitenkin pitää ja näiden minunkin kanssa tulee hyvin toimeen, sekä ihan mielellään jotain touhuilee.
Ongelmia ei siis ole ollut, paitsi että noin reilu kuukausi sitten mies alkoi käyttäytyä hieman kummallisesti tai siis siten, etten oikeasti voi ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa tai tarkoitusperiään.
Lapsella (2v) on aina (sanotaan vaikka) tiistaisin klo. 17:00 harrastus, jossa minun on oltava mukana. Tällainen vanhempien ja lasten yhteinen harrastusryhmä siis. Käydään siellä kerran viikossa, harrastus kestää puoliskaisen tuntia Lapsi tykkää kovasti harrastuksestaan ja viihtyy siellä. Samainen harrastus maksaakin lukukaudessa 80 euroa, joten senkään vuoksi sieltä ei viitsi ihan turhaan olla pois, eli ellei ole sairastunut tms., ettei oikeasti sinne pääse.
No joo. Mieshän alkoi tuossa kuukausi sitten ehdotella treffejä juuri tiistaiksi ja arvatkaapas vain että mihin kellonaikaan. Tietysti viideksi. Sanoin niin kuin asia on, siis että en pääse lapselle ei ole ketään muuta kaveriksi tuonne, ja että lapsi odottaa jo pääsevänsä sinne. (Näin tosiaan on.) Mies inttämällä inttää, että eikö sieltä nyt voisi olla pois? (?!) ja minä siihen, että voidaan totta kai tehdä treffit myöhemmäksi samana iltana, tai jos miehen aikataulut sen sallii, niin vaikka aiemminkin.
Tiistai EI ole ainoa päivä, jolloin viikossa nähdään tai milloin mahdollisuus tapaamiseen on. Nähdään yleensä maanantaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja lauantaisin. Joskus ihan joka päivä. Olemme viettäneet aikaa myös miehen luona, mutta tavallisesti vietämme aikaa täällä meillä yhdessä olemme todenneet, että niin on lasten kannalta helpointa, lapset kun on koko ajan kuvioissa mukana. Mutta siis pointti on se, että näemme kyllä ja joskus on nähty ihan tiistai-iltaisinkin, meidän puolesta siinä ei ole ongelmaa.
Mies kuitenkin vonkuu ja vinkuu, että se tapaaminen pitäisi olla justiinsa viideltä tiistaina eikä käsitä millään vaikka sanon, että lapsi tykkää harrastuksestaan ja odottaa pääsevänsä sinne, niin en minä häneltä sitä iloa vie mutta tavataan vaikka harrastuksen jälkeen? Ei käy, syystä, jota ei suostu sanomaan. Ja kun meille ei tuo tiistai, klo 17, käy, mies suuttuu ja mököttää.
Tästä on vain noussut mieleen erinäisiä ajatuksia. Kannattaako juttua jatkaa ollenkaan, kun tämä on tällaista? Vai onko tää vain jotain alun vaikeutta? Ehkä mies haluaisi viettää kanssamme enemmän aikaa ja pettyy/loukkaantuu kun ei tuossa kohtaa jousteta (vaikkakin syyn pitäisi mielestäni olla ihan ymmärrettävä) mutta silti mietityttää Miten, jos juttumme jatkuu ja kehittyy tästä, vaatiiko sittenkin joustamaan juuri lasten asioita koskevista jutuista? :O
Mitä ajatuksia tämä miehen käytös teissä herättää? Ylireagoinko? Vaivaa jotenkin niin mieltä, että oli pakko tulla puhumaan asiasta tänne, jotta saan näkökulmia tilanteeseen.
Olen tässä puolisen vuotta tapaillut erästä sinkkumiestä, ja kivasti meillä on juttu luistanutkin. Kemiat tuntuu olevan kohdillaan, mieltymykset ja kiinnostuksenkohteet on osin samoja, kaiken kaikkiaan on hyvin mennyt. Vielä tosiaan ihan tapailuasteella mennään, koska pelissä on myös lapsia (minun, miehellä ei lapsia itsellään ole). Hyvältä tämä tahti on meistä tuntunut, ja lapsetkaan ei ole yhtäkkiä joutuneet liian suurten muutosten eteen
Alusta saakka mies on tiennyt lasteni olevan minulle tärkeintä maailmassa. Ja senkin, että vaikka sydämeeni muitakin numero ykkösiä mahtuisi, niin lasteni tarpeista en kuitenkaan tule tinkimään eli siis että en tee asioita ns. lasteni kustannuksella, tai miten sen nyt voisi sanoa. No, ymmärrätte varmaan tarkoitukseni
Tämä on ollut miehelle ok, ja hän on ymmärtänyt yskän. Lapsia hänellä ei tosiaan kuten sanottu itsellään ole, mutta lapsista kuitenkin pitää ja näiden minunkin kanssa tulee hyvin toimeen, sekä ihan mielellään jotain touhuilee.
Ongelmia ei siis ole ollut, paitsi että noin reilu kuukausi sitten mies alkoi käyttäytyä hieman kummallisesti tai siis siten, etten oikeasti voi ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa tai tarkoitusperiään.
Lapsella (2v) on aina (sanotaan vaikka) tiistaisin klo. 17:00 harrastus, jossa minun on oltava mukana. Tällainen vanhempien ja lasten yhteinen harrastusryhmä siis. Käydään siellä kerran viikossa, harrastus kestää puoliskaisen tuntia Lapsi tykkää kovasti harrastuksestaan ja viihtyy siellä. Samainen harrastus maksaakin lukukaudessa 80 euroa, joten senkään vuoksi sieltä ei viitsi ihan turhaan olla pois, eli ellei ole sairastunut tms., ettei oikeasti sinne pääse.
No joo. Mieshän alkoi tuossa kuukausi sitten ehdotella treffejä juuri tiistaiksi ja arvatkaapas vain että mihin kellonaikaan. Tietysti viideksi. Sanoin niin kuin asia on, siis että en pääse lapselle ei ole ketään muuta kaveriksi tuonne, ja että lapsi odottaa jo pääsevänsä sinne. (Näin tosiaan on.) Mies inttämällä inttää, että eikö sieltä nyt voisi olla pois? (?!) ja minä siihen, että voidaan totta kai tehdä treffit myöhemmäksi samana iltana, tai jos miehen aikataulut sen sallii, niin vaikka aiemminkin.
Tiistai EI ole ainoa päivä, jolloin viikossa nähdään tai milloin mahdollisuus tapaamiseen on. Nähdään yleensä maanantaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja lauantaisin. Joskus ihan joka päivä. Olemme viettäneet aikaa myös miehen luona, mutta tavallisesti vietämme aikaa täällä meillä yhdessä olemme todenneet, että niin on lasten kannalta helpointa, lapset kun on koko ajan kuvioissa mukana. Mutta siis pointti on se, että näemme kyllä ja joskus on nähty ihan tiistai-iltaisinkin, meidän puolesta siinä ei ole ongelmaa.
Mies kuitenkin vonkuu ja vinkuu, että se tapaaminen pitäisi olla justiinsa viideltä tiistaina eikä käsitä millään vaikka sanon, että lapsi tykkää harrastuksestaan ja odottaa pääsevänsä sinne, niin en minä häneltä sitä iloa vie mutta tavataan vaikka harrastuksen jälkeen? Ei käy, syystä, jota ei suostu sanomaan. Ja kun meille ei tuo tiistai, klo 17, käy, mies suuttuu ja mököttää.
Tästä on vain noussut mieleen erinäisiä ajatuksia. Kannattaako juttua jatkaa ollenkaan, kun tämä on tällaista? Vai onko tää vain jotain alun vaikeutta? Ehkä mies haluaisi viettää kanssamme enemmän aikaa ja pettyy/loukkaantuu kun ei tuossa kohtaa jousteta (vaikkakin syyn pitäisi mielestäni olla ihan ymmärrettävä) mutta silti mietityttää Miten, jos juttumme jatkuu ja kehittyy tästä, vaatiiko sittenkin joustamaan juuri lasten asioita koskevista jutuista? :O
Mitä ajatuksia tämä miehen käytös teissä herättää? Ylireagoinko? Vaivaa jotenkin niin mieltä, että oli pakko tulla puhumaan asiasta tänne, jotta saan näkökulmia tilanteeseen.
