tulin lukemaan näitä enemmän ja vähemmän mukavia tekstejä pitkän tauon jälkeen.
Uteliaille tiedoksi, tilanne ei ole juurikaan parantunut, en ole oppinut kasvamaan ihmisenä ja alkanut rakastamaan mieheni exiä. Pitkiä keskusteluita aiheesta on miehen kanssa pidetty, mutta ei tilanne ole kehittynyt mihinkään suuntaan.
Joihinkin täällä esitettyihin kysymyksiin/ihmettelyihin voin koittaa vielä vastata..
Kilttiys: Juu en todellakaan omaa mitään kilttiä ajatuksia jne, mutta ulospäin olen aina ollut ns kiltti tyttö, en ole tehnyt mitään räväkkää, enkä ole itseäni koskaan pahemmin puolustanut ym.
Ihmisarvokysymys: Ei tietenkään ole minun päätettävissä kenellä on ihmisarvo ja kenellä ei. (kaikillahan se jokatapauksessa on.....) Minulle nuo naiset vain ovat pahemman luokan saastaa ja punainen vaate.
Huorittelusta: Noista existä korkeintaan 1 olisi muidenkin silmissä h***a. Muita nimitän tällä haukkumasanalla siksi, että ovat vain levittäneet jalkansa melko kepoisasti. Ehkä tämä ei oikeuta nimittelyyn, mutta...
Mieheni: Hänellä on kaikki mahdollisudet jättää minut, tulee toimeen omillaan jne. Häntä itseään suututtaa tämä minun ongelmaisuuteni. Jos tiemme eroavat joskus, ymmärrän kyllä aivan hyvin jos olisin hänen mahd tulevan rouvansa mielestä horo. (olenhan pelehtinyt miehen kanssa pedissä...) tällä hetkellä mieheni haluaa kuitenkin kovasti yrittää ja olla kanssani.
Itsetunnosta: tiedostan kyllä omaavani surkean itsetunnon. Suurin osa tästä itsekritiikistä on kyllä täysin aiheellista. Mieheni väittää, että olen moninverroin parempi, kuin hänen exänsä, mutta en kykene sitä uskomaan. Peili kertoo totuuden. Se, että menetin neitsyyteni vasta parikymppisenä, kertoo totuuden. Vanhempieni rahapussi kertoo totuuden (ja omanikin myös..

, helsinkiläisyyteni kertoo totuuden (nämä exät ovat kotoisin "maalta" suurin osa)... Lista voisi jatkua loputtomiin. Olen yrittänyt itsetutkiskella, josko löytäisin itsestäni edes yhden ominaisuuden, jolla olisin jopa yhtä hyvä tai hieman parempikin, kuin joku noista naisista (kaipaan kovasti jotain onnistumisen tunnetta elämässäni), mutta tähän mennessä olen kulkenut vain umpikujiin.
En tiedä miksi on niin vaikeaa hyväksyä huonommuus!! En kaipaa mitään sellaista, että olisin ylivertainen näihin naisiin verrattuna, mutta haluaisin tuntea itseni edes jonkin arvoiseksi.
Puhh-- anteeksi tilitys!
