Toggle sidebar

Miehen exät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nosn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nosn

Vieras
Tästä on varmaan ollut jo ties kuinka monta aloitusta... Mutta menköön!

Ongelma on avomiehen ex-tyttöystävät. Nuo itseäni kaikin verroin kauniimmat ja paremmat naikkoset. En pysty olla ajattelematta, lähes koko ajan, kuinka hirveä olen verrattuna noihin hutsuihin. Mieheni vakuuttelee, että tilanne on päinvastainen. Mutta minä jääräpäänä en kykene sitä uskomaan, olenhan nähnyt 2 näistä naisista ihan kasvokkain. Mitään pettämisvaaraa ei ole, mutta päässäni kummittelee kokoajan, että miestäni harmittaa vaihto minuun. Mies ei käytöksellään anna aihetta moiseen epäluuloisuuteen, ja häntäkin ärsyttää tämä luonteenpiirteeni.

Mikä neuvoksi? Haukkukaa lapselliseksi, jos välttämättä haluatte, mutta minulta tämä syö elämänvoimaa!
 
Sanoisin, että ongelma ei ole ehkä niinkään exissä tai miehessä, vaan sinussa itsessäsi, itsetunnossasi ja omanarvontunnossasi. "...päässäni kummittelee kokoajan, että miestäni harmittaa vaihto minuun..." - antaisit miehesi tehdä omat ratkaisunsa, sinuthan hän on valinnut, ole tyytyväinen siitä! Suosittelisin sinua kehittämään itsetuntoasi ja oppimaan rakastamaan itseäsi juuri nimenomaan omana arvokkaana itsenäsi, sillä siihen ihmiseen miehesi rakastui.

 
Syyllinen on heikko itseluottamuksesi. Joskus miehestä on söpöä, kun nainen on arka ja ujo, mutta yleensä se heikko itseluottamus heijastuu muihinkin osa-alueisiin esimerkiksi siihen, että seksi on estoista. Jos nainen ei kehtaa olla ratsastusasennossa, koska häpeää rintojaan (liian isot, liian pienet, liian löysät, väärän kokoiset nännit) eikä kehtaa olla kylkiasennossa, koska vatsa roikkuu jne, niin ilo menee kummaltakin seksiä kohtaan.

Onko aiempien suhteiden päättymisen syynä se, että mies on tullut jätetyksi? Jos suhteet ovat päättyneet yhteisestä sopimuksesta tai miehen haluamisen vuoksi, niin sinulla ei ole mitään syytä olla huolissasi. Jos taas mies on tullut jätetyksi, niin voi olla, että joku mies saattaisi kaihota exien perään. Jos kuitenkin mies väittää, että ei ole syytä olla mustasukkainen existä, niin kannattaa luottaa mieheesi. Sinä kyllä sitten huomaat, jos mies tuntuu poissaolevalta eikä vaikuta siltä, että hän olisi kanssasi onnellinen.

Kuvitteletko miesten olevan niin yksinkertaisia, että seurustelusuhteissa he ajattelisivat vain naisen ulkonäköä? Olen sitä mieltä, että valtaosa suomalaismiehistä on rauhaarakastavia tavismiehiä, jotka haluavat parisuhteen, joka on seesteinen ja sopuisa. Useimmille riittää, että nainen on tavallisen näköinen, jolloin naisesta löytyy tarpeeksi ulkonäköä, että saa kiihotusta visuaalisesti. Nämä tavisnaiset ovat laitettuna myöskin upean näköisiä, vaikka ulkonäöstä puutteita löytyisikin, mutta sitä vartenhan kannattaa opetella kätkemään huonot puolet ja korostaa niitä hyviä puolia, joita jokaisessa on. Kun nainen on tavallisen näköinen, hänestä ei myöskään tarvitse olla niin mustasukkainen kuin kaunottaresta.

Tärkeämpää kuin ulkonäkö on sisäiset ominaisuudet. Jos rakkaus olisi sidottu ulkonäköön, niin silloinhan se tarkoittaisi sitä, että kun ihminen alkaa vanheta, niin rakkaus katoaisi ulkonäön rypistymisen myötä. En minä ainakaan ajattele, että omat vanhempani (naimisissa jo 45 vuotta) olisivat päätyneet yhteen vain ulkonäön vuoksi.

Ehkä osittain myös kaipaat käyttäytymiselläsi mieheltä vakuutteluja, että riität. Kumminkin loppupeleissä sinä itse olet se, jonka täytyy vakuuttua siitä, että olet ihana nainen ihan sellaisena kuin olet. Jos nolostelet turhaan, kävelet hartiat lysyssä jne, niin näytät rumemmalta, mitä oikeasti olet. Jos taas hymyilet leveästi, käyttäydyt iloisesti ja reippaasti, niin se kaunistaa ketä tahansa ikään katsomatta.
 
.. itselle tuli ensimmäisenä mieleen sana "mustasukkaisuus". Minä olen ollut kaikissa suhteissani äärimmäisen mustasukkainen, nyt vasta tuntuu helpotusta tulleen kun olen jutellut psykologille ja saanut mielialalääkkeet. Kuitenkin nuokin tunteet, mustasukkaisuus tai riittämättömyys yms, kumpuavat jostain syvempää. Ja tiedän kokemuksesta, kuinka uuvuttavaa on itse tuntea tuolla tavalla vaikka ei haluaisi. En nyt sano, että sinulla olisi mielenterveysongelmia tai halua pelästyttää tai holhota, mutta itselläni ainakin on helpottanut paljon kun on taas suurinpiirtein sinut itsensä kanssa ja ymmärtää omia reaktioitaan ja tunteitaan.
 
mutta harmillista tuollainen itsensä vertaaminen entisiin.
Tuota tein itsekin pari ekaa vuotta, luulin niitä toisia niin erinomaisiksi ja täydellisiksi ja surin itsessäni olevia puutteita.

Syykin on selvä: syvällä sisimmässäni tiedän, etten ole ihan ideaali puoliso miehelleni. Hänelle sopisi vähän räväkämpi ja puheliaampi ja maanläheisempi nainen. Olen liian herkkä ja pohtiva ja rasitan miestä pohdinnoilla, joihin hän ei ota kantaa. Ei siis pysty keskustelemaan kaikista asioista.
Hänen kanssaan pitäisi vain mutkattomasti elää jalat maassa ja laput silmillä.

Tämän sopimattomuuden projisoin vertailuun ja huonommuuden tunteeseen ja mustasukkaisuuteen, kun todellisuudessa minun pitäisi lopettaa koko suhde ja päästää mies hakemaan "sitä oikeaa".
 
Onhan se heikkoa itseluottamusta, mutta mihin on vedettävä raja. Tuo on naisille ihan "normaalia" käytöstä, jonka kanssa vaan on kaikkien tultava toimeen. te naiset olette juuri tuollaisia ja sanoisinkin, että enemmän on "vikaa" naisessa , joka ei puolusta omaansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeopardy:
Syyllinen on heikko itseluottamuksesi.

Onko aiempien suhteiden päättymisen syynä se, että mies on tullut jätetyksi?

Kuvitteletko miesten olevan niin yksinkertaisia, että seurustelusuhteissa he ajattelisivat vain naisen ulkonäköä?

Kumminkin loppupeleissä sinä itse olet se, jonka täytyy vakuuttua siitä, että olet ihana nainen ihan sellaisena kuin olet.
Tiedostan kyllä, että omaan heikon itseluottamuksen, mutta muu olisi vain valehtelua itseleni. "Olenpas ihana ja hoikka" vaikka totuus on muuta.

Miehen aiemmat suhteet.. Osa on päättynyt yhteisymmärryksessä, osa miehen aloitteesta.. En edes tarkemmin tiedä.

Omien käsitysten mukaan miehet ovat melko pinnallisia, moni mies on haukkunut minut maan tasalle ulkonäköni vuoksi jne.

Mutta on niin pirun vaikeaa ola tyytyväinen itseensä! Luonteeni ehkä vielä sulatan, mutta naamataululle ei ole tehtävissä mitään. Pyrin huolehtimaan itsestäni, käytän tyylikkäitä vaatteita ja katson peiliin enne ulkomaailmalle näyttäytymistä, mutta silt.. Ehkä kaipaisin oikein Extreme Makeoverin..

Jeopardy, tekstisi oli rakentavaa, ja antoi ajattelemisen aihetta.
Click to expand...
Click to expand...
 
"noihin hutsuihin."

Katseeni jämähti näihin sanoihin. Olet sitten päättänyt, että entiset kaksi ovat ainakin hutsuja? Ja sinä olet rumempi etkä siis kovin hyvä mielestäsi muutenkaan, jos vedät vertoja juuri ja juuri vain "hutsuille".

Heikkoa itsetuntoa ja sen siivillä et pitkälle pääse... Mitäs sitten tapahtuu, kun ymmärrätkin, että entiset kaksi eivät olleet edes hutsuja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
"noihin hutsuihin."

Katseeni jämähti näihin sanoihin. Olet sitten päättänyt, että entiset kaksi ovat ainakin hutsuja? Ja sinä olet rumempi etkä siis kovin hyvä mielestäsi muutenkaan, jos vedät vertoja juuri ja juuri vain "hutsuille".

Heikkoa itsetuntoa ja sen siivillä et pitkälle pääse... Mitäs sitten tapahtuu, kun ymmärrätkin, että entiset kaksi eivät olleet edes hutsuja?
Click to expand...

Hutsu sopii hyvin ilmaisuksi, ei vieläkään mitään uutta minulle miehelle.
 
Kyllä noita mielialalääkkeitä näköjään syödään kanssa jokaiseen ongelmaan. En voi kuin ihmetellä!? Nyt jo mustasukkaisuuteen aletaan syömään psyykelääkettä? Nekö ongelmat poistaa? Eikö olisi syytä käsitellä asia, joka tuottaa negatiivisia tunteita ja lähteä sitä kautta niitä hoitamaan?

Uskomatonta tämä. Ei ne psyykelääkkeet varmasti mitään ihmepillereitä ole. Kerran kun aloittaa syömään, tulee niitä syömään koko loppuelämänsä. Heti kun lopettaa, tulee taas negatiivisia tunteita ja eihän niitä osata sitten käsitellä ja taas aloitetaan lääkitys.

Opetelkaa hyvät ihmiset käsittelemään tunteitanne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mielialalääkkeet:
Kyllä noita mielialalääkkeitä näköjään syödään kanssa jokaiseen ongelmaan. En voi kuin ihmetellä!? Nyt jo mustasukkaisuuteen aletaan syömään psyykelääkettä? Nekö ongelmat poistaa? Eikö olisi syytä käsitellä asia, joka tuottaa negatiivisia tunteita ja lähteä sitä kautta niitä hoitamaan?

Uskomatonta tämä. Ei ne psyykelääkkeet varmasti mitään ihmepillereitä ole. Kerran kun aloittaa syömään, tulee niitä syömään koko loppuelämänsä. Heti kun lopettaa, tulee taas negatiivisia tunteita ja eihän niitä osata sitten käsitellä ja taas aloitetaan lääkitys.

Opetelkaa hyvät ihmiset käsittelemään tunteitanne!
Click to expand...

Samaa mieltä. Jos näihin asioihin tarvitsee lääkitystä, niin se kuuluu koko ihmiskunnalle.
Yleensäkää ei kannata alkaa syömään kemiallisia nappeja, vaan opetella elämään.

 
kun negatiiviset tunteet on kiellettyjä! Jos tunnet kateutta, mustasukkaisuutta, kiukkua, vihaa, SINUN TULEE PEITTÄÄ NE ja teeskennellä, että olet iloinen, seurallinen yms.
Ei kaikkea tarvitse heittää kohteen päälle, se olisi tulevaisuutta ajatellen kamalaa, mutta miksi ei voisi ihan avoimesti myöntää, että tuntee?

Yltiöpositivismi on leikannut meiltä osan pois ja se täytyy nyt täyttää kemiallisilla aineilla.
 
-Witchie,

Noh, miehen kaikki exät (niitä on enemmän kuin 2) ovat mielestäni täysiä h****a. (Tai mitä muita luokkaavia nimityksiä nyt voisikaan käyttää...!) Ja ongelmahan oli se, että minä en vedä vertoja heille. Olen ns. kiltti tyttö, enkä omaa samanlaista ulkonäköä kuin he.. Kaiken lisäksi näillä naikkosilla on rikkaamat vanhemmat ym ja he ovat saavuttaneet elämässään enemmän kuin minä.

En nyt oikein ymmärtänyt tuota viimeistä kysymystä. "Mitäs sitten tapahtuu, kun ymmärrätkin, että entiset kaksi eivät olleet edes hutsuja? "
Tarkentaisitko kiitos! :)
 
Vaikka terapia saataisi olla hyvä vaihtoehto, en kuitenkaan halua tukahduttaa tunteitani psyykenlääkkein. Nyt olen sentään aito itseni, entä sitten kun olisi pillereiden vaikutuksesta henkari suussa...
 
Käyttämällä tuollaisia halventavia nimityksiä ja kuvauksia miehesi entisistä, olet osoittanut olevasi pelkäämälläsi, alhaisella tasolla. Naisista, joita hän, sinun rakkaasi, on joskus rakastanut! Aliarvioit hänen arvostelukykynsä ja makunsa, sinä mukaanlukien.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutta:
kun negatiiviset tunteet on kiellettyjä! Jos tunnet kateutta, mustasukkaisuutta, kiukkua, vihaa, SINUN TULEE PEITTÄÄ NE ja teeskennellä, että olet iloinen, seurallinen yms.
Ei kaikkea tarvitse heittää kohteen päälle, se olisi tulevaisuutta ajatellen kamalaa, mutta miksi ei voisi ihan avoimesti myöntää, että tuntee?

Yltiöpositivismi on leikannut meiltä osan pois ja se täytyy nyt täyttää kemiallisilla aineilla.
Click to expand...

TUO ON TOTTA.

Jos ajatellaan, että asuisimme erämaassa pienessä kivikautisessa kylässä, jossa jokainen on riippuvainen toisistaan, niin ei varmasti ihan helposti alettaisi raivoamaan metsästäjälle, joka kantaisi elannon leiriin. Ei yksinkertaisesti olisi varaa vaarantaa elämää.
Tänä päivänä saa raivota kenelle tahansa ja tehdä mitä typerimpiä juttuja. Kivikautiset olisivat vetäneet riippakiven jalasta pitkälle metsään.

Eli ihan vapaasti saa tai pitää ajatella myös muiden tunteita ja mukauttaa oma käytöksensä siihen.

 
Minä olen ajatellut asian niin, että ellen tuntisi rakastamani ihmisen kanssa eläessäni mitään negatiivisia tunteita, se tarkoittaisi sitä, etteivät ne positiivisetkaan tunteet olisi kummoisia. Kaikki tunteet ja tuntemukset tarvitsevat vastavoiman: rakkaus - viha, ihailu - kateus, luottamus - epäluulo, onni - suru, jne. Tottahan niin valtava onnentunne kuin rakastaminen herättää samalla pelkoa sen menettämisestä. Se tasapainottaa. Jollen minä välillä suuttuisi miehelleni tai tuntisi itseäni riittämättömäksi, en minä myöskään ihailisi ja rakastaisi häntä niin valtavasti. Eihän sitä tyhjänpäiväisten ihmisten takia viitsi vaivautua edes riitelemään tai huolestumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nosn:
-Witchie,

Noh, miehen kaikki exät (niitä on enemmän kuin 2) ovat mielestäni täysiä h****a. (Tai mitä muita luokkaavia nimityksiä nyt voisikaan käyttää...!)
Click to expand...

Siis täh?! On kyllä syytäkin tuntea alemmuutta, kun viitsii käyttää noin ala-arvoisia nimityksiä toisista. Pitäisikö näiden naisten tai miehesi tuntea syyllisyyttä siitä, että heillä on ollut elämää ennen sinua? Annat kyllä itsestäsi kaikkea muuta kuin fiksun kuvan.



 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa