Miehen epäsosiaalisuus on lannistavaa.. Onko kellään muulla todella epäsosiaalista puolisoa?

["Miisku"]

Olen oikeastaan vasta nyt havahtunut siihen miten epäsosiaalinen mun mieheni oikeasti on... Meille ei saisi kukaan tulla ja jos olen mennyt vieraita kutsumaan niin mies näyttää taatusti heille, etteivät ole tervetulleita. Ei mitään mitä voisi "sormella osoittaa", mutta pieniä ikäviä merkkejä kuten tympeä ilme tai torjuva kehonkieli. Ja toisinaan sellaistakin, ettei esim. tervehdi tai sanoo hei ja samalla kääntää selkänsä. Mua toisinaan masentaa ihan hirveästi hänen tyly käytös Itse olen avoin ja ulospäin suuntautunut.

Välillä on tosi kurjaa kun ei voi ketään meille kutsua ja joskus jos joku vaikka vain poikkeaa niin ei toiste tule. Kerran yksi ystävä kysyi jälkeenpäin että häiritsikö hän teitä kun kävi - minusta oli aivan ihanaa että kävi!! Mies käyttäytyi kuin mikäkin moukka.

En sitten tiedä mistä moinen johtuu. Sen tiedän, ettei heillä koskaan lapsuudenkodissa vieraita käynyt ja miehen äiti jättää usein tervehtimättä ja olen huomannut, että esim. hyvän huomenen toivottaminen on anopille täyttä hepreaa - ei koskaan vastaa mitään.

 

["vieras"]

Ujo ukko?

 

["vieras"]

Jos mies jännittää? Käykö kodin ulkopuolella hoitamassa asioita/kaupassa mielellään, vai yrittääkö vältellä?

 

["Miisku"]

Ei ole ujo, eikä arka. On sanonut suoraan ettei pidä siitä, että tuo tai tuo tulee meille ja osoittaa sen. On hirveän epäsosiaalinen ja jos joku naama ei miellytä niin näyttää sen avoimesti.

 

["Ccc"]

Ilmeisesti kotoa opittu. Oikeastaan ainoa vaihtoehto on että vierailet yksin jollet ukkoas halua jättää. En minäkään tykkää missään käydä tai että joku meillä käy. Vaimon takia esitän vieraskoreaa sen aikaa mitä meillä vieraat on. En halua vaimoa nolata olemalla moukka. Huokaisem helpotuksesta kun vieraat lähtee.

 

["vieras"]

[QUOTE="Miisku";28285938]Ei ole ujo, eikä arka. On sanonut suoraan ettei pidä siitä, että tuo tai tuo tulee meille ja osoittaa sen. On hirveän epäsosiaalinen ja jos joku naama ei miellytä niin näyttää sen avoimesti.[/QUOTE]

Ei töykeys poista sitä, ettei voisi olla ujo tai jännittäjä. Jotkut peittävät epävarmuutensa sen taakse.

Onko miehellä omia ystäviä joita kutsuu kylään? Käyttekö itse kenenkään luona?

Tai sitten mies on vain huonokäytöksinen ja moukkamainen junttikuutio.

 

["aaaaa"]

En minäkään tykkää että kotiini tulee vieraita enkä tykkää itsekään kyläillä. Yleensä yritän peittää tämän jottei vieraat huomaa. Mutta mua ärsyttää kun mies kohtelee mua ku lapsi "muista tervehtiä, muista kiittää plaa plaa.." oikeesti en mä niin huonosti kasvatettu ole etten osaa perus juttuja :/

 

["aaaaa"]

Niin ja minä olen ujo sekä huono juttelemaan niitä näitä siksi jännitän sitä kun joku tulee kylään tai joudun menemään kylään. Siksi en tykkää.

 

["vieras"]

Minä en juurikaan kutsu omia kaveritani kotiin silloin kun mies on kotona. Minusta se vaan ei ole kivaa kenellekään. Haluan jutella kavereideni kanssa rauhassa ja menen mielummin vaikka ulos lenkille heidän kanssaan, jos mies on kotosalla. Mies kutsuu välillä omia kaveritaan meille, vaikka minä olen kotona. Ei se minua ihmeemmin häiritse, mutta mielummin olisin kyllä kotona rauhassa. Vaikken itseäni mitenkään epäsosiaalisena pidäkään. Pariskuntia kutsumme toki välillä kylään ja silloin seurustellaan kaikki yhdessä.

 

["vieras"]

Mun mies on samantapainen ja varmaan lapsuudenkodistaan on tuon oppinut. Kotona ollaan hissuksiin eikä varmaan osattaisi vieraita ottaa mitenkään reippaasti ja avosylin vastaan, vaan vähän vaivihkaa. Mies on kyläillessä aika hiljainen ja samoin jos joku on meillä kylässä. Harmittaahan se mua, mutta en oikein voi toista pakottaa jos ei halua olla sosiaalinen tai se ei tunnu luontevalta.

 

["Mie"]

Mun mies on aika ujo sellaisten ihmisten kanssa joita ei kunnolla tunne. Käydään aika harvoin mun vanhempien luona, joten mies ei vieläkään oikein osaa olla rentona heidän kanssaan vaan on hiljainen kun kyläillään mun äidin tai isän tai vaikka ukkini luona. Yleensä mies sitten "turvautuu" kännykkäänsä, ja alkaa pelailemaan tai surffilemaan kännykällä netissä siinä kun me muut jutustellaan kuulumisia ym. ja silloin mua todellakin hävettää kun toinen vaan toljottaa hiljaa puhelintaan eikä edes yritä osallistua keskusteluun, huoh.

 

[mölli on]

en kestäisi. ei ole sosiaalisuuden huippu omanikaan mutta jos noin käyttäytyisi, käskisin mennä kalaan...

älä antaudu, ei ole miehenkään etu jos menetät sosiaaliset suhteesi, vaikkei hän sitä vielä käsitäkään

 

["Vieras"]

Mielestäni tuo kuulostaa lähinnä töykeältä käytökseltä. Ujous tai epäsosiaalisuus ei mielestäni oikeuta epäkohteliaaseen, töykeään käytökseen, käytöstavat pitää aikuisen hallita vaikka kuinka ujostuttaisi tai jännittäisi. Todellakin ottaisin puheeksi tuollaisen puolisoni kanssa (tosin minulla ei ikinä epäsos. puolisoa olisi).

 

[vierass]

Mun mies on epäsosiaalinen, mutta ei tuo ole haitannut. Meillä harvemmin käy porukkaa ja kyllä mies silloin osaa käyttäytyä ja ensisijaisesti ne vieraat onkin mun vieraita eli riittää, että mies tervehtii ja saakin sit painua omiin juttuihinsa.

Sit taas tuo viihtyy kotona lasten kanssa ja minä saan käydä mielin määrin kavereilla jne. Hyvin tämä menee enkä pakota toista mukaani, kun ei kerta halua tulla

 

[ei tartte esittää]

Mitä sitte? Mitä vittu sitte? Antaa kaikkien olla sellasia ku on.

 

[Melinta]

Tuota ehkä se mies viihtyy parhaiten sinun kanssa kaksin?

En minäkään halua meille vieraita jos mies on kotona,mielummin olen miehen kanssa,mutta jos jostain syystä mies on pois kotoa,niin mielellään kutsun jonkun tuttavan pölisemään

 

["Sirkkeli"]

Keskenkasvuinen moukka. Ei siinä sen kummempaa. En kyllä kehtais tuollaista katella.

 

[erushka]

Kuulostaa harmillisen tutulle, mutta vain siksi että nuorena käyttäydyin itsekin noin. Yksinkertaisesti siksi, että meillä lapsuudenkodissakaan ei koskaan käynyt vieraita ja todella harvoin kävi sukulaisiakaan. Ilmapiiri kotona oli sellainen että mieluummin itsekin vierailin muualla usein. Mutta nuorena mun oli todella vaikea olla jos joku tuli kotiini enkä oikein osannut millään olla jos joku miehen kaveri sattui yllättäen tulemaan.
Oon tietoisesti opetellut sosiaalisuutta ja koska haluan olla vieraanvarainen, on musta tullutkin sellainen. Mutta edelleen en oikein pidä yllätysvieraista, sovitut visiitit on sen sijaan mukavia ja musta on kiva kestitä vieraita jne. Mutta ex-tempore kohtaan mieluummin kavereita muualla kuin kotona. Lasten kavereita meillä käy paljon ja kavereita, lasten kavereita ja sukulaisia on yötäkin.
Mä luulen että tämä on kyllä syvästi kotoakin opittu asia, joissain kodeissa on sellainen avoimet ovet, kaikki tervetulleita yötä päivää meininki, siinä kasvaa varmaan luonnostaan kokemaan kotinsa vähemmän yksityisalueeksi.

 

[astrolabe]

Niin, ilmeisesti miehelläsi kotikasvatus ja kenties perimäkin ohjaa epäsosiaaliseen suuntaan. Huonoille käytöstavoille se ei kuitenkaan ole pätevä syy.

 

[Joxu]

Hivenen kuulostaa tutulta. Meillä mies yleensä hermostuu siitä, että mun äiti ja hänen avomiehensä ovat tulossa pariksi yöksi, eli välissä siis pitkä välimatka. Eikä tuota matkaa huvikseen eessun- taassun ajele. Mies yleensä hermostuu ja alkaa selittä, että haluisin olla ihan rauhassa, teijän kanssa (eli mun ja tyttären). Sillonkun, äitini ja hänen avomiehensä ovat käymässä, niin mieheni on kotona hyvin vähän. Lähtee kaverilleen ja pelaamaan pleikkaa ja sillä reissulla on monta tuntia. Kun tulee kotiin, istuu koneella, tai makaa makuuhuoneessa ja jos, makuuhuoneessa käväsen, niin mies alkaa valittaa ja kiukuttelee. Tosin, kun ollaan yhdessä kotona, niin mies ei kyllä mulle ja tyttärelle yhtään sen enempää seuraa pidä, eli istuu koneella, katsoo koneelta elokuvia, sarjoja tai pelaa, tai pelaa pleikkaa. Vieraita meille voi tulla, mutta ne ei saa jäädä yöksi. Käydä voi, mutta ei jäädä pitkäks aikaa. Mieheni ei juurikaan kyläile missään ja hermostuu välittömästi, jos ehdotan, että käytäis mun vanhempieni luona. Joten, keksin omasta mielestäni hyvän ratkasun joulukuussa, että minä ja tytär kerran kuussa pyritään käymään vanhempieni luona ja ollaan viikonlopun yli. Tää oli aluks ok miehelleni. Viime kuussa kun tultiin vanhempieni luota, niin mies vältteli mua kolme päivää ja kyselin vähänväli, että mikä on, voitko kertoo jos, joku painaa mieltä jne. No, eipä suostunu kertomaan, tiuski, kiukutteli, vältteli hieman kosketusta ja murjotteli. Sitten, itse tajusin, että voiskohan olla siitä, pahantuulinen, kun tyttären kanssa käydään vanhempieni luona kerran kuussa. Aloin keskustelemaan mieheni kanssa ja pohdin ääneen, että pitäisköhän mun pitää hieman taukoa tossa vanhempieni luona käymisessä. Johan mies piristy kummasti ja sano vaan, että vois olla ihan järkevää. Ei kai sielläkään nyt joka kuukausi tarvi ravata ja olis meilläkin enempi aikaa yhessä. Enempi aikaa yhessä on se, että mies istuu koneella, minä ja tytär touhutaan keskenämme.

Miehen äidillä käydään jonkin verran ja myös miehen mummolla. Tosin nyt viime aikoina ollaan hyvin vähän käyty missään, ainakaan yhessä. Mies käy korkeintaan kavereillaan yksin. Mä käyn jonkin verran kaverini kanssa shoppailemassa, sillon tällön. Muuten liikun tyttäreni kanssa täällä kotinurkilla.