ghk
Mun on nyt pakko saada avautua tästä jonnekkin! En oikein edes tiedä, mistä aloittaisin... Noh, tämä ilta meni niin kuin arvelin sen menevän; Mies makaa sammuneena makuuhuoneessamme. Hän sammui sinne jo pari tuntia sitten riitelymme päätteeksi, jättäen yksin minun vastuulle 1,5 vuotiaan iltatoimet sekä huutavan koliikkivauvan. Mies korkkasi ensimmäisen oluen jo puolenpäivän aikaan. Päivän aikana hän joi noin 20 tölkkiä. Hänen päivänsä kului enimmäkseen tietokoneella istuen ja pelaten erästä nettipeliä ja tupakalla ravatessa, joten minulla ei ole ollut juurikaan vapaata aikaa. En ehtinyt tehdä edes päivällistä. Näin käy aina kun meillä on rahaa hiemankin "ylimääräistä".
Mies on välillä selvinpäin, mutta vain siksi, että meillä ei ole penniäkään rahaa. Hän juo käytännössä niin kauan kunnes rahamme loppuvat. Kun hän on selvänä, pystymme elämään sovussa. Silti kaduttaa, että koskaan tapasin hänet. Haluaisin erota, mutta... pelkään mieheni reaktiota. Hän on kerran riidan yhteydessä uhannut heittävänsä minut pihalle asunnostamme ja muutenkin käyttäytynyt aggressiivisesti. Olen pienikokoinen, enkä pärjäisi miehelleni fyysisessä kamppailutilanteessa. Lisäksi jäisin ihan yksin lasten kanssa. Muutimme juuri uudelle paikkakunnalle, eikä minulla ole täällä ystäviä, eikä oikein missään muuallakaan. Olemme lastensuojelun asiakkaita, mutta esitämme heille onnellista ja tasapainoista perhettä. En vain ole uskaltanut kertoa heille miehen alkoholiongelmasta.
Taannoisen riitamme yhteydessä mieheni lähestyi minua uhkaavasti keittiöveitsi kädessään ja edessäni hän iski sen olohuoneen pöytään. Olin tuolloin raskaana ja esikoisemme istui vieressäni sohvalla. Emme ole puhuneet tuosta illasta jälkeenpäin. En ole saanut edes anteeksipyyntöä. En ole rakastanut miestäni enää moneen kuukauteen. Silti tästä parisuhteestä lähteminen on todella vaikeaa, vaikka tiedän, että jo pelkästään lasten takia minun on tehtävä se. Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Miten olette selvineet tilanteesta?
Mies on välillä selvinpäin, mutta vain siksi, että meillä ei ole penniäkään rahaa. Hän juo käytännössä niin kauan kunnes rahamme loppuvat. Kun hän on selvänä, pystymme elämään sovussa. Silti kaduttaa, että koskaan tapasin hänet. Haluaisin erota, mutta... pelkään mieheni reaktiota. Hän on kerran riidan yhteydessä uhannut heittävänsä minut pihalle asunnostamme ja muutenkin käyttäytynyt aggressiivisesti. Olen pienikokoinen, enkä pärjäisi miehelleni fyysisessä kamppailutilanteessa. Lisäksi jäisin ihan yksin lasten kanssa. Muutimme juuri uudelle paikkakunnalle, eikä minulla ole täällä ystäviä, eikä oikein missään muuallakaan. Olemme lastensuojelun asiakkaita, mutta esitämme heille onnellista ja tasapainoista perhettä. En vain ole uskaltanut kertoa heille miehen alkoholiongelmasta.
Taannoisen riitamme yhteydessä mieheni lähestyi minua uhkaavasti keittiöveitsi kädessään ja edessäni hän iski sen olohuoneen pöytään. Olin tuolloin raskaana ja esikoisemme istui vieressäni sohvalla. Emme ole puhuneet tuosta illasta jälkeenpäin. En ole saanut edes anteeksipyyntöä. En ole rakastanut miestäni enää moneen kuukauteen. Silti tästä parisuhteestä lähteminen on todella vaikeaa, vaikka tiedän, että jo pelkästään lasten takia minun on tehtävä se. Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Miten olette selvineet tilanteesta?