Tässä yksi päivä pari viikkoa sitten kyllästyin olemaan kotona joten päätin mennä 10km päähän kaverin luo kyläilemään.
Mies saisi ottaa mut kyytiin kun pääsee töistä.
Meillä oli oikein mukava päivä kun oli lapsilla kavereita ja käytiin leikkipuistossa.
Mies tuli ja lähdettiin kotiin.
Kotona menin heti keittiöön laittamaan ruokaa. siinä kuoriessani pottuja mies tuli kysymään mitä meinasit laittaa, vastasin, että kalakeittoa miksi niin.
mies mutisi, että ei kun aattelin vain kauanko kestää että ruoka on valmis johon minä tuumasin, että tää on sitä tulevaisuutta.
mies katsoo mua hölmönä mitenkä niin? -no sitten kun mä palaan opiskelemaan ja töihin niin ei täällä ole valmis ruoka pöydässä kun kotiin tullaan.
mies sanoo, että se pitää ennakoida etukäteen...
Meinasin sanoa, että ennakoi itse minkä kerkeät....
Mutta siis olen miettinyt, että olenko päästänyt ton ukon helpolla kun ruoka on lähes aina valmiina kun hän kotiutuu tai ainakin 30min päästä siitä, koska mies on kiukkuinen nälkäisenä niin olen opetellut siihen, että laitan sen ruuan ajallaan niin kaikki pääsee helpommalla.
Tietenkin helppoa lapsillekkin kun ruoka aika on samaan aikaan.
En nyt tarkoita sitä, että mie teen aina ruuan vaan viikonloppuisin ja lomilla mua ei keittiössä paljon muuta nähdä kuin syömässä, silloin saa mies vallata keittiön.
Mutta on siinä miehellä pian opetteleminen uuteen arkeen tai ennakoimaan ruuan laitossa. ja sitten kun en ole enää kotona hoitamassa lapsia niin laitan kyllä sellaista ruokaa jonka valmistus max kestää 60min.
nykyään kun vietän keittiössä 3-6tuntia päivässä laittamassa ruokaa.
oishan se kiva kun saisin miehen jäämään vuodeksi kotiin kahden pienemmän kanssa...Jos vaikka oppisi ymmärtämään minkälaisen urakan täällä kotona teen vaikka siistiä ei läheskään joka päivä olekkaan. :xmas:
toki ei mitään miehen työhön verrattuna.
Mies saisi ottaa mut kyytiin kun pääsee töistä.
Meillä oli oikein mukava päivä kun oli lapsilla kavereita ja käytiin leikkipuistossa.
Mies tuli ja lähdettiin kotiin.
Kotona menin heti keittiöön laittamaan ruokaa. siinä kuoriessani pottuja mies tuli kysymään mitä meinasit laittaa, vastasin, että kalakeittoa miksi niin.
mies mutisi, että ei kun aattelin vain kauanko kestää että ruoka on valmis johon minä tuumasin, että tää on sitä tulevaisuutta.
mies katsoo mua hölmönä mitenkä niin? -no sitten kun mä palaan opiskelemaan ja töihin niin ei täällä ole valmis ruoka pöydässä kun kotiin tullaan.
mies sanoo, että se pitää ennakoida etukäteen...
Meinasin sanoa, että ennakoi itse minkä kerkeät....
Mutta siis olen miettinyt, että olenko päästänyt ton ukon helpolla kun ruoka on lähes aina valmiina kun hän kotiutuu tai ainakin 30min päästä siitä, koska mies on kiukkuinen nälkäisenä niin olen opetellut siihen, että laitan sen ruuan ajallaan niin kaikki pääsee helpommalla.
Tietenkin helppoa lapsillekkin kun ruoka aika on samaan aikaan.
En nyt tarkoita sitä, että mie teen aina ruuan vaan viikonloppuisin ja lomilla mua ei keittiössä paljon muuta nähdä kuin syömässä, silloin saa mies vallata keittiön.
Mutta on siinä miehellä pian opetteleminen uuteen arkeen tai ennakoimaan ruuan laitossa. ja sitten kun en ole enää kotona hoitamassa lapsia niin laitan kyllä sellaista ruokaa jonka valmistus max kestää 60min.
nykyään kun vietän keittiössä 3-6tuntia päivässä laittamassa ruokaa.
oishan se kiva kun saisin miehen jäämään vuodeksi kotiin kahden pienemmän kanssa...Jos vaikka oppisi ymmärtämään minkälaisen urakan täällä kotona teen vaikka siistiä ei läheskään joka päivä olekkaan. :xmas:
toki ei mitään miehen työhön verrattuna.
