N
nalkuttaja-akka
Vieras
Miehellä on harrastus, johon liittyy vuorokauden-kahden-kolmen matkoja toukokuusta syyskuuhun. Näihin harrastusmatkoihin kuuluu myös ylenpalttinen oluenjuonti, yhdistysten tapaamiset (=ryyppäjäiset), kokoukset, pikkujoulut... ympäri vuoden.
Näistä reissuista maksetaan rahaa, ei hirveästi, mutta ihan kivasti kuitenkin. Tämä on aina miehelle argumenttina, kun asiasta yritän puhua, josko voisi edes vähentää niitä reissuja tai ottaa huomioon joskus minunkin menoja (niin kuin kesätyöt esimerkiksi...) Ja onhan se niin rakas harrastus.
Kyllä ihmisellä harrastuksia saa ja pitää olla, en minä sillä. Itse sen tiedän kun minulle se ei ole mahdollista, mies kun pahoittaa heti mielensä jos en ole kaikkea sitä aikaa hänen kanssaan, kun hän suvaitsee olla kotona.
Meillä on kaksi pientä lasta ja minä opiskelen. En siis tuo taloon rahaa. Kesällä en voi tehdä kesätöitä kuin keikkoja silloin tällöin tuon miehen harrastuksen takia, lapset on hoidettava eikä meillä ole täällä lähimaillakaan ketään, joka lapsia voisi hoitaa muuten kuin joskus satunnaisesti. Mies valittaa, kun en tuota ja viime kesänäkin raivosi pitkään ja hartaasti kun yksi työvuoro meni harrastusmatkan kanssa päällekäin. Ja sitten voi sitä rutinaa, kun en tee kesätöitä enemmän! Kuka työnantaja antaa töitä niin, että ilmoittelen parin päivän varoajalla, että huomenna ei käy, ylihuomenna käy???
Miehen harrastusporukasta lopetti nyt viime kauteen yksi mies, on perhettä perustamassa. Mies ja kaverinsa suu vaahdossa paheksuvat, kun on tällä miehell kauhea vaimo, kun PAKOTTI ja KÄSKI miehen lopettamaan, oli niin lupaava ura ja kauhea sentään kun ei voi jatkaa kun käsketään lopettamaan. Ei sitten millään voi uskoa, että mies kenties itse katsoi, että harrastus vie perheeltä ja tuoreelta vaimolta niin paljon aikaa, ettei molempiin voi töiden lisäksi keskittyä. Toiset tekee arvovalintoja toiseen suuntaan kuin toiset...
Olihan nyt kiukkuista ajatusten virtaa, tässä näiden TÄMÄN HARRASTUKSEN osalta neljänsien pikkujoulujen jälkeen kun vaan vähän harmittaa.
Miten tästä nyt voisi rakentavasti keskustella ilman että onnistun taas sohaisemaan niin, että riidaksi menee?
Näistä reissuista maksetaan rahaa, ei hirveästi, mutta ihan kivasti kuitenkin. Tämä on aina miehelle argumenttina, kun asiasta yritän puhua, josko voisi edes vähentää niitä reissuja tai ottaa huomioon joskus minunkin menoja (niin kuin kesätyöt esimerkiksi...) Ja onhan se niin rakas harrastus.
Kyllä ihmisellä harrastuksia saa ja pitää olla, en minä sillä. Itse sen tiedän kun minulle se ei ole mahdollista, mies kun pahoittaa heti mielensä jos en ole kaikkea sitä aikaa hänen kanssaan, kun hän suvaitsee olla kotona.
Meillä on kaksi pientä lasta ja minä opiskelen. En siis tuo taloon rahaa. Kesällä en voi tehdä kesätöitä kuin keikkoja silloin tällöin tuon miehen harrastuksen takia, lapset on hoidettava eikä meillä ole täällä lähimaillakaan ketään, joka lapsia voisi hoitaa muuten kuin joskus satunnaisesti. Mies valittaa, kun en tuota ja viime kesänäkin raivosi pitkään ja hartaasti kun yksi työvuoro meni harrastusmatkan kanssa päällekäin. Ja sitten voi sitä rutinaa, kun en tee kesätöitä enemmän! Kuka työnantaja antaa töitä niin, että ilmoittelen parin päivän varoajalla, että huomenna ei käy, ylihuomenna käy???
Miehen harrastusporukasta lopetti nyt viime kauteen yksi mies, on perhettä perustamassa. Mies ja kaverinsa suu vaahdossa paheksuvat, kun on tällä miehell kauhea vaimo, kun PAKOTTI ja KÄSKI miehen lopettamaan, oli niin lupaava ura ja kauhea sentään kun ei voi jatkaa kun käsketään lopettamaan. Ei sitten millään voi uskoa, että mies kenties itse katsoi, että harrastus vie perheeltä ja tuoreelta vaimolta niin paljon aikaa, ettei molempiin voi töiden lisäksi keskittyä. Toiset tekee arvovalintoja toiseen suuntaan kuin toiset...
Olihan nyt kiukkuista ajatusten virtaa, tässä näiden TÄMÄN HARRASTUKSEN osalta neljänsien pikkujoulujen jälkeen kun vaan vähän harmittaa.
Miten tästä nyt voisi rakentavasti keskustella ilman että onnistun taas sohaisemaan niin, että riidaksi menee?