Miehelle aina kakkonen?

[*SuSki*]

Olen ollut vähän alle vuoden nykyisen mieheni kanssa yhdessä. Rakastan häntä yli kaiken. Meillä menee hyvin. Minulla on kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta, eikä lasten isä ole kanssamme missään tekemisissä. Uusi mieheni on otanut lapset täydellisesti omikseen.

Ongelmana on miehen eksä. Mies oli aikoinaan 8 vuotta yhden naisen kanssa. Heille tuli naisen aloitteesta ero muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen miehellä oli yksi pidempi seurustelusuhde, mikä ei oikeastaan merkinnyt hänelle mitään. Tämän jälkeen tulin minä kuvoihin mukaan. Mies on joskus puhunut että on ihmeissään miten paljon minua rakastaa, kun tämä edellinen ei X:n jälkeen merkinnyt hänelle oikeastaan mitään. Tiedän että mies rakastaa minua ja lapsia- hän on sen sanonut ja osoittanut teoin jatkuvasti. Suunnittelemme häitä ja yhteistä taloa. Kuitenkin joskus mies on päissään puhunut tästä aikaisemmasta 8 vuoden suhteestaan tyyliin "x oli elämäni rakkaus ja kun petyin siinä suhteessa, en pysty enää ketään rakastamaan samalla tavalla."

Ajattelin että kun suhteemme on syventynyt entisestään että mies olisi unohtanut ensirakkautensa. Mutta eräänä päivänä taas hän puhui asioista ja ohimennen mainitsi että x oli hänen elämänsä rakkaus jne..

Niinkuin sanoin, rakastan miestäni, mutta voinko tosissani suunnitella yhteistä tulevaisuutta?? Voiko siihen uskoa, että kun olemme olleet monia vuosia yhdessä, hän alkaisi pitää minua merkityksellisempänä kuin x:ää? Meillä on muiten kaikki niin hyvin. En vaan tiedä pystynkö hääpäivänäni ajattelemaan että olen miehelleni ikuinen kakkonen, tai jaksanko mummona kiikkustuolissa kuunnella miten ihana x mieheni mielestä aikoinaan oli..

Mitä mieltä te muut olette? Asia kun ei ole niin yksinkertainen.

 

[sattumoisin harmaana]

Ei mun mies ole mun elämäni rakkaus. Mutta se "elämäni rakkaus" on taakse jäänyttä elämää, eikä mulle tulis mieleenkään koskaan kertoa siitä miehelle.
Tarkoitan että mun puolelta on ollut myös järki mukana koko ajan eikä pelkkä ihastus. Ehkäpä siksi meillä "menee hyvin".

On muuten miesten "vika" jäädä murehtimaan loppuelämäksi sitä ensimmäistä ihastusta, vaikka olisi ollut kummoinen lehmä. Ehkä se on joku geenivirhe siinä y-kromosomissa.

 

[Kotilehmä]

En suostuisi olemaan miehelleni kakkonen. Kyllähän jokaista ihmistä kuitenkin rakastaa eri tavalla ja se ensimmäinen rakkaus on minun mielestä aina jotenkin puhtainta kun ei ole mitään menneisyyden taakkaa kannettavana. Mutta toisaalta paljon enemmän minä nykyistä rakastan kuin ensimmäistä ja rakkaus on kestänyt paljon pidempään. En ymmärrä miksi miehesi puhuu näin, eikö todellakaan tajua että tuo on niitä juttuja mitä naiselle ei saa sanoa, vaikka niin ajattelisikin

 

[ei ex]

mulla mies joskus aikoinaan sanoi että on multa salaa soitellut exälleen (oli ukko silloin pienessä pöhnässä)
jälkeen tunnusti valehdelleensa ja pyysi anteeksi valehteluaan mutta halusi kuulemma testata pysynkö mä siinä rinnalla... toisin kuin ex.
14 vuotta on tässä pysytty ja tämä ukon ex on mun nuoruuden aikainen kaveri joka sanoi ettei ole koskaan puheluita ukolta saanut sen jälkeen kun poikki meni...
jos se testaa sua

 

[vieras]

Ei kai sitä voi muut tietää kuin miehesi. Keskustele hänen kanssaan ja kerro tuntemuksistasi.

Ei se, että on ollut toisen kanssa vuosia, välttämättä tee yhtään mitään. Ei siis nosta arvostusta tai laske sitä miehen silmissä. Tunnen miehen, joka ei pysty päättämään suhteitaan. Sitten kärvistelee siinä kunnes toinen tajuaa tilanteen. Hänelle on vain yksi elämänsä rakkaus, ja se on jo mennyttä elämää. En väitä, että miehesi olisi tuo tyyppi, mutta noitakin siis on.

Tärkeämpää on ehkä se, miten teillä menee, oletko onnellinen miehesi kanssa vai kaihertaako tunne "kakkoseksi jäämisestä" mieltäsi niin, että vaikuttaa käytökseesikin? Teot ennen sanoja, vaikka sanatkin voivat satuttaa.

 

[lehmu]

hmm... eikö ihmisiä voi rakastaa hyvin eri tavalla?

Itselläni on takana rakastuminen joka vei kerta kaikkiaan jalat alta. Siitä suhteesta tuli kuitenkin parissa vuodessa ero ja suuri suru, kun tulevaisuudentoiveet osoittautuivat kuitenkijn niin kovin erilaisiksi. Nyt on mies ja lapsia, on suhde jossa on hyvä olla. Aika on himmentänyt muistot enkä missään tapauksessa haluaisi palata siihen entiseen, en kyllä halunnut silloinkaan kun aloitimme tämän suhteen mieheni kanssa. Se rakatuminen tuli, oli ja meni - se piti elää ja antaa mennä.

Jos miehesi haluaa yhä eksänsä takaisin, ei suhteessanne ole minusta järkeä. Jos hän todella tahtoo elää kanssasi (, vaikka rakastikin eksää lujasti - eri tavalla) niin anna mennä. :flower:

 

[vieras]

Ei mun mies ole mun elämäni rakkaus. Mutta se "elämäni rakkaus" on taakse jäänyttä elämää, eikä mulle tulis mieleenkään koskaan kertoa siitä miehelle.
Tarkoitan että mun puolelta on ollut myös järki mukana koko ajan eikä pelkkä ihastus. Ehkäpä siksi meillä "menee hyvin".

On muuten miesten "vika" jäädä murehtimaan loppuelämäksi sitä ensimmäistä ihastusta, vaikka olisi ollut kummoinen lehmä. Ehkä se on joku geenivirhe siinä y-kromosomissa.

näin juuri meilläkin! : )

 

[MySelene]

emmäkään suostuis olee kakkonen. :|

 

[Hellä Alapää-Pimpero]

Mua vaivais toi toden teolla. Tahdon olla numero 1!
Kissa pöydälle ja puhutte asiat halki. Jos se haikailee oikeesti exän perään, niin turhaan kulutat omaasi ja lastesi elämää odottamalla, että koska ex ottaa takaisin...

 

[harmaana]

Mua vaivais toi toden teolla. Tahdon olla numero 1!
Kissa pöydälle ja puhutte asiat halki. Jos se haikailee oikeesti exän perään, niin turhaan kulutat omaasi ja lastesi elämää odottamalla, että koska ex ottaa takaisin...

ihana nimimerkki

 

[Keittiönoita]

Mä tunnen montakin ihmistä, jotka ovat tai ovat olleet parisuhteessa, vaikkei se kumppani olekaan se elämän suuri rakkaus. Aina ei sitä suurta rakkautta voi saada, mutta elämä kulkee silti eteenpäin. Jotkut pystyvät hyväksymään sen, että eivät ole kumppaninsa sydämessä ykkösiä. Jotkut eivät.

Yleensä ei ole kovinkaan järkevää puhua uudelle kumppanilleen entisistään. Se aiheuttaa vain mustasukkaisuutta. Kun ikävä oikein kalvaa, voi mennä vaikka suihkuun ja itkeä siellä, jotta muut eivät kuule.

 

[vieras]

Kyllähän se vanha jopa 8-vuotta kestänyt suhde elää miehesi sydämessä varmasti hautaan saakka. Mun mielestä miehesi osoittaa rehellisyyttä kertoessaan elämäsä rakkaudesta. Ja jokaista ihmistä rakastetaan eri tavalla. En minä ainakaan haluais täysin samoja tunteita itselleni, mitä mieheni on kokenut exiään kohtaan. Koska silloin tuntisin oloni lähinnä korvikkeeksi.
Miehesi tuntuu rehdiltä kaverilta. Mä pidän peukkuja teille. Ja samalla toivon, että hän puhuu sinusta yhtä kauniisti. Hän selvästikin osaa rakastaa ja päästä yli vanhoista suhteista. Onnea teille