MiehelläEi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Milla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Milla

Vieras
Onko kellään kokemusta sellasesta asiasta että itellä on jo monetta vuotta vauvakuume, mutta miehellä ei vieläkään.
Alan olla asian kanssa jo ihan ""ranteet auki"" kun vauvakuume nousee jo niin ylös, ettei muuta ole oikeasti mielessä! Mies taas ajattelee, että vauvakuumeen pitää hällekkin tulla oikeen kunnolla, ennen sitä ei kannata alkaa mitään tekemään..
Onko kaikkien teiän -jotka yritätte nyt lasta- miehillä myös itestään tullu vauvakuume vai miten asia on menny?
Alan olla jo epätoivonen...
 
Meillä kai se oli lähinnä kiinni minun kypsymisestä asiaan. Kun se aika koitti ja aloin miehelleni siitä puhumaan niin asia oli heti sillä selvä. Mies tosin minua hieman vanhempi, joten voi olla että sekin vaikutti miehen suostuvaisuuteen.
 
Minä odottelin viisi vuotta, että mieskin olisi valmis lapseen. Kyllä se aika sitten lopulta koittii, kolmenkympin kriisin jälkeen. Elämänarvot menivät vähän uusiksi. Nyt sitten toivotaan... Ja on jo ehditty jonkun aikaa toivoakin. Huomaan kyllä itse olevani aika malttamaton, kun odotin niin kauan, että mies olisi valmis.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa odottaa, että molemmat ovat valmiita!
 
Meillä oli sama tilanne hyvin pitkään. Mentyämme naimisiin alkoi mieskin sitten ""lämmetä"" ajatukselle tai sitten hän vaan antoi periksi pehmeälle ""painostukselleni"". Puhuin hänelle asiasta kovasti ja ihastelin vauvoja, kerroin omia nimiehdotuksiani yms. ja täytyy myöntää että joskus myös raivosin ahdistustani. Ja voi olla että miehellenikin tuli jonkin sortin kolmenkympin kriisi...

Mutta jossain vaiheessa hän näytti asialle vihreätä valoa ja yritys pistettiin käyntiin. Kuinka ollakaan vauvan saaminen ei heti onnistunutkaan, sain neljä keskenmenoa ennen onnistunutta raskautta. Mies otti nämä myös raskaasti ja heti ensimmäisen keskenmenon jälkeen hänkin oli täysillä mukana vauvaa toivomassa. Ja nyt kun meidän rakas pikkuisemme on puolivuotias topakka ja touhukas neiti on hän aivan lääpällään ja harmittelee ettemme aloittaneet aikaisemmin.

Mutta kuten tuossa edellinen vastaaja sanoi on kyllä hyvä odottaa niin että mieskin on varma asiasta, tai ainakin lähes varma =). Vauvaperheen elämä on rankkaa ja raskauskin on aika mieltä myllertävää aikaa. On tärkeätä että saat miehesi täyden tuen. Voit kuitenkin kertoa että lapsi ei välttämättä tule ihan tilauksesta ja raskaaksi tulemiseen voi mennä pitkäkin aika. Kuten eräs työkaverini sanoi (hän oli tosin nainen) että hänelle ei koskaan olisi tullut vauvakuumetta mutta kun hän kuitenkin halusi perheen oli 32-vuotiaana ryhdyttävä hommiin. Ja nyt hän on aivan hullaantunut äiti. Mieheni sanoo nykyään kaikille että jos vähänkin tuntuu siltä että vauva voisi olla tervetullut kannattaa heti ryhtyä toimiin sillä sitä ei koskaan tiedä kuinka kauan yritykseen vierähtää aikaa.

Hyvä on jos saat miehesi puhumaan asiasta ja pukemaan sanoiksi mikä häntä asiassa niin mietityttää ja arveluttaa. Miestäni oli ennen kaikkea pelottanut oman ajan menettäminen ja se että tulen sitomaan hänet täysin kotiin... ja kun hän nyt on huomannut että hänellä on oikeus omiin harrastuksiin eivät nämä enää samalla tavalla kiinnosta.

Toivottavasti saat miehesi mukaan kuumeilemaan, onnea matkaan!
 
Mun on kans ihan pakko kirjoittaa sulle lohdutuksen sanoja. Nimittäin itse taistelin mieheni kanssa monta vuotta vauvasta. (Yhdessä oltu 10 vuotta) Hän oli myös sitä mieltä että hänestäkin täytyy tuntua että haluaisi lasta. Mutta odottelin sitä tunnetta muutaman vuoden ja sitten multa meni järki. Sanoin että pakkaan kamani jos jotain ei tapahdu. Mun mielestä jos toista rakastaa, niin täytyy myös tulla vastaan asioissa, jos kerta mies tietää että joskus lapsen haluaa. Eri asia jos tietää ettei niitä koskaan halua. Mies halusi jatkaa kanssani ja lupasi että yritämme. Aloimmekin yrittää ehkä noin 1,5 vuoden kuluttua tästä. Kysyin aina että joko nyt. Kerran se sit rohkas mielensä. Ensimmäinen menikin sitten kesken ja toista hän halusikin jo kovasti. Nyt meillä on 3kk poika ja mieheni on todella hyvä isä ja on ylpeä lapsesttaan. Kehuinkin häntä tässä taannoin.
Miehelleni ei koskaan tullut vauvakuumetta ja häntä suorastaan ahdisti vauva-ajatus. Nyt hän on onnellinen isä ja meillä menee parisuhteessa paremmin kuin koskaan. Mieheni on tosi arka kaikkeen uuteen ja niin siis tässäkin asiassa. Joskus täytyy laittaa myös kova kovaa vastaan!
Jaksamisia vaan sulle, tiedän tunteen=(
 
Meillä ei miehellä ollut mitään varsinaista vauvakuumetta eikä kyllä minullakaan. Kymmenen vuotta ollaan jo tunnettu ja ikääkin ihan mukavasti (28 vuotta kummallakin), joten aika vaan oli sopiva yrityksen aloittamiseen. Kun seurustelusuhteemme alkoi vakiintua, mietimme välillä yhdessä että missä vaiheessa haluaisimme lapsia. Molemmille oli selvää se, että opiskelu-ja työasiat olisi hyvä saada hyvälle mallille ennen kun lasta aletaan yrittää. Jonkinlainen suunnitelma kuitenkin tehtiin, tyyliin 'suunnilleen kahden vuoden päästä voisi aloitella yritystä'. Tätä aikaa vielä siirrettiin muutama kerta eteenpäin.

Sitten 27-vuota täytettyäni rupesi minusta tuntumaan, että nyt todella haluaisin äidiksi. Puhuin miehelle asiasta ja yhdessä sovittiin, että n. puolen vuoden kuluttua aloitettaisiin yritys, syystä että minun opiskeluni ehtisivät sitten hyvin edetä vielä raskausaikanakin vaikka heti tärppäisikin. Tuntui pitkältä ajalta tuo puolen vuoden odotus ja usein pyysin että yritystä jo aloitettaisiin, mutta mies pysyi kannassaan ja piti kiinni päivämäärästä. Niinpä se aloitushetki sitten koitti ja tulinkin heti raskaaksi kun aloitimme yrityksen (nyt menossa rv 20)!

Meillä kävi siis hyvin. Neuvottelimme asiasta ja puhuimme haluistamme ja toiveistamme. Ehkä voisit ap yrittää kertoa miehellesi kuinka tärkeää sinun todella olisi tulla äidiksi. Vältä kuitenkin painostamista, sillä se ei johda haluttuun lopputulokseen. Voisit yrittää sopia jonkin ajankohdan jolloin yritys mahdollisesti alkaisi tai jolloin mies kertoisi milloin olisi valmis yrityksen aloittamaan. Helposti tilanne menee siihen että 'sitten joskus', 'sitten muutaman vuoden päästä'. Kannattaa tähdentää miehellesi, että lapsi ei aina saa alkuaan ihan helposti ja on ihan normaalia että joutuu monta kuukautta yrittämään ennen raskautumista. Monesti miehet tuntuvat luulevan että heti kun ehkäisy lopetetaan, tullaan raskaaksi. Niin ei todellakan välttämättä käy.

Paljon voimia sinulle ap, eiköhän se miehesikin siitä lämpene!
 
Kiitos kaikille omista kertomuksistanne! Lisääkin saa vielä tulla! =) Taitaa olla niin että sovitaan se päivänmäärä.. Muuten tulen hulluksi. toisaalta jos vaan sanois että anna lastien tulla kun olet valmis....?
 
Meillä helpotti, kun tuttavapiiriin syntyi pari vauvaa. MIes huomasi, ettei kavereilta loppunutkaan elämä vauvan myötä, vaan ovat ihan onnellisia ja melkein samoja ihmisiä kuin ennenkin - vauva vaan parantanut elämänlaatua.

Kyläilytin meillä paria vauvaa ja huomasin, että mies alkoi pikku hiljaa lämmetä. Puhui aina niistä vauvoista jälkikäteen.

Kai se on se uutuuden pelko, kun ei tiedä mitä tapahtuu kun sen harppauksen elämässä tekee, että päättää hankkia vauvan
 
en suosittele tätä kenellekkään mutta meillä näin:

meillä ei kummallakaan ollut vauvakuumetta. Käytimme ehkäisynä kondomia, koska suhteemme oli tuore ja en ollut vielä saanut ehkäisyneuvolaan aikaa. Jouduin kondoomin hajottua ottamaan jälkiehkäisyä kerran. Kun sain neuvolasta ajan, niin otin nuvaring ehkäisyrenkaan. Renkaan kanssa kävi ""vahinko"" ja pelkäsin olevani raskaana. Tämä laukaisi minussa ja miehessä pienen vauvakuumeen. Pettymys oli miehelle suuri, kun r-testi näyttikin negaa. Rengas ei sopinut minulle, koska sain tulehduksia. Sain pilleri reseptin, mutta se jäi hakematta, kun mies sanoi ""et sä noita mihinkään tarvitse"" =) Ollaan nytten oltu vuosi yhdessä ja yritämme tosissaan vauvaa.

Miehestä huomasi joissakin asioissa sen ""kuumeen"" esim. kummipoika alkoi kiinnostamaan enemmän ja mainoksien vauvat sai miehen hymyilemään. Ja muutenkin mies alkoi vihjailemaan asioita. Nämä siis sillon, kun en vielä tiennyt että miehelläkin oli kuume ;)

Meillä näin, mutta en siis suosittele leikkimään ehkäisyn kanssa. Kaikki miehet ei ole yhtä lapsirakkaita kun omani. Jokaiselle tulee se kuume tavallaan...
 
On se jännä että toisilla asioista ei tehdä mistään päätöksistä suurta numeroa vaan asiat vaan menee omalla painollaan. Toisilla taas joka asiasta tehdään vuoren korkuinen numero.
Molemmat kai omalla tavallaan oikeita ratkaisuja?=)
 
Tottahan se on: mitä enemmän asiaa pähkäilee, sitä vaikeampaa on päätöstä tehdä. Meillä miehellä on vauvakuume, minulla ei. On päiviä jolloin ajatuskin raskaudesta ja vauvoista yököttää – ja on päiviä jolloin ajatus ei tunnu ihan mahdottomalta…

Kaveripiirissä ollaankin joskus naureskeltu, että lääketehtaassa pitäisi vahingossa valmistua levyllinen plaseboja: vain sillä keinoin meistä tulisi äitejä. Ollaan kaikki näet samassa jamassa: jahkaillaan, jahkaillaan kun päätös tuntuu liian isolta ja vaikealta.

Oikeastihan kai sitä luonto hoitaa homman kotiin niin, että kun se lapsi on siinä, ei kadu enää hetkeäkään sen hankkimista.
 

Yhteistyössä