Otsikko sen kertoo... Miehelläni on mielestäni liikaa asioita joita hän minulta salaa. Itse haluasin että kaikesta voitaisiin puhua ja asiat jakaa yhdessä. Tottakai tietty yksityisyys pitää jokaisella ihmisellä olla, en tarkoita että jokaista ajatustaan olisi ääneen sanottava =)
Mieheni lompakko ja puhelin ovat AINA hänen taskussaan ja mukana, jopa suihkussa. Pitää huolen siitä ettei tule sellaista tilannetta että jotenkin pääsisin edes kädessäni pitämään jompaa kumpaa. Lompsa aina farkkujen takataskussa ja joskus ohimennen kun puristelen pyllystä niin ihan härnätäkseni olen sitä yrittänyt ottaa sieltä taskusta pois. Mies heti ihan hermona ja joskus meinannut suuttuaki.
En ymmärrä tuollaista käytöstä ellei ole jotain salattavaa!
Ei mulle ole mikään ongelma jättää vaikka kännykkää pöydälle kun käyn suihkussa tai jotain...
Ja jos mies oman kännykkänsä uskaltaisi jättää joskus minun lähettyville ja ei käyttäytyisi näin niin enhän minä nyt alkaisi het nuuskimaan että mitä viestiä on lähetetty ja kenelle soiteltu koska silloin ei olisi syytä epäillä mitään! Nytpä tuntuu olevan. Ja sitten kun näistä sanon jotain niin aina se menee siihen että "tämä on ihan normaalia" "ei muakaan kiinnosta sun henk. kohtaset tavarat" "aina sinä liiottelet"...
Tympäsee!
Niin ja sitte tämäkin vielä... Meillä on sellanen lipasto, jossa kolme isoa laatikkoa, ylin lukossa. Se on miehen kotoa tuotu (muutettiin talvella yhteen) ja tiesin jo aiemmin että hän pitää sitä lukossa.
Nyt kun asutaan yhdessä ja ollaan asuttu jo jonkun aikaa, en edelleenkään ole nähnyt mitä tuo laatikko sisältää. Jonku kerran oon kysyny ja aina sama homma; Mies hermostuu ja sanoo "No ei siellä oo ku jotain vanhoja laskuja ja pari kuvaa armeija-ajoilta, en käsitä miten sellaset voi kiinnostaa sua noin paljo" ja sitten äkkiä vaihtuu puheenaihe tai ei sano mitään.
Ärsyttää suunnattomasti tuollanen! Tämä on kuitenkin meidän yhteinen koti enkä minäkään pidä mitään päiväkirjoja tms. vaikka kuinka ois henkilökohtaisia papereita tai tavaroita niin missään lukkojen takana! Koko ajan on sellanen tunne etä multa salataan jotain... Koska miehellä on kuitenkin kaikki vanhat laskut ja paperit ja valokuvat eri paikoissa ni en käsitä mikä näissä nyt ois niin ihmeellistä etä ne pitää olla minulta piilossa.
Onko muilla kokemuksia tällasesta järjettömästä salailusta rakkainta ihmistä kohtaan? Kertokaa pliis ja myös ne joiden puoisot mahdollisesti olis tällasen lopettanu..
P.S. Esimerkkejä tästä miehen salailusta olis enemmänki, mutta eiköhän näistäki saa jo jonkinlaisen käsityksen että mitä tarkotan
=)
Mieheni lompakko ja puhelin ovat AINA hänen taskussaan ja mukana, jopa suihkussa. Pitää huolen siitä ettei tule sellaista tilannetta että jotenkin pääsisin edes kädessäni pitämään jompaa kumpaa. Lompsa aina farkkujen takataskussa ja joskus ohimennen kun puristelen pyllystä niin ihan härnätäkseni olen sitä yrittänyt ottaa sieltä taskusta pois. Mies heti ihan hermona ja joskus meinannut suuttuaki.
En ymmärrä tuollaista käytöstä ellei ole jotain salattavaa!
Ei mulle ole mikään ongelma jättää vaikka kännykkää pöydälle kun käyn suihkussa tai jotain...
Ja jos mies oman kännykkänsä uskaltaisi jättää joskus minun lähettyville ja ei käyttäytyisi näin niin enhän minä nyt alkaisi het nuuskimaan että mitä viestiä on lähetetty ja kenelle soiteltu koska silloin ei olisi syytä epäillä mitään! Nytpä tuntuu olevan. Ja sitten kun näistä sanon jotain niin aina se menee siihen että "tämä on ihan normaalia" "ei muakaan kiinnosta sun henk. kohtaset tavarat" "aina sinä liiottelet"...
Tympäsee!
Niin ja sitte tämäkin vielä... Meillä on sellanen lipasto, jossa kolme isoa laatikkoa, ylin lukossa. Se on miehen kotoa tuotu (muutettiin talvella yhteen) ja tiesin jo aiemmin että hän pitää sitä lukossa.
Nyt kun asutaan yhdessä ja ollaan asuttu jo jonkun aikaa, en edelleenkään ole nähnyt mitä tuo laatikko sisältää. Jonku kerran oon kysyny ja aina sama homma; Mies hermostuu ja sanoo "No ei siellä oo ku jotain vanhoja laskuja ja pari kuvaa armeija-ajoilta, en käsitä miten sellaset voi kiinnostaa sua noin paljo" ja sitten äkkiä vaihtuu puheenaihe tai ei sano mitään.
Ärsyttää suunnattomasti tuollanen! Tämä on kuitenkin meidän yhteinen koti enkä minäkään pidä mitään päiväkirjoja tms. vaikka kuinka ois henkilökohtaisia papereita tai tavaroita niin missään lukkojen takana! Koko ajan on sellanen tunne etä multa salataan jotain... Koska miehellä on kuitenkin kaikki vanhat laskut ja paperit ja valokuvat eri paikoissa ni en käsitä mikä näissä nyt ois niin ihmeellistä etä ne pitää olla minulta piilossa.
Onko muilla kokemuksia tällasesta järjettömästä salailusta rakkainta ihmistä kohtaan? Kertokaa pliis ja myös ne joiden puoisot mahdollisesti olis tällasen lopettanu..
P.S. Esimerkkejä tästä miehen salailusta olis enemmänki, mutta eiköhän näistäki saa jo jonkinlaisen käsityksen että mitä tarkotan
=)