Mie oikeesti aattelin, et ois edes pienen pieni mahdollisuus ollu...

Senni Tonnika

Aktiivinen jäsen
28.11.2006
16 113
3
36
...et alkoholisti-isäni ois aivoinfarktin ja nesteen kertymisen keuhkoon jälkeen hieman ruvennut ajattelemaan elämäänsä ja tyttäriään ja lapsenlapsiaan, mut ilmeisesti ei.

Nyt ikää 62 ja liki koko ikänsä polttanut ja viimeiset varmaan 15 vuotta juominen maistunut enemmänkin. Syksyllä sai aivoinfarktin ja talella kerkisi juuri soittamaan itselleen ambulanssin kun rupes jo taju lähtemään ku ei saanu henkeä ku nestettä kertyy keuhkoihin. Isänsä oli samanmoinen juoppo joka kuoli keuhkosyöpään 64 vuotiaana.

Eilen kuulin, että isä valmistelee taas kotona näitä kotitekoisia ja meno on sit sen mukaista. Infarktin jäljiltä puhekin on mitä on, kuntoutukseen pääsisi, muttei kuulemma halua. Isän ystävän mielestä näyttää pahasti siltä, että isäni on jo luovuttanut... Eli nyt sitä sitten vain odotellaan, et milloin ilmoitus tulee...
 
Tiedän tunteen... mun isä kuoli jo päälle 5-kymppisenä, joi itsensä hengiltä ja loppuvaiheessa odoteltiin vaan sitä viestiä...

Ikävä juttu, mutta ei sille voi kukaan mitään jos alkoholisti ei halua apua.
 
Sinänsä isoin asia mikä harmittaa on se, et vihdoin reilun 10 vuoden tapaamattomuuden jälkeen ruvettiin pitämään yhteyttä ja nyt on silloin tällöin poikaanikin nähnyt, mut kun juo, niin ei nää.
 
Mulla on sama juttu,mut vaan mutsin kanssa.
Sai noin 5v sitten aivoverenvuodon,sitä ennenkin pämppäs lähes joka päivä. Ei haitannu et seuraavana päivänä pitäs mennä töihin,krapulassa vaan sit töihin.
Tuon aivoverenvuodon jälkeen vauhti on vaan kiihtynyt. Koko hommassa on vielä tuon sairaskohtauksen jälkeen lisäks tullu epilepsia joka siis johtuu tuosta vuodosta.Epilepsia kohtauksia tulee aika usei ja tuo ryyppääminen ei asiaa ainakaan paranna.
Muisti ei pelaa ja kaikkea muutakin on.. Surullista katsoa vierestä. Itsekin odottelen et millon tulee se viimenen kerta.
 
Mun esikoisella on muistikuvia papasta, vaikkei sitä useesti nähtykään. Eikä ne muistikuvat ole se kaljanhaju, jonka itse aattelin saattavan jäävän mieleen... ihan hyviä pieniä muistoja ovat. Pieni lohtu itselleni :) Poika oli 4v kun pappa kuoli (on nyt 13v ja).
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Mun esikoisella on muistikuvia papasta, vaikkei sitä useesti nähtykään. Eikä ne muistikuvat ole se kaljanhaju, jonka itse aattelin saattavan jäävän mieleen... ihan hyviä pieniä muistoja ovat. Pieni lohtu itselleni :) Poika oli 4v kun pappa kuoli (on nyt 13v ja).

Mie olin 10 ja sisko 13 ku isänisämme kuoli ja kyllä molemmat muistetaan lapsuudesta se aina niin hilpeässä hiprakassa ollut pappa, joka soitteli meille haitaria ja viulua ja aina hais tupakka. No onneks poika hieman pienempi ja silloin kun isääni nähty, niin isä ollut selvinpäin.
 

Yhteistyössä