Mie en jaksa tännään hymyillä...

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Paska päivä. Näin niinku henkisesti.



Vaikka oiski kaikki hyvin nii näillä elämän eväillä on vaikeata pysyä onnellisena 24/7... prkl. |O Pää hajoaa muistoihin, pää hajoaa haikeaan ikävään, pää hajoaa siihen ko ahistus ei lopu millään, paskat jutut ei häviä mihinkään menneisyyestä, ne vaan on ja pysyy ja kurkkii joka nurkan takkaa. :headwall:

Mut mie olen tännään antanukki itteni rypeä tässä masiksessa, kuunnellu musiikkia ja kiduttanu itteäni muistoilla ym... Jospa sitte illalla ko käpertyy miehen kainaloon voi itkeä ittensä uneen ja herätä aamulla taas hymyillen. :snotty:


*nöyrä anteeksipyyntö avautumisesta ja sekavasta hölinästä*
 
Pää hajoaa muistoihin, pää hajoaa haikeaan ikävään, pää hajoaa siihen ko ahistus ei lopu millään, paskat jutut ei häviä mihinkään menneisyyestä, ne vaan on ja pysyy ja kurkkii joka nurkan takkaa. :headwall:

kuulostaa tosi surulliselta, en osaa edes ajatella millaiset muistot ja mikä ahistaa.. mutta silti kirjoitus jotenkin "kosketti".. kaikenlisäksi kävin kurkkaamassa profiiliasi ja siellä oleva kirjoitus oli koskettava myös.. ja inhoon sanaa koskettava! :D tulee mieleen joku talent tai sit idols tms. :)
 
Toivottavasti kuitenkin pystyt iloitsemaan ja nauttimaan vauvastasi. Hän ansaitsee varmasti onnellisen äidin, joka elää tätä päivää ja suuntaa katseensa kohti tulevaa (toki menneitäkin saa muistella ja surra, mutta tämä hetki on se tärkein) :) Helpommin varmasti sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin...
 
Raittiina alkoholistina voin sanoa, että en olisi selvinnyt kaikesta menneestä ja ahdistuksesta selväpäisenä ilman etten olisi käsitellyt asioita perin pohjin. Siihen ei auttanut mitkään ulkoiset tekijät, ei lapset, ei mies ei taloudellinen hyvä... ainoastaan asioiden rehellinen tarkastelu ja vertaistuki. Siltikin mennyt nostaa välillä päätään ja vajoan häpeään... ja jos alan kultaamaan muistoja, ei tarvitse miettiä muuta kuin se, että helvetti on yhden ainoan ryypyn päässä. Raittius on muutakin kuin olla juomatta, se on elämäntapa ja asenne. Taivas verrattuna juovaan aikaan. Muista se kun hormonit ja mennyt alkaa sekoittaamaan päätäsi.
 
Raittiina alkoholistina voin sanoa, että en olisi selvinnyt kaikesta menneestä ja ahdistuksesta selväpäisenä ilman etten olisi käsitellyt asioita perin pohjin. Siihen ei auttanut mitkään ulkoiset tekijät, ei lapset, ei mies ei taloudellinen hyvä... ainoastaan asioiden rehellinen tarkastelu ja vertaistuki. Siltikin mennyt nostaa välillä päätään ja vajoan häpeään... ja jos alan kultaamaan muistoja, ei tarvitse miettiä muuta kuin se, että helvetti on yhden ainoan ryypyn päässä. Raittius on muutakin kuin olla juomatta, se on elämäntapa ja asenne. Taivas verrattuna juovaan aikaan. Muista se kun hormonit ja mennyt alkaa sekoittaamaan päätäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuikku:
Toivottavasti kuitenkin pystyt iloitsemaan ja nauttimaan vauvastasi. Hän ansaitsee varmasti onnellisen äidin, joka elää tätä päivää ja suuntaa katseensa kohti tulevaa (toki menneitäkin saa muistella ja surra, mutta tämä hetki on se tärkein) :) Helpommin varmasti sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin...

Vaavista kyllä saan iloa joka kerta ko ajattelenki vain. :heart: Jos minun terapeuttiin on mittään uskomista nii aikani mie näitä asioita käyn läpi, sitte ko olen ne jauhanu viimeistä pistettä myöten, ne jää vain muistoiksi eikä ennää paina minun mielessä niin kovasti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minna:
Raittiina alkoholistina voin sanoa, että en olisi selvinnyt kaikesta menneestä ja ahdistuksesta selväpäisenä ilman etten olisi käsitellyt asioita perin pohjin. Siihen ei auttanut mitkään ulkoiset tekijät, ei lapset, ei mies ei taloudellinen hyvä... ainoastaan asioiden rehellinen tarkastelu ja vertaistuki. Siltikin mennyt nostaa välillä päätään ja vajoan häpeään... ja jos alan kultaamaan muistoja, ei tarvitse miettiä muuta kuin se, että helvetti on yhden ainoan ryypyn päässä. Raittius on muutakin kuin olla juomatta, se on elämäntapa ja asenne. Taivas verrattuna juovaan aikaan. Muista se kun hormonit ja mennyt alkaa sekoittaamaan päätäsi.

Tämä minun tilanne nyt ei ole mulle mittään uutta. Kerran olen aiemminki läpikäyny samaa... Sillon minun ympärillä asiat vaan oli huonommin. Mie toivon että kaikki pysyis hyvin ympäristössä ainaki siihen asti että olen vahvempi kestämään kolhuja... :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja Tuikku:
Toivottavasti kuitenkin pystyt iloitsemaan ja nauttimaan vauvastasi. Hän ansaitsee varmasti onnellisen äidin, joka elää tätä päivää ja suuntaa katseensa kohti tulevaa (toki menneitäkin saa muistella ja surra, mutta tämä hetki on se tärkein) :) Helpommin varmasti sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin...

Vaavista kyllä saan iloa joka kerta ko ajattelenki vain. :heart: Jos minun terapeuttiin on mittään uskomista nii aikani mie näitä asioita käyn läpi, sitte ko olen ne jauhanu viimeistä pistettä myöten, ne jää vain muistoiksi eikä ennää paina minun mielessä niin kovasti...

Ihana kuulla, että vauva tuo iloa ja rakkautta elämään:)! Ja olen samaa mieltä tuosta, että asiat pitää käydä perusteellisesti läpi ennen kuin niistä voi edes jollain tasolla päästää irti. Pääosa pitäisi kuitenkin yrittää antaa tälle hetkelle ja tulevalla, jotta menneet eivät tallo kaikkea parempaa ja valoisampaa alleen:) Tsemppiä!
 
Itse kullekin meistä on tapahtunut menneisyydessä kamalia asioita. Välillä niitä tulee käytyä aina uudestaan läpi. Ajan kulessa ikävät tapahtumat palaavat mieleen yhä harvemmin ja harvemmin, eivätkä välttämättä vie enää pohjamutiin. Kuten olet huomannutkin; elämässä on paljon kauniita ja iloisia asoita.
 

Yhteistyössä