• Palvelimen ylläpitotöiden johdosta Kaksplussan keskustelut ovat pois käytöstä keskiviikkoaamuna 28.9. n. klo 7.00-7.15. Pahoittelemme tästä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.

    Kaksplus-toimitus

Merimiehen vaimo

Olen kolmen lapsen äiti ja merimehen vaimo. Olisi hauskaa tietää onko täällä lueskelemassa ja kirjoittelemassa muita vastaavia osa-aikaisia yksinhuoltajaäitejä ja miten teillä arki sujuu. Meillä työjaksot on n. 6 vk ja vapaat saman verran. Välissä sitä ajattelee että voi helvetti. Osuvasti osasivat aikoinaan kaverit kirjoittaa polttaritekstin "Auta hyvä isä ihmisen lasta, merimiehen vaimoksi joutumasta"
 
Heippa sinulle merimiehen vaimo. Itse olen komennusmiehen vaimo ja yhteiselämää pian 10 vuotta takana. Miehen työmatkat vaihtelevat keskimäärin 1 - 12 kk, joten käytännössä aina maailmalla. Arjen pyörittäminen on minun vastuullani, lapsia on kaksi. Ei ole helppoa aina tämäkään arki, vaatii tientynlaisen luonteen ja asenteen. Koskaan ei voi sopia mitään varmaa lomiksikaan, sillä aikataulut muuttuvat kaiken aikaa. Joskus turhauttaa. Vihkitilaisuuskin aikanaan siirtyi kolme kertaa.

Ei tällaista elämää ymmärrä kukaan muu, kuin itse samassa tilanteessa oleva, joten juttukaverit on kovin vähissä.
 
Ei todellakaan ymmärrä kaikki tätä elämää. Ja esim. päivähoitotoimistossa asioidessa me ollaan se erikoistapaus, joka aina muistetaan. (Asutaan sellaisella alueella, joissa merimiehet ovat harvinaisia).Välissä ottaa päähän kun tutut valittaa ettei voi tehdä sitä eikä voi tehdä tätä. Kuitenkin niillä on mies kotona joka ilta, ym. tukiverkot. Ei sillä etteikö minullakin olisi sitä tukiverkkoa, mutta eihän sitä aina viitti olla jotain pyytämässä. Mutta minä kyllä nostan hattua kaikille yksinhuoltajille ja meille, joiden miehet ovat pitkään poissa, kun tietää mitä se arki on. Hullu kait tässä on kun vielä haaveilen neljännestä lapsesta, niinkuin ei nuissa kolmessakin olisi tekemistä.
 
Niinpä, välillä itkettää ja välillä naurattaa, kun naapuri valittaa hiekkalaatikon reunalla miehensä tulevan töistä 15 minuuttia myöhässä.

En valita kuitenkaan, itsehän olen mieheni valinnut, lapsia vain käy sääliksi.
 
Mites teillä lapset suhtautuu siihen että isä on poissa kotoa? Meillä onneksi se puoli ei ole ongelma. Joskus saattavat itkeä tihiruttaa ja valittaa että isää on ikävä, mutta mitään kauheita kohtauksia ei ole tullut. Eikä esim. sellaista kuten mieheni työkaverille, jonka lapset eivät suostuneet puhumaan isälle puhelimessa.
 
Vanhempi lapsista on tottunut, nuorempi (3-vuotias) ikävöi isäänsä paljon, mutta juttelee kyllä puhelimessa, eikä ole saanut mitään kohtauksia aiheesta. Vaikeaa vaan pienelle selittää milloin isä tulee, kun aikakäsite on vielä hänelle vieras. Enempikin saa selitellä ystäville ja sukulaisille, kun aina saa saman kommentin, "eikös hän nyt jo sieltä tule kotiin tai eikös hän voisi jäädä Suomeen töihin?". Työn luonne kun on mikä on ja jokainen tekee omaa työtänsä.
 
Rekkamiehen vaimo
Rehellisyys maan perii..eli hermo on kireällä vähän väliä, poika on nyt 7,5 kk vanha. Onneksi on kiltti ja ihana poika. Mies ei suostu muuta työtä tekemään...en ymmärrä aina hänen ajatusmaailmaansa, lapsi on kerran pieni ja kasvaa ja kehittyy joka päivä...luulisi miehen haluavan nähdä miten oma lapsi varttuu. Olen vakaasti harkinnut "oikeaa" yksinhuoltajan elämää...sitähän tämä pohjimmiltaan on, kum yksin pitää kaikesta ottaa vastuu. Sitä ei sovi moittia tuohan isäntä rahaa taloon..mutta ei kaikkea voi mitata rahassa!
 
Anoppini on kasvattanut 8 lasta voisi kait sanoa yksin ja viimeisimmät kaksospojat hän sai ollessaan 45 v. Hänen miehensä on myös rekkakuski ja välissä appiukko ajoi vielä rekkaa venäjälle ja aivan tuonne Pojois-Norjaan. Eli vielä se pelko päällä. Niin he vain ovat yhdessä (olleet 35 v) edelleen vaikka kaikenlaista vaikeutta heillä on ollut ja nyt tuntuu että he ovat uudelleen rakastuneet. Koitahan jaksella.
 
Sepä se! Onhan se hermo kireällä enempi tai vähempi, varsinkin kun lapset sairastavat, itse sairastaa, on kiire, sataa vaikka metrin lunta jne.

Miehet on miehiä, samaa ihmettelen aina välillä itsekin ja arvaa vaan montako kertaa on meinannut lusikat mennä jakoon. Varsinkin nyt taas, kun on nuoremman lapsen ensimmäiset elinvuodet oltu enemmän yhdessä, olimme miehen mukana maailmalla. On niin vaikea sopeutua tähän osa-aikayksinhuoltajan arkeen. Vaikeinta on todellakin se, että on "mukamas" parisuhteessa, kun sitä paria ei näy kuin silloin tällöin.

 
Täällä toinen merimiehen muija!!! Samanlaiset kuuden viikon törnit meilläkin. Lapsia kaksi. Ite hoitovapaalla vielä tän vuoden. Kyllä arki välillä rassaa, mutta kenen muun mies on yhtä paljon oikeesti kotona/läsnä 100% kuin meidän. Eli puolet vuodesta. Ei oo iltasin väsynyt töiden jälkeen. Eikä meidän ukolla ole pahemmin harrastuksiakaan kodin ulkopuolella. Tykkää viettää lomat muksujen kanssa, kun on sit taas niin pitkään pois. Ei raaskis lapsia edes yökylään mummolaan viedä, vaikka itse joskus haluaisin aikaa kahdestaankin. Elämä rullaa kahdella eri tavalla. Silloin kun iskä on kotona, ollaan enemmän menossa joka paikassa ja kun taas kolmestaan, pysytellään enemmän tontilla.
Kaksitoista vuotta ollaan yhdessä jo oltu ja mukavasti on mennyt Ilman mitään suurempia kriisejä.
Lapset tietty kaipaa isää, etenkin vanhempi. Mutta ei olla ikävällä koskaan herkuteltu, vaan kerrottu, että työtä täytyy tehdä ja kun työ on taas tehty on edessä pitkä loma.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!!!
 
Minä taas olen töissä niin se kait tässä välissä eniten rassaakin. Varsinkin aamuisin kun yrität kömmyyttää lapsia hereille ja itkua tuhertaen vängätään vastaan ettei haluta lähteä hoitoon.
 
Ite olin töissä lasten välissä n. 2 vuotta. Kyllähän tää aika kotona on ihan mukavaa ollut, mutta kyllä jo töihin tekee tavallaan mieli. Voisin olla kotona 5/05 asti, mutta palaan ehkä jo vuoden vaihteessa monestakin syystä.
Tietty nää miehen loma-ajat on nyt mukavia, kun mun ei tarvi lähtee duuniin, voidaan mennä niiku tykätään. Silloin kun olin töissä muksu oli pari päivää viikossa tarhassa iskän lomalla ollessa, muut päivät iskän kanssa. Ihan lapsen takia, ettei aina kuuden viikon päästä tullu uutena juttuna tarhaan meno. Ja uus totuttelu hoitoon jäämiseen, oli silloin vuoden vanha mennessään hoitoon.
Minkälaisella laivalla miehes on töissä? Mun tankkilaivassa.
 
Juu, eipä noita pönttöjä oo muilla... nää ympyrät on aika pienet. Meidän mies tässä toiseksi uusimmassa. Ens viikolla tulee lomalle, ehkä jo maanantaina jos saavat lennot sopimaan!!! Jee! Kova siivous käynnissä, niinkuin aina kun se tulee kotiin. Onhan se sit mukavampi tulla, kun on vähän edes yritetty laittaa paikkoja kondikseen. Mutta ihan kiva, että kohtalotovereitakin pyörii täällä sivuilla...
 
Meitinkin isäntä on minusta siinä toisiksi uusimmassa (ei pysy enää perässä). Ja pitäs päästä parin viikon päästä kotiin ku lupas olla 7 vk. Eli muuten vaihto ois ollut ens viikolla. Mitäs hommia teidän isäntä siellä tekee? Meillä on siellä konepuolella.
 
No jos nyt ovat menossa Kanadaan niin sit laiva ei oo sama. Olivat vielä eilen ankkurissa Porvoon edustalla ja ovat tänään ilmeisesti lähteneet kohti Venää. Täytyy ilmeiseti olla tää sisarlaiva. Meidän isäntä on 2. mestarina.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.04.2004 klo 14:13 Rekkamiehen vaimo kirjoitti:
Rehellisyys maan perii..eli hermo on kireällä vähän väliä, poika on nyt 7,5 kk vanha. Onneksi on kiltti ja ihana poika. Mies ei suostu muuta työtä tekemään...en ymmärrä aina hänen ajatusmaailmaansa, lapsi on kerran pieni ja kasvaa ja kehittyy joka päivä...luulisi miehen haluavan nähdä miten oma lapsi varttuu. Olen vakaasti harkinnut "oikeaa" yksinhuoltajan elämää...sitähän tämä pohjimmiltaan on, kum yksin pitää kaikesta ottaa vastuu. Sitä ei sovi moittia tuohan isäntä rahaa taloon..mutta ei kaikkea voi mitata rahassa!
Meiilä kanssa mies jatkuvasti pois tienpäällä. Näänhän mä sen ehkä iltasin kun tulee, ( yleensä kotiin pääsee kuitenkin nukkumaan)mutta muksu on sillon jo pedissä. Toisinaan ei nähdä mekään lainkaan. Ja ymmärrän sen ettei miehesi (ei minunkaan, enkä ikinä sellaista vaatisi) muuhun työhön suostu, se nyt vaan yleensä on niin että nuo ajo hommat on niin verissä että niistä ei luovu vaikka mikä tulisi. Ja toisaalta mä olen kyllä tiennyt millaiseen soppaan lusikkani laitoin kun perhettä perustettiin, omat vanhemmat myös ovat samassa hommassa. Toisinaan tulee mieleen että olispa kiva jos se tulis tänään illaksi meidän kanssa vaikka ulkoileen, mutta yleensä oon kyllä tyytyväinen näin. Ja todella ylpeä miehestäni ja sen ammatista, meistä molemmista koska kyllä tää tietynlaista asennoitumista vaatii. On hauskaa että yksi tuttava pääsiäisen aikoihin kysyi että "AI onko se pääsiäisenkin töissä?" Mä yhä naureskelen noille kysymyksille, enhän mä ikinä ole muunlaiseen elämään tottunut kuin siihen että yleensä toinen vanhemista on töissä, oli sitten joulu tai juhannus. =)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.04.2004 klo 21:11 Virpi kirjoitti:
No jos nyt ovat menossa Kanadaan niin sit laiva ei oo sama. Olivat vielä eilen ankkurissa Porvoon edustalla ja ovat tänään ilmeisesti lähteneet kohti Venää. Täytyy ilmeiseti olla tää sisarlaiva. Meidän isäntä on 2. mestarina.
Nyt on ehkä menneet laivat sekaisin. Kun nää kaks Kiinassa tehtyä laivaa ovat tulleet syksyn jälkeen... Jos noiden rivien välistä oikein ymmärsin, miehes on toisessa näistä isoista laivoista, jotka ajaa Venäjä- Suomi väilä? No samapa tuo. Tunnen vaan itse jonkin verran tota porukkaa, kun olen itekin ollut samoissa hommissa joskus muinoin...
Minkä ikäiset lapset teillä oli? Meillä 5- ja 2-vuotiaat. Menoa ja meininkiä riittää kyllä. Tää törni on mennyt ihan hyvin. Ei oo pahemmin rassannut, mutta kyllä väillä saa tukkaa repiä omasta päästään... Ja varmaan tää ihana kevät on jeesinyt asiaa. Jaksaa vaikka mitä, kun aurinko paistaa...
 
Joo, mä oon unohtanut ne Kiinan laivat. Joo toinen näistä isoista uusita, jotka tuli Japanista eli se joka tuli liikenteeseen oliks se jo toissa syksynä (Tuntuu nääs että se oli viimesyksynä). Niinhän se oli. Aika menee niin hirmusta vauhtia ettei tahdo pysyä enää perässä.

Meillä on vanhin 6 v, sit 4 v ja nuorin täyttää 3 nyt just. Että kyllä täälläkin säpinää riittää. Nyt taas on sellanen tilanne et olin viimeviikolla kaksi pitkää päivää töissä niin nyt on kaikki rempallaan ja vieraita tulossa huomenna. Ei oikeen tiedä mistä alottas. Sit alko vielä ottaan päähän tää tietokone kun tulostin ryppyilee ym. Mitäs hommia sä oot laivalla tehnyt?
 
Joo niin arvelinkin, että niitä idän ihmeitä nyt kukaan muista... heh. Molemmissa isoissa laivoissa on jotain tuttuja, mutta noi 2. mestarin nimet ei oo tuttuja mulle. Vakoilin nääs avainhenkilölistasta. En ole utelias, mutta tiedonhaluinen. Jee!!!
Samoja hommia tein kuin mieheni... 6 vuotta yhdessä seilattiin, kunnes alkoi tulla lapsia. Nyt maissa töissä. Pari vuotta ehdin olla maissa töissä ja nyt oon ollu jo yli kaksi vuotta pois. Jäin aika aikaisin sairaslomalle poikaa odottaessa. Sinne vuoden vaihteeseen olis tarkoitus olla. Voihan se olla, että mies saa houkuteltua jäämään sinne toukokuulle asti. Se kun ei oikeen tykkäis, että menisin "jo" silloin duuniin. No saapa nähdä. Elokuussa pitää hakea niitä hoitopaikkoja, että siihen mennessä pitäis päättää.
Teilläkin sitä hulinaa piisaa, kun on noin pienet lapset. Aamut varmaan kivoja... Mulla sit edessä kahden kanssa talvella tai keväällä. Tarha on onneks tossa ihan vieressä. Ainoo mikä mietityttä, kun isompi sit aloittaa koulun ja mun iltavuorot kestää klo 19 asti, miten se pärjää täällä kotona. IP-kerhoon tietty menee, mutta onhan siinä kolmisen tuntia kuitenkin iltasella yksinolemista... No ehkä ei kannata päätään vaivata vielä, kun on toi eskarikin käymättä.
Missä päin Suomea muuten asustelette? Me täällä Kymenlaaksossa.
 
Joo kyllä aamut on yleensä aika hankalia ku . Kaikkia vasyttää aivan sairaasti, vaikka nukkumaan mennään jo yhdeksältä. Ja sitten kun minä vielä yritän antaa niitten nukkua niin pitkään ku mahdollista. Oli oikeestaan tosi tyhmää lähtee töihin. Rahallisesti tässä ei voita mitään ja sit ite on vielä niin kiukkunen välissä ja lapset on aina aivan mahdottomia illalla. Mäkin olin ollut kotona niin kauan että työnsaannin kannalta alko vähän arveluttaan. Sit täällä on harvoin mun alan työpaikkoja tarjolla. Nyt, kun kevät alkaa kolkutteleen, on silleen helpompaa ku lapset usein hoidon jälkeen haluu olla ulkona. Ja sit tuo ryysyjen laitto vähenee. Vaikka täällä kyllä sato lunta tänäkin aamuna.

Meillä ois ollut tuo kouluun lähtö eessä nyt syksyllä, mutta me siirrettiin sitä kun poika on syntynyt joulukuussa. Nyt hän käy eskarin kahteen kertaan ja syskystä saa ilmeisesti käydä sit hoitopaikassa eskaria. Me asutaan täällä Pohjois-Pohjanmaalla. Töitten kannalta ois tietty hyvä olla vähän sillä etelämpänä, mut nyt se lähtö ja tulo ei kuitenkaan oo niin usein vuodessa. Vähän aikaa mies oli tuolla punasilla laivoilla ja silloin se oli tosi viheliäistä ku oli 6 pv tai 8 pv ja sit matkoihin meni kummastakin päästä päivä. Monta kertaa isännällä on ollut mielessä että vaihtaa yhtiötä ku laivan henki on välissä mitä on (nyt vielä näillä uusilla laivoilla on ollut kauheesti ongelmia siis tekniikan suhteen, Japsit ei kuulemma osaa tehdä tällaisia laivoja), mutta siellä se vaan edelleen on. Kiistäminen ei käy että edut tässä yhtiössä on hyvät. Nyt vielä kun miehelle puhkes astma niin aika kivasti sairaskassa korvaa hoidot (verrattuna kelaan), jotka ei ole mitkään halvat.
 
Joo voihan se olla, että hyppää ojasta allikkoon, kun töihin lähtee. Mulla se työpaikka siellä kuitenkin odottaa jos päätän olla pitempään.
Oon samaa mieltä, että tää 6vko on ihan hyvä törnin pituus. Ennen meillä oli 4vko ja siitä tuntu aina se viikko menevän totutteluun ja samoin viikko siihen lähdön odotteluun. Lähdöt kun tulee aina sillee, että tänään soitetaan että huomenna olis vaihto, kun noi linjat on niin vaihtelevat. Kyllähän sitä aina osaa tietty varautua, ettö kun viis viikkoo on täys, niin alkaa soitella.
Toi on tosi hyvä homma, että tota koulun alkua voi lykätä. Saavat lapset vielä vuoden leikkiaikaa. Koulua ehtii kyllä käymään ihan tarpeeksi.
Ei se nykyään paljon vaihtamalla parane, laiva nimittäin. Ilmapiiri tuntuu olevan joka paikassa vähän niin ja näin. Ja jos ei Japanilaiset osaa tehdä laivoja, mitä luulet Kiinalaisen laadun ;) olevan! Mutta halvallehan noi laivat tehtiin eli ovat ihan raakileita vielä. Vuoden päästä alkavat ehkä olemaan työkaluja.
Nauratti, kun tää avaus on venynyt näin pitkäksi, kohta ne avaavat oman osaston merimiesten muijille... :whistle: Mut on tosi kiva vaihtaa ajatuksia. Mulla varmaan taas ens viikolla jää vähän vähemmälle täällä roikkuminen, kun se ukko sieltä kotiutuu, mutta enköhän aina välillä käväse. Ihan hyvä, sillä tuntuu, että oon täällä monta kertaa päivässä. Ei kai elämä oo yhtään tylsää!!???

 
Minä kun olin varma että mua ei koskaan saa tällaisille keskustelupalastoille nyt mäkin oon täällä varmaan turhan usein. Töissä varmaan turhan tylsää, kun tähän tuli sorruttua. On toisaan kiva vaihtaa vähän ajatuksia. Täällä meilläpäin ei vastaavassa tilanteessa olevia ole niin että heitä tuntisin.

Meidän isäntä tulee varmaan kans sit parin viikon päästä. Sillä taitaa olla vaihto pitkästä aikaa Porvoossa ja tarkotus ois mennä sitä sieltä hakeen jos mitään ihmeellistä ei satu. Koskaanhan ei lapsista tiedä. Eskarissa kun vesirokkoa liikkeellä. Meiltä matkaa kertyy tuonne Porvooseen kait yli 500 km, mut joskus tulee aina haettua sieltä tai vietyä.

Jaa että se huono laatu on yleinen vitsaus nuilla laivoilla. Ei ihme että yhtiö tuottaa voittoa. Tuokin laiva myöhästy muistaakseni pari kuukautta ja sakot oli varustamolle kauheet. Oliko se peräti 35 000 dollaria päivä. Voin kyllä muistaa väärin mut hirveet summat ne oli. Yhtään laivaa ei kuulemma ole ennen myöhästynyt. Meidän isäntä oli nääs hakemassa sen sieltä.
 

Yhteistyössä