Mennäänkö nykyään naimisiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liian monta eronnutta paria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

liian monta eronnutta paria

Vieras
vain siksi, että pääsee alta vuoden päästä eroamaan? Vain häiden takia?

Raivostuttaa nykyajan ihmiset, heti ollaan eroamassa kun ei osata tehdä kompromiseja parisuhteessa!!! Heti on sukset ristissä, kun on pieniä erimielisyyksiä.

Miksi menette naimisiin, eikö voisi elää avoliitossa ja näin kunnioittaa sitä avioliittolupauksen perimmäistä tarkoitusta; yhdessä ollaan kuolemaan asti.
 
On melko eri asia elää avoparina, kuin avioparina, jos toinen osapuoli vaikka yhtäkkiä kuolee.

En usko että yksikään liitto kaatuu pieniin erimielisyyksiin. Kyllä ne erimielisyydet ovat tuolloin jo vähän suurempia ja syvempiä, jos eroon päädytään. Oli kyseessä sitten avioliitto, tai avoliitto.
 
Jaa-a. Usein nykyisin mennään naimisiin varsin myöhään, siis silloin kun on jo talot, lapset yms. Ehkä arjessa on jo tullut ongelmia ja se naimisiinmeno on ns. viimeinen keino pelastaa suhde. Ehkä vielä usko siihen että mitä hienommat häät niin sitä paremmaksi suhde muuttuu. Kun sitä muutosta ei sitten tule vaaan kaikki palaa entiskseen niin sitten erotaan.

Toki eroaminen on muutenkin niin paljon helpompaa eikä enää leimaa ihmistä, lisäksi on totuttu siihen että kaikki pitää saada heti ja juuri sellaisena kun haluaa, eli onhan sitä eroamisen kynnyt madaltunut kovasti.
 
ite olin naimisissa vuosia miehen kanssa joka kuitnekin osoittautui väkivaltaiseksi ja elin erittäin kovan kontrollin alla. erosin.
En menettänyt luottamusta avioliittoon vain siksi että mies sattui kohtelemaan mua kuin tiskirättiä.
Erottuani löysin unelma-miehen... hellän, hyvän ja turvallisen, jota ei tarvii pelätä :) jo tutustumisen alkuvaiheessa molemmat oli selvillä että avioliittoon tähdätään.
Nyt olen kuukauden ollut naimisissa :) tunnettu pari vuotta. ei mitään riitoja ole ollut, ainuttakaan. Kun kohtaa sen oikean, ei tapella edes tarvitse kun asiat hoidetaan ajoissa puhumalla. Annetaan toiselle tilaa eikä kahlita. Nautitaan tavallisesta arjesta, ja ollaan onnellisia :)
 
Hienoa että ihmiset eroavat! Onneksi nykyään voi elää niinkin, että on monta eri puolisoa elämän varrella:). Yksi sopii yhteen kohtaan, toinen toiseen:). Mikä järki kitkutella saman ihmisen kanssa läpi elämän vain siksi että jonkun 1200-luvun mallin mukaan "pitäisi".
 
Hienoa että ihmiset eroavat! Onneksi nykyään voi elää niinkin, että on monta eri puolisoa elämän varrella:). Yksi sopii yhteen kohtaan, toinen toiseen:). Mikä järki kitkutella saman ihmisen kanssa läpi elämän vain siksi että jonkun 1200-luvun mallin mukaan "pitäisi".

no niinpä :) entisen elämän kun sai raivattua pois alta, elänyt myös yksinhuoltajana sen jälkeen, itsensä arvostaminenkin tuli opittua. Ja on ihana käydä illalla nukkumaan sen viereen jota rakastaa todella, ja jonka tietää rakastavan minua kaikesta sydämestään.
Onnellinen avioliitto ei ole mikään itsestään selvä juttu, vaan molemmiltahan siinä työtä vaaditaan :)
Jos ajattelen entistä liittoa niin aika yksipuolista tuo oli.. miestä kun ei kiinnostanut muu kuin yrityksen pitäminen, pimeät tulot, alkoholi ja omat kaverinsa. perheelle ei ollut sijaa. meitä kohteli kuin mitäkin roskaa.
Nyt kun on elämä kohdillaan nykyisen puolison kanssa, on oikeasti tunne että tämän minä haluan elää elämäni loppuun asti.ja mikä täydellisintä, mies ajattelee samoin :)
 
Meitä ei voi syyttää ainakaan liian aikaisin naimisiinmenosta. Mies kosi tammikuussa meidän 11v päivänä ja kesällä mennään naimisiin. Me ollaan koettu yhdessä todella suuria vastoinkäymisiä, eikä todellakaan olla helpolla erottu. En usko että helpolla erottaisiinkaan.
 
Jaa-a. Usein nykyisin mennään naimisiin varsin myöhään, siis silloin kun on jo talot, lapset yms. Ehkä arjessa on jo tullut ongelmia ja se naimisiinmeno on ns. viimeinen keino pelastaa suhde. Ehkä vielä usko siihen että mitä hienommat häät niin sitä paremmaksi suhde muuttuu. Kun sitä muutosta ei sitten tule vaaan kaikki palaa entiskseen niin sitten erotaan.

Toki eroaminen on muutenkin niin paljon helpompaa eikä enää leimaa ihmistä, lisäksi on totuttu siihen että kaikki pitää saada heti ja juuri sellaisena kun haluaa, eli onhan sitä eroamisen kynnyt madaltunut kovasti.

Itse asiassa mnän niin myöhän, ett olisi jo aika erota. Yllättävän moni kättää avioliittoon ryhtymistä viimeisenä oljenkortenaan pelastaa liitto.
 
Mistäs ap voi tietää, mikä on kenenkin syy erota? Outoa vetää raivareita toisten ihmisten avioliitoista...

Peesi.

Meillä oli exä kanssa naimisiin meno suunnitelmissa, mutta onneksi ei ikinä päästy sinne asti. Meitä ei oltu tarkootettu elämään yhdessä loppuelämää, mutta en kadu meidän yhdessäoloa ja sitä, että saatiin lapsi.
 
Tuskin. Ennen wanhaan sitä solmittiin enemmän järki- kuin rakkausliittoja. Mikään ei wanhaan aikaankaan estänyt avioliiton ulkopuolisia suhteita, juuri rakkausmielessä. Ei ne asiat niin siloiteltuja olleet muinoinkaan.
 
[QUOTE="vieras";23286331]Tuskin. Ennen wanhaan sitä solmittiin enemmän järki- kuin rakkausliittoja. Mikään ei wanhaan aikaankaan estänyt avioliiton ulkopuolisia suhteita, juuri rakkausmielessä. Ei ne asiat niin siloiteltuja olleet muinoinkaan.[/QUOTE]
Ja lisäksi avioero oli hiivatin paljon vaikeampaa kuin nykyisin. Myöskin naisen asema eron jälkeen oli aika surkea vaikkapa vielä 50 vuotta sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23286350:
Ja lisäksi avioero oli hiivatin paljon vaikeampaa kuin nykyisin. Myöskin naisen asema eron jälkeen oli aika surkea vaikkapa vielä 50 vuotta sitten.

Niinpä. Nykyään kenenkään ei ole pakko kitua huonossa suhteessa. Ennen oli oikeastaan pakko naisten päästä naimisiin, vaikka jollekkin huru ukolle koska se takas vähän paremman asemman. Ellei sitten valinnut sitä toista tietä ja mennyt sisaruksille piikomaan, ikuiseksi vanhaksi piiaksi ja ilmaiseksi työvoimaksi.
 
[QUOTE="vieras";23286368]Niinpä. Nykyään kenenkään ei ole pakko kitua huonossa suhteessa. Ennen oli oikeastaan pakko naisten päästä naimisiin, vaikka jollekkin huru ukolle koska se takas vähän paremman asemman. Ellei sitten valinnut sitä toista tietä ja mennyt sisaruksille piikomaan, ikuiseksi vanhaksi piiaksi ja ilmaiseksi työvoimaksi.[/QUOTE]
Totta :) Eikä tästä nyt kovinkaan kauaa ole, kun yksinhuoltajaäidin masennus tai muu jaksamattomus oli vielä huostaanoton peruste. Muistan vielä hyvin elävästi, kun kylkiluumurtuman jälkeen viimeisilläni raskaana ollessani koitin saada - lääkäri oli määrännyt vuodelepoon supistusten vuoksi - kodinhoitajaa käymään meille kaupassa, koska mun oli vaikea saada vammaista esikoistani puettua ulkoiluun sopiviin vaatteisiin. Vastaus sossusta oli, että he voivat sijoittaa esikoiseni laitokseen lai sijaisperheeseen, jos itse en selviä kauppareissuista viimeisilläni raskaana, kylkiluu murtuneena ja vammaisen lapsen kanssa. Onneksi vanhempani ovat yrittäjiä ja äitini otti vapaata auttaakseen mua. Mutta ennen meni juuri niin, että jos et pärjää lastesi kanssa, niin lapset voidaan ottaa sulta pois... mitään apua et saa. Hyvä pelote monelle eroa harkitsevalle.
 
Ok, jos unohdetaan juridiset kysymykset... ja sitten muuttuneet ajat, eroamisen helppous, yhteiskunnan suhtautuminen siihen jne. Kysynkin, eikö pitäisi pohtia mieluummin "onko nykyään parisuhteissa vaikeutunut kompromissien teko ja asioiden sopiminen vaikeutunut?". Mitä tekemistä eroamisella loppujen lopuksi naimisiin menon kanssa on. Eroavat ne avoparitkin varmasti yhtä helposti.
 
Onko ap uskovainen, kun noin vakavasti otat sen lupauksen?

Minusta on hullua luvata jotain toiselle, josta kuitenkaan ei kukaan voi olla satavarma. siis omista tunteista. että ovatko ne samat 10 vuoden tai 20 vuoden kuluttua.
 
Ok, jos unohdetaan juridiset kysymykset... ja sitten muuttuneet ajat, eroamisen helppous, yhteiskunnan suhtautuminen siihen jne. Kysynkin, eikö pitäisi pohtia mieluummin "onko nykyään parisuhteissa vaikeutunut kompromissien teko ja asioiden sopiminen vaikeutunut?". Mitä tekemistä eroamisella loppujen lopuksi naimisiin menon kanssa on. Eroavat ne avoparitkin varmasti yhtä helposti.
Avioliittohan nimenomaan on juridinen kysymys. Muutoinhan avioliitolla ja avoliitolla ei olisi mitään konkreettista eroa.
 
Mä haluan naimisiin jos on aikomus elää loppuelämä yhdessä. Ja varsinkin jos haluan saada toisen lapsen. Pojan isän kanssa olin naimisissa 10v. Ei erottu mistään pienistä syistä.
 
Tuskinpa nykyään mennään naimisiin yhtään sen helpommin, päinvastoin avoliitothan on lisääntyneet räjähdysmäisesti kaikenasteisen seksuaalisen vapautumisen myötä. Ei ole enää tuomittavaa olla "susipari". Avioerot sen sijaan kasvoivat räjähdysmäisesti lakimuutoksen jälkeen joka poisti pykälän että avioeroon tarvitaan syyllinen. Joskus 70-80-luvulla se taisi tulla. Sen jälkeen ero oli lähinnä ilmoitusluontoinen asia ja pum niin räjähti tilastot.
 
[QUOTE="vieras";23286975]Onko ap uskovainen, kun noin vakavasti otat sen lupauksen?

Minusta on hullua luvata jotain toiselle, josta kuitenkaan ei kukaan voi olla satavarma. siis omista tunteista. että ovatko ne samat 10 vuoden tai 20 vuoden kuluttua.[/QUOTE]

En ole uskovainen. Mutta nykyään erotaan liian heppoisin perustein. Jos ei ole varma niin miksi mennä naimisiin?

Ja en mä raivareita vedä toisten eroista. Raivostuttaa vain ihmiset, joiden erolle ei ole mitään järkevää perustetta.
 
Kyllä muakin hieman huvitti saada kutsu kaverin toisin häihin, ja sain myös kutsun toiselta kaverilta, joka on ollut kolme kertaa kihloissa, meidän tuntemisen aikana. Ollaan kuitenkin alta kolmekymppisiä ja tämän jälkimmäisen kaverin olen tuntenut neljä vuotta. Häitä järjestetään hirveällä tohinalla, kaikki pitää olla pilkulleen täydellistä ja mahtavaa, ihan kuin naimisiin mentäisiin vain juhlien takia. Omassa lähipiirissä on ennemminkin niin päin, että avoliitossa pysyttelevät pysyvät varmemmin yhdessä kuin naimisiinmenijä, olipa sitten kyse minkä ikäisistä hyvänsä.
 
Ihmiset on nykysin sekaisin. Ollaan hyvinkin minä-keskeisiä. koska MINÄ haluan isot häät on mentävä naimisiin. Sulhasella ei ole niinkään väliä. Koska MINÄ haluan lapsen, hankin sen vaikka hedelmöityshoidoilla, vaikka lopulta en sitten jaksakaan vauvaani hoitaa. Koska MINÄ haluan sitä ja tätä niin eletään leveästi velkarahoilla. JA koska MINÄ haluan naapurin ukon niin eroan sitten vanhasta kun naapurissa on komeampi, rikkaampi ja vielä saatavilla.

Ennen mentiin naimisiin, pakosta tai rakkaudesta ja kärsittiin se liitto hautaan asti.
 

Yhteistyössä