Menisittekö kylään ollenkaan ihmiselle..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
,joka ei KOSKAAN kutsu käymään vaan aina saat itse ehdottaa sopivaa aikaa..Ja sitten,kun se aika tulee niin onkin flunssaa tai jotain muuta syytä,ettei sovikaan,vaikka alunperin ehditte jo sopia..Ei kovin kiva,kun 3 lapsen kanssa meillä ei suunnitelmien kanssa kauheasti ole "leikkimistä"..Kyllästyttää.
 
Menisin ja olen mennytkin. Mulla on hyvä ystävä, 6 lapsen yh äiti, jonka luona vierailin varsin mieluusti,vaikka itse sitä vierailua pääasiassa ehdotinkin. Mulla kun oli kahden lapsen kanssa paljon helpompaa reissata julkisilla ja sovitella aikatauluja kuin hänellä. Mun mielestä oli myös mukavaa, että tämä ystäväni ilmoitti mulle rehellisesti, jos heillä ollaan sairaana. Ja 6 lapsen perheessä useimmiten joku oli sairaana. Mä sitten itse arvioin, otanko riskin saada flunssa, vesirokko tai muu tauti.

Meidän ystävyys kesti myös sen, että lakkasin kutsumasta tätä ystävääni meille kylään. Syynä kun oli pääasiassa kummipoikani kissa-allergia ja meidän kissat. Olen tottunut siihen, että voin antaa enemmän kuin saan, mutta en myöskään koe syyllisyyttä siitä, jos saan enemmän kuin annan.
 
No mä justiinsa tein päätöksen, etten enää pidä yhteyttä kälyyni (miehen sisko, kai se on mulle käly?) vastaavan syyn takia. Hän ei koskaan kutsu heille kylään, eivät kyllä tule meillekään vaikka kutsutaan. Koska kun tekee vuorotyötä, menee vapaapäivät kuulemma ihan työstä toipumiseen eikä jaksa mennä minnekään. Aamuvuoron jälkeen ei enää jaksa illalla minnekään mennä. Eikä lomalla tietenkään, kun työt on niin uuvuttanut.

Kälyn lapsia emme ole nähneet kohta kahteen vuoteen. Eivät tule leikkimään meidän lasten kanssa vaikka pyydetään. Siis miehenikään ei ole lapsia nähnyt, kun eivät koskaan käy missään. Emme tiedä miksi eristäytyvät näin. Mitään riitaa ei ole koskaan ollut, päinvastoin, kun olin vielä hoitovapaalla ja käly työttömänä, näimme paljonkin. Kun hän sai töitä, siihen loppui heidän näkeminen.

Tänä jouluna emme enää ostaneet lapsille edes lahjoja, mieskin sanoi, miksi hän ostaisi pelkän sukulaisuuden perusteella lahjat heille. Emmekä edes tiedä mistä tykkäisivät. Emme pidä enää heihin yhteyttä, koska ovat selvästi osoittaneet ettei kiinnosta.

Joten vastaus (pitkä tosin) ap:n kysymykseen: en menisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Kälyn lapsia emme ole nähneet kohta kahteen vuoteen. Eivät tule leikkimään meidän lasten kanssa vaikka pyydetään. Siis miehenikään ei ole lapsia nähnyt, kun eivät koskaan käy missään. Emme tiedä miksi eristäytyvät näin. Mitään riitaa ei ole koskaan ollut, päinvastoin, kun olin vielä hoitovapaalla ja käly työttömänä, näimme paljonkin. Kun hän sai töitä, siihen loppui heidän näkeminen.
.
Mä tiedän. Olen itsekin tehnyt kolmivuorotyötä. Vuorotyö on ihan oikeasti henkisesti ja fysisesti paljon kuormittavampaa kuin päivätyö. Sitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa, jos ei saa tarpeeksi lepoa. Ja se lepo on sitä, ettei kukaan sano mitään, pyydä mitään eikä vaadi mitään.

Mä teen nykyisin normaalia yrittäjän päivätyötä eli olen käytännöllisesti katsoen aina töissä. Mua ottaa sunnattomasti kuuppaan se, että sen kerran, kun ei olisikaan pakko tehdä viikonloppuna töitä, mä olen niin väsynyt, etten jaksa kutsua ystäviäni kylään. Onneksi mulla on sellaisia ystäviä, jotka ymmärtävät asian eivätkä edellytäkään, että pitäisin heihin edes tekstiviestein säännöllisesti yhteyttä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mä tiedän. Olen itsekin tehnyt kolmivuorotyötä. Vuorotyö on ihan oikeasti henkisesti ja fysisesti paljon kuormittavampaa kuin päivätyö. Sitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa, jos ei saa tarpeeksi lepoa. Ja se lepo on sitä, ettei kukaan sano mitään, pyydä mitään eikä vaadi mitään.

/quote]

Mä myös olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta vuorotyötä, joten tiedän kyllä sen kuormittavuuden. Kyse onkin siitä, että käly on AINA, vuodesta toiseen niin väsynyt, ettei koskaan ehdi kyläillä meillä. Jos hänellä on kolme viikkoa lomaa, niin luulisi että yhtenä päivänä loman aikana ehtisi piipahtaa kylässä. Mutta kun ei.

En mitenkään olekaan vaatinut häneltä mitään jatkuvaa yhteydenpitoa, vaan joskus olisi ihan kiva soitella ja vaihtaa kuulumisia, käydä joskus kylässä. Kenties sekin on sitten liikaa pyydetty?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mä myös olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta vuorotyötä, joten tiedän kyllä sen kuormittavuuden. Kyse onkin siitä, että käly on AINA, vuodesta toiseen niin väsynyt, ettei koskaan ehdi kyläillä meillä. Jos hänellä on kolme viikkoa lomaa, niin luulisi että yhtenä päivänä loman aikana ehtisi piipahtaa kylässä. Mutta kun ei.

En mitenkään olekaan vaatinut häneltä mitään jatkuvaa yhteydenpitoa, vaan joskus olisi ihan kiva soitella ja vaihtaa kuulumisia, käydä joskus kylässä. Kenties sekin on sitten liikaa pyydetty?
On toki ikävää, jos koskaan ei ehdi tapaamaan. Mutta jos ajatttelen ihan omaa itseäni, niin en varmaan ole umpiväsyneenä kovinkaan mukavaa seuraa ja siksi armahdan ystäväni vittumaiselta persoonaltani, jos mulla eri ole voimia olla nk ihmisiksi. Olen ehkä menettänyt joitakin ihmissuhteita sen vuoksi että en ole jaksanut tavata, mutta aivan varmasti olisin menettänyt ne ihmissuhteet myös silloin, jos olisin umpiväsyneenä tavannut vain velvollisuuden takia. Mä tunnistan itsessäni sen tilan, jolloin sanon mitä ajattelen. Siinä tilassa en mielelläni tapaa ketään muuta ja voin vannoa, ettei kukaan muukaan halua tavata minua :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
On toki ikävää, jos koskaan ei ehdi tapaamaan. Mutta jos ajatttelen ihan omaa itseäni, niin en varmaan ole umpiväsyneenä kovinkaan mukavaa seuraa ja siksi armahdan ystäväni vittumaiselta persoonaltani, jos mulla eri ole voimia olla nk ihmisiksi. Olen ehkä menettänyt joitakin ihmissuhteita sen vuoksi että en ole jaksanut tavata, mutta aivan varmasti olisin menettänyt ne ihmissuhteet myös silloin, jos olisin umpiväsyneenä tavannut vain velvollisuuden takia. Mä tunnistan itsessäni sen tilan, jolloin sanon mitä ajattelen. Siinä tilassa en mielelläni tapaa ketään muuta ja voin vannoa, ettei kukaan muukaan halua tavata minua :D

Niin on mustakin ikävää, mutta jos toinen ei halua mitään yhteyttä pitää niin minkäs sille voi. Hieman olemme hämmästelleet sitäkin, etteivät he pidä myöskään yhteyttä lasten isovanhempiin. Käly käy siellä muutaman kerran vuodessa yksikseen, siis omilla vanhemmillaan. Mutta kun ei kuulemma jaksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla on kaveri, joka ei halua meitä sinne kylään. Mutta itse tule meille lapsineen koska haluaa.

Meille ei kukaan ole koskaan tullut koska haluaa enkä mä itsekään ole mennyt kenenkään kotiin koska haluan. Tai no, systeri joskus käy tuosta 20 metrin päästä toimittamassa jotain asiaa. Kyllä niistä toisen kotiin menemisistä on aina sovittu etukäteen. Nyt, kun esikoinen on muuttanut jo omaan huusholliin ja kuopuskin oppivelvollisuutensa suorittanut, meillä ravaa jengiä, jota minä en ole kutsunut. Tyhjentävät jääkaapin ja jäävät yöksi.Mutta jokainen niistä kolleista kyllä pyytäisi nöyrästi anteeksi, jos sanoisin, että ei muuten just nyt sovi, että täällä meillä olet.
 
Mä en kovin usein kutsu ystäviä meille kylään, en ainakaan sellaisia, joiden tiedän katsovan sisustusta ja siisteyttä ja miten makkarin verhot sopii mattoon ja onhan wc-kaapin päältä pyyhitty pölyt.
Meillä on kiireinen elämäntyyli ja ihmisiä käy kylässä ja olemme paljon pois kotoa, mutta talo ei aina ole niin tip-top ja puunattu kuin useilla muilla. Mulle itselleni tulee stressi, jos tiedän, että ns. vaativia vieraita tulee kylään. Jos kävijä on hyvä tuttu ja sellainen, jonka tiedän tulevan meidän vuoksi vaikkei kaikki ole niin hienosti, en stressaa ja kiertele. Vaativampia vieraita ja vieraampia ihmisiä tapailen sitten mieluummin juhlapyhinä, kun niihin on muutenkin siivottu ja leivottu jne. tai ihan kaikkein mieluiten vaikka kahvilassa, syömässä tms. neutraalissa paikassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Niin on mustakin ikävää, mutta jos toinen ei halua mitään yhteyttä pitää niin minkäs sille voi. Hieman olemme hämmästelleet sitäkin, etteivät he pidä myöskään yhteyttä lasten isovanhempiin. Käly käy siellä muutaman kerran vuodessa yksikseen, siis omilla vanhemmillaan. Mutta kun ei kuulemma jaksa.
Mä tunnen ihmisiä, joiden ensimmäinen merkki "ulkomaailmalle" oli juuri eristäytyminen. Ja se siis oli masennuksen tai burnoutin merkki. Mä olen itse sairastanut burnoutin ja tiedän ihan omasta kokemuksesta, että silloin ei jaksa pitää yhteyttä ystäviin. Hyvä kun jaksaa hengittää ja käydä pissalla. Masennus on burnoutistakin vakavampi tila, joten....

Mutta mä ymmärrän kyllä niitäkin ihmisiä, jotka eivät edes halua pohtia syitä siihen, miksi läheinen ei enää halua tavata. Menetin aikoinaan sen burnoutin myötä pari aiemmin hyvänä ystävänäni pitämääni henkilöä, mutta yllättäen eräästä "ei niin merkityksellisestä kaverista" tulikin mulle koko loppuelämän kestävä ystävä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mutta mä ymmärrän kyllä niitäkin ihmisiä, jotka eivät edes halua pohtia syitä siihen, miksi läheinen ei enää halua tavata.

Enpä usko että burnoutista/masennuksesta on tässä tapauksessa kyse. Usko pois, ollaan kyllä pohdittu ja ihmetelty syytä, olen tullut siihen tulokseen, että vika on sitten meissä. Eihän kaikista voi tykätä, mutta kun ajattelen miten läheisissä väleissä oltiin vielä neljä vuotta sitten... Oudolta tuntuu.

Ei kyllä täysin yksipuolista yhteydenpitoa viitsi montaa vuotta harrastaa, jos toinen ei ollenkaan tule vastaan. Siksi me päätettiin lopettaa omalta puoleltamme yhteydenpito kokonaan. On ihan heistä kiinni, haluavatko joskus vielä nähdä meitä. Toivottavaa olisi, varsinkin kun käly on esikoisemme kummi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Enpä usko että burnoutista/masennuksesta on tässä tapauksessa kyse. Usko pois, ollaan kyllä pohdittu ja ihmetelty syytä, olen tullut siihen tulokseen, että vika on sitten meissä. Eihän kaikista voi tykätä, mutta kun ajattelen miten läheisissä väleissä oltiin vielä neljä vuotta sitten... Oudolta tuntuu.

Ei kyllä täysin yksipuolista yhteydenpitoa viitsi montaa vuotta harrastaa, jos toinen ei ollenkaan tule vastaan. Siksi me päätettiin lopettaa omalta puoleltamme yhteydenpito kokonaan. On ihan heistä kiinni, haluavatko joskus vielä nähdä meitä. Toivottavaa olisi, varsinkin kun käly on esikoisemme kummi.
Kyllä mä tuon ymmärrän. Ja musta on hienoa, että olette koittaneet niitä ystävyyden katkeamiseen johtaneita syitä selvittää. On aina kurjaa, kun läheiset ihmissuhteet katkeaa. Mulla on omakohtaista kokemusta siitä, kun ex-appivanhempani aikoinaan kääntyivät jehovantodistajiksi eivätkä siten halunneet edes pitää saatanallista yhteyttä harhaoppisiin evankelisluterilaisiin. Mua asia ei sinällään haitannut, mutta jossain vaiheessa tuota junnua alkoi haittaamaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Kyllä mä tuon ymmärrän. Ja musta on hienoa, että olette koittaneet niitä ystävyyden katkeamiseen johtaneita syitä selvittää. On aina kurjaa, kun läheiset ihmissuhteet katkeaa. Mulla on omakohtaista kokemusta siitä, kun ex-appivanhempani aikoinaan kääntyivät jehovantodistajiksi eivätkä siten halunneet edes pitää saatanallista yhteyttä harhaoppisiin evankelisluterilaisiin. Mua asia ei sinällään haitannut, mutta jossain vaiheessa tuota junnua alkoi haittaamaan.

Siis mitä?!? Kälyn mies nimittäin on jehovantodistaja! Ei ole aina ollut, kääntyi kyllä jo useampi vuosi sitten. Saimme kuulla appivanhemmilta asiasta, on kuulemma salaisuus. En tiedä miksi. Olisiko syy siis siinä???
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Siis mitä?!? Kälyn mies nimittäin on jehovantodistaja! Ei ole aina ollut, kääntyi kyllä jo useampi vuosi sitten. Saimme kuulla appivanhemmilta asiasta, on kuulemma salaisuus. En tiedä miksi. Olisiko syy siis siinä???
No meillä lakkasivat junnun iänpuolen sovanhemmat pitämästä mitään yhteyttä just silloin, kun kääntyivät helluntalaisista jehovantodistajiksi. Yli 10 vuotta kesti se tauko ja olin ihmeissäni, kun isovanhemmat saapuivatkin junnun konfirmaatiotilaisuuteen. Ihan sinne kirkkoon asti. Mutta konfirmaatio taitaakin olla jehovalaisia juttuja. Seuraavan kerran vissiin tulevat junnun hautajaisiin - jos siis vielä silloin elävät (junnu aikoo YK:n rauhanturvajoukkoihin, joten elinikä ei välttämättä ole kovin pitkä) - tai sitten eivät niihinkään, koska mitään isänmaallisuusjuttujahan jesset eivät hyväksy.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
No meillä lakkasivat junnun iänpuolen sovanhemmat pitämästä mitään yhteyttä just silloin, kun kääntyivät helluntalaisista jehovantodistajiksi. Yli 10 vuotta kesti se tauko ja olin ihmeissäni, kun isovanhemmat saapuivatkin junnun konfirmaatiotilaisuuteen. Ihan sinne kirkkoon asti. Mutta konfirmaatio taitaakin olla jehovalaisia juttuja. Seuraavan kerran vissiin tulevat junnun hautajaisiin - jos siis vielä silloin elävät (junnu aikoo YK:n rauhanturvajoukkoihin, joten elinikä ei välttämättä ole kovin pitkä) - tai sitten eivät niihinkään, koska mitään isänmaallisuusjuttujahan jesset eivät hyväksy.

Elikkä kun tyttö pääsee ripille, kummin voisi kutsua ja hän saattaisi jopa tulla. Kiitos tiedoista. Mä en ymmärrä, mitä salailtavaa tossakin sitten on, olisivat sanoneet suoraan niin kun asiat ovat. Ei tarvitsisi yksinään kaikenlaista pähkäillä.
 

Yhteistyössä