Menin sitten valmennuskurssille...Ei olisi kannattanut.

[yksilövalmennus!?]

Hain ja pääsinkin erään ammatin valmennus kurssille.Heti ekana päivänä sain tietää,että koko porukasta ( 20 opiskelijaa ) MINÄ OLEN SE AINUT JOLLA EI OLE MITÄÄN TYÖKOKEMUSTA K.O ALALTA!!!!!!
ja näin ollen ei siis mitään yhteistä ole kenenkään opiskelijan kanssa ja siis yksin vietän aikaa ( kaikki tauot ) Mitään kontaktia ei porukkaan saa ja aina,kun vähän kin yritän puhua k.o ammatista/työstä yleensäkkin minulle ei opiskelijat vastaa mielellään ja jos vastaa niin tyyliin : joo mulla on kokemusta tästä,ei minun tarvitse asiasta enää puhua, Tämän osion saan hyväksi luettua ei kosketa minua ja kysy opettajalta.


Luulin valmennuskurssin olevan siis VALMENTAMISTA eikä niinkään "ammattilaisten kokoontumispaikka.Todella hyvin valittu opiskelijat,kun vain yksi on tullut pystymetsästä......hm ryhmätöitä odotellessa....voi ei

Koen olevani täysin yksin.Minä vastaan muut yhtälö.
Motivaatiota jatkamiseen ei löydy.

 

["pop"]

Asennemuttos tarpeen, asiat voi aina ottaa toisin. Ei sillä että tuossa reaktiossa mitään väärää tai kummallista olisi, päinvastoin, mutta lopulta itse päätät miten toimit ja mitä viestejä annat itsestäsi ulospäin. Ammenna näiden ihmisten kokemusta, kysele, mene mukaan vaikka ei pyydetäkään. Porukka muodostuu hyväksi jos jokainen tahtoo sitä, ja sinä nyt vaan odotat että he ottavat vastuun sinun asemastasi.