Menin naimisiin - ystävät häipyivät! Mistä tällainen voi johtua??

[nora.]

Todella absurdi tilanne: neljän tytön kaveriporukka katosi kun menin naimisiin. Kukaan ei enää soita - minä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Muutaman kerran on käynyt niin, että kuulen myöhemmin, että ovat olleet jossain porukalla.

Jos ehdotan tapaamista saattaa olla, että kokoonnutaan ja kuten viime kerralla - he ilmoittivat, että ovatkin menossa elokuviin. Kysyin yhdeltä heistä suoraan, että onko tässä jotain mistä minun pitäisi tietää ja vastaus oli että ei, älä edes ajattele semmoista. Silti olen pudonnut täysin pois porukasta.

Mistä tällainen voi johtua?! Olen yhä sama ihminen, menin vain naimisiin.. Ystävistäni on kaksi sinkkua ja kaksi seurustelevaa, joista ainakin toisella on todella vaikea parisuhde (liekö kateutta sitten, en tiedä?). Nämä kaksi sinkkua ovat ikään kuin "ikisinkkuja", eivät ole koskaan seurustelleet . Olemme kaikki 32-34 vuotiaita.

 

["vieras"]

Ehkä he ajattelevat että haluat viettää viikonloppuja miehesi kanssa. Että sulla on kuitenkin nyt joku ihminen elämässäsi toisin kuin heillä. Jospa elämäntilanteen samanlaisuus on ollut se tekijä mikä on pitänyt teitä yhdessä, ja nyt kun tilanteesi on erilainen he ovat siitä kateellisia?

Itsellä käynyt vähän samalla tavalla kun on pienet lapset eikä ehdi enää niin paljon pitää yhteyttä kavereihin tai ei aina pääse leffaan/syömään/baariin silloin kuin muut.

 

["vieras"]

Ehkä sinkut ajattelevat, ettei heillä ole kanssasi enää mitään puhuttavaa ja vetävät seurustelevat mukanaan?

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";24611748]Ehkä sinkut ajattelevat, ettei heillä ole kanssasi enää mitään puhuttavaa ja vetävät seurustelevat mukanaan?[/QUOTE]

Ehkä sitten näin mutta mielestäni aika erikoista toimintaa...

 

["..."]

No jos sä aina vaan puhut siitä, kuinka ihanaa olla naimisissa ja ai että tuo mun mies on ihana. Ja se ärsyttää niitä.

 

[Kvart över]

No meidän ystäväporukalle on käynyt aika samalla tavalla, osa on mennyt naimisiin, osa saanut lapsia ja osa on ikisinkkuja tai eronneita. Samaa ikäluokkaa olemme kun tekin.
Meillä on mennyt niin, että ollaan jakauduttu 2-4 hengen porukoihin. Joskus harvoin näemme isommalla porukalla vieläkin (ennen meitä oli aina 8-10) mutta ei se sama asia ole enää.

 

[ap.]

[QUOTE="...";24611794]No jos sä aina vaan puhut siitä, kuinka ihanaa olla naimisissa ja ai että tuo mun mies on ihana. Ja se ärsyttää niitä.[/QUOTE]

No en todellakaan puhu

 

["vieras"]

Ootko antanut jotenkin ymmärtää, että oot pidemmällä elämässä kuin he tai jotenkin naimisiinmenosi on saanut sinut ymmärtämään mistä elämässä todella on kyse tms.?

Tää on se juttu, miksi monesti naimisiinmenneisiin tai lapsia saaneisiin ystäviin loppuu yhteydenpito. Miksi haluaisin olla tekemisissä ihmisten kanssa, joille minun elämäntyylini edustaa jotain alempaa ja vähempiarvoista elämänmuotoa heidän omaansa verrattuna?

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";24612773]Ootko antanut jotenkin ymmärtää, että oot pidemmällä elämässä kuin he tai jotenkin naimisiinmenosi on saanut sinut ymmärtämään mistä elämässä todella on kyse tms.?

Tää on se juttu, miksi monesti naimisiinmenneisiin tai lapsia saaneisiin ystäviin loppuu yhteydenpito. Miksi haluaisin olla tekemisissä ihmisten kanssa, joille minun elämäntyylini edustaa jotain alempaa ja vähempiarvoista elämänmuotoa heidän omaansa verrattuna?[/QUOTE]

En tietenkään ole nostanut itseäni mihinkään jalustalle naimisiin menon vuoksi. (Tai minkään muunkaan asian vuoksi sen puoleen.)

Ystäväpiirissämme kylläkin moni puhuu naimisiinmenosta ikään kuin se olisi joku automaattinen ja välttämätön jatke sinkkuelämälle ja tavallaan se "ainut normaali" tapa mennä elämässä eteenpäin. Itse olen aina sanonut, että minulle se ei olisi mikään henkilökohtainen tappio jos jäisin sinkkunaiseksi ja eläisin lopun elämää vain itselleni - näin siis silloin sinkkuaikoina. Itse kävin viihteellä viihteen vuoksi, en sen takia että löytäisin elämäni miehen ja pääsisin naimisiin. Ja mieheni löysinkin sitten ihan muista ympyröistä kuin baarireissuilta. Sen sijaan tämä tyttöporukka käy baareissa nimenomaan etsimässä miestä.

 

["vieras"]

minun hyvä miespuolinen ystäväni (ei ole kiinnostunut naisista ) hävisi elämästäni täysin häiden myötä. Ei enää lenkille, ei kahville, ei kylään puolin eikä toisin jne. Eikä puheluitakaan. Kysynyt olen - ei kuulemma mitään ongelmaa. Ennen olimme tosi hyvät ystävät - niin luulin.

 

["Eee"]

Sen sijaan tämä tyttöporukka käy baareissa nimenomaan etsimässä miestä.

Olisko tämä se juttu? Naimisissa oleva ei sovi tähän kuvioon?