Menin naimisiin väärän miehen/naisen kanssa:O

[.dskölashg]

Pakko laittaa linkkiä tänne kootuista selityksistä. Niitä kuulee täälläkin niin usein että "Se esitti parikymmentä vuotta erilaista kunes paljastu", "tiesin alttarilla jo hänen olevan väärä", " olin niin rakkauden kaipuinen..."

Lukijat kertovat: Menin naimisiin väärän naisen kanssa | Rakkaus ja seksi | Iltalehti.fi

IL:n lukijat kertovat: Silloin tiesin naineeni väärän miehen | Nainen | Iltalehti.fi

Ainahan sitä voi selitellä omaa tyhmyyttään kun ei tullut kunnolla mietittyä..tai sitten nuo ovat vain tekosyitä, syitä siihen että voi erota..

 

[nolo olet]

Menithän sä itsekin väärän kanssa.

Et mene vaan itseesi.

 

["pöhkö"]

No mä olen vakavissani kyllä miettinyt, että miksi ihmeessä mä olen mennyt naimisiin tuon miehen kanssa. Olen ehkä kykenemätön parisuhteeseen, joten kai tein väärin kun tuon miehen otin. En arvorvosta häntä, en tosin itseänikään. Mutta ei parisuhteen tällainen pitäisi olla. 3 vuotta oltiin yhdessä ennen naimisiin menoa ja 2 vuotta nyt naimisissa.

Jotenkin olen ajatellut roikkua tässä mukana. Ei musta ole eroamaan, mutta jos mies haluaa erota niin en vastusta.

Mä en ole varmaan koskaan kokenut mitään suurta rakkautta, joten olen ajatellut varmaan sitten olla jonkun kanssa vaan niin ei tarvitse yksinään olla. Tosin ehkä yksin olisi parempi kuitenkin.

 

[AAAPPP]

Ja ensimmäiselle vastaajalle. En ole mennyt väärän miehen kanssa naimisiin Mieheni on elämäni rakkaus. Tämä mies on ja pysyy mun elämässä, jos se minusta on kiinni. Katsoin aikani, tutustuin rauhassa ja kun olin täysin varma ja tiesin miehenkin olevan,niin sitten menimme naimisiin.

Avioliitto ei ole aina mukavaa ja kivaa. Ja sitten kun ei ole kivaa (sitä vo jatkua kauankin) selitellään että ei me sovittukaan. Se onni on paljon kiinni sinusta itsestäsi. Toki paljon siihen toistakin tarvitaan.

Ja kyllä tässä ollaan sen verta jo koettu ja nähty että ei olla vasta rakastumisvaiheessa. Pahojakin aikoja on koettu, yhdessä ne vaikeudet ylitetty ja taas on helpompaa. Minä en hepposin perustein ole naimisiin mennyt ja en siitä helpolla eroa. Rehellisesti voin sanoa että tämä on parhainta mitä minulle on elämässäni tapahtunut.

 

[AAAPPP]

Ja 3# Ei tietenkään ollut tarkoitus loukata..Mua vain ihmetyttää ihmisten ehpposet syyt mennä naimisiin nykyään(?)

 

["pöhkö"]

Ja 3# Ei tietenkään ollut tarkoitus loukata..Mua vain ihmetyttää ihmisten ehpposet syyt mennä naimisiin nykyään(?)

Heh, en ottanut loukkauksena. Olen asiaa paljon miettinyt, joten mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia. En kykene itsekään käsittämään, mikä tässä muka on vikana. Ja kun ei ole oikein mitään vikana, niin en viitsi erotakaan. Ei tää kyllä kivaakaan ole tämä yhteiselo.

 

[AAAPPP]

Toki usein mietin että mulla taisi sitten käydä mieletön tuuri kun löysin mieheni. Tai en koe että itse hänet löysin...kun en sitä ihan aluksi itsekään tajunnut. Oltiin samassa todella tiiviissä kaveripiirissä.

 

[neil]

Kuulostaa kamalalle kun noita luki. Onneksi olen niin onnekas että löysin vierelleni oikean ihmisen. Kiitollinen saan olla.

 

["vieras"]

Tasan ei mee onnenlahjat. Ihmisiä on niin erilaisia, taustoja ja parisuhteita. Joku voi olla hyvin naiivi ja ajatella että kaikki muuttuu paremmaksi, joku toinen voi ajatella että en minä parempaakaan saa, kolmas tekee mitä vaan ettei tartte olla yksin ja neljäs ihan oikeasti ei tiedä millainen se kumppani onkaan todellisuudessa. Mun mielestä on typerää olla niin ymmärtämätön ettei kaikkien elämä mene aina kuin strömsössä, eikä kukaan tee aina oikeita valintoja.

 

[Kepsis]

Ja 3# Ei tietenkään ollut tarkoitus loukata..Mua vain ihmetyttää ihmisten ehpposet syyt mennä naimisiin nykyään(?)

Niin ennenhän ne oli tosi päteviä, joka toinen meni raskauden takia ja aika moni elintason takia, tosi moni elättäjän takia jne jne. Eikä järjestetyt liitotkaan olleet epätavallisia. Kauheeta scheissea väittää että nykyään mentäisiin helpommin erottuja ei vaan ristiinnaulita nykyään.

 

["Irina"]

Itse ehdin vähän suunnitella häitä exäni kanssa, mutta tajusin ettei meitä ole tarkoitettu yhteen. Mies oli väärä mulle. Erosimme ja lapsista on yhteishuoltajuus. Nyt olisi kiva löytää se oikea kumppani, mutta naimisiin mun ei ole pakko silti päästä.

 

[hmmmm]

Monessa maassa on järjestettyjä avioliittoja. Useammat liitot niistä onnistuvat. Siinä onkin meillä ihmettelemistä, miten sellaiset liitot voivat olla onnellisia ja koko elämän kestäviä.

Ollaan etuoikeutettuja kun saadaan itse valita puolisomme. Silti niin monet liitot täällä epäonnistuvat, kun valitaan se puoliso väärin perustein. Ja liian monta kertaa lapset joutuvat kärsimään.

Ymmärtäähän sen toisaalta, että kaikki ei aina mene kuin elokuvissa. Toisaalta joskus lähtökohdiltaan huonokin parisuhde muuttuu hyväksi ja elinikäiseksi. Arvoituksellisia juttuja.

 

[joop]

En ymmärrä, miksi monella järjestys elämässä on tämä:

1. seurustelu
2. lapset
3. kihlat
4. naimisiin

Sitten tuossa kakkosen jälkeen vasta aletaan miettimään, että onko tämä rinnalla oleva ihminen se oikea minulle ja liian monta kertaa tullaan siihen tulokseen, että ei olekaan => kärsijänä on lapset!

Kyllä järjestyksen pitäisi mennä näin:

-seurustelu
-kihlat tai muuten vakaa päätös yhteisestä elämästä
-naimisiin / lapset

Ei ole pakko mennä naimisiin, eikä edes vaihtaa sormuksia, mutta tärkeintä olisi se yhteinen päätös olla vahvasti yhdessä toisen rinnalla vasta- ja myötämäessä ennen niiden lasten hankintaa.
On mielestäni itsekästä ensin hankkia lapsia, kun se on vaan niin kivaa ja sitten miettiä, että haluaako olla sen puoliskon kanssa vai ei. Se on lasten kannalta väärin.

Vahinkolapset ovat juttu sitten erikseen. Joskus sattuu ja tapahtuu - sitten eletään sen tilanteen mukaan oikeaksi katsomalla tavalla.

 

["vieras"]

"Monessa maassa on järjestettyjä avioliittoja. Useammat liitot niistä onnistuvat. Siinä onkin meillä ihmettelemistä, miten sellaiset liitot voivat olla onnellisia ja koko elämän kestäviä."

Ne on yleensä ns. järkiavioliittoja. Ja varmasti löytyy niin onnellista kuin onnetonta. Niissä kun harvoin edes tavoitellaan suurta rakkautta, vaan juurikin järkisyitä. Ollaan onnellisia jos mies elättää ja vaimo hoitaa kodin. Kyseisissä maissa saatat myös joutua kivitetyksi jos sanot puolisollesi haista paska ja otat avioeron.

 

["vieras"]

En ymmärrä, miksi monella järjestys elämässä on tämä:

1. seurustelu
2. lapset
3. kihlat
4. naimisiin

Sitten tuossa kakkosen jälkeen vasta aletaan miettimään, että onko tämä rinnalla oleva ihminen se oikea minulle ja liian monta kertaa tullaan siihen tulokseen, että ei olekaan => kärsijänä on lapset!

Kyllä järjestyksen pitäisi mennä näin:

-seurustelu
-kihlat tai muuten vakaa päätös yhteisestä elämästä
-naimisiin / lapset

Ei ole pakko mennä naimisiin, eikä edes vaihtaa sormuksia, mutta tärkeintä olisi se yhteinen päätös olla vahvasti yhdessä toisen rinnalla vasta- ja myötämäessä ennen niiden lasten hankintaa.
On mielestäni itsekästä ensin hankkia lapsia, kun se on vaan niin kivaa ja sitten miettiä, että haluaako olla sen puoliskon kanssa vai ei. Se on lasten kannalta väärin.

Vahinkolapset ovat juttu sitten erikseen. Joskus sattuu ja tapahtuu - sitten eletään sen tilanteen mukaan oikeaksi katsomalla tavalla.

Hirmu naiivia tämäkin. Kyllähän ne lapset monesti tehdään siinä vaiheessa, kun ollaan vakaasti yhdessä. Ei siihen liity avioliitto. Lastentulo usein onkin se etappi, joka on joillekkin pareille liikaa. Ja onhan se koettelemus.

 

[oshfof]

[QUOTE="Irina";25595062]Itse ehdin vähän suunnitella häitä exäni kanssa, mutta tajusin ettei meitä ole tarkoitettu yhteen. Mies oli väärä mulle. Erosimme ja lapsista on yhteishuoltajuus. Nyt olisi kiva löytää se oikea kumppani, mutta naimisiin mun ei ole pakko silti päästä.[/QUOTE]

Mutta oliko esim. tässäkään loppuun asti ajateltu, että haluanko olla tuon miehen kanssa ikäni ennen lasten hankintaa? Mielestäni ei.
Tässä on kuviteltu asioita, hankittu lapset ja sitten alettu järjestämään häitä kun se on vaan kuulunut asiaan. Siinä vaiheessa on sitten alettu pohtimaan syvällisemmin ja juolahtanut mieleen, että mies onkin väärä => ero ja yhteishuoltajuus. Lapset on kärsijinä.
Kyllä saa ihan vaan itseään syyttää.

Ei ole mitään pahaa mennä naimisiin väärän henkilön kanssa ja huomata henkilön olevankin väärä. Eroaa vaan ennen lasten hankintaa!
Lasten hankinnan jälkeen on paha alkaa miettimään, että olisiko tuossa nyt se minun elämäni mies - kyllä se asia olisi pitänyt miettiä jo ajat sitten.

 

["Minä"]

En ymmärrä, miksi monella järjestys elämässä on tämä:

1. seurustelu
2. lapset
3. kihlat
4. naimisiin

Sitten tuossa kakkosen jälkeen vasta aletaan miettimään, että onko tämä rinnalla oleva ihminen se oikea minulle ja liian monta kertaa tullaan siihen tulokseen, että ei olekaan => kärsijänä on lapset!

Kyllä järjestyksen pitäisi mennä näin:

-seurustelu
-kihlat tai muuten vakaa päätös yhteisestä elämästä
-naimisiin / lapset

Ei ole pakko mennä naimisiin, eikä edes vaihtaa sormuksia, mutta tärkeintä olisi se yhteinen päätös olla vahvasti yhdessä toisen rinnalla vasta- ja myötämäessä ennen niiden lasten hankintaa.
On mielestäni itsekästä ensin hankkia lapsia, kun se on vaan niin kivaa ja sitten miettiä, että haluaako olla sen puoliskon kanssa vai ei. Se on lasten kannalta väärin.

Vahinkolapset ovat juttu sitten erikseen. Joskus sattuu ja tapahtuu - sitten eletään sen tilanteen mukaan oikeaksi katsomalla tavalla.

Joskus on lasten kannalta parempi, että vanhemmat eroaa. Moni lapsi voi huonosti kun vanhemmat väkisin yrittää yhdessä ja elämä on yhtä helvettiä.

 

["Irina"]

Mutta oliko esim. tässäkään loppuun asti ajateltu, että haluanko olla tuon miehen kanssa ikäni ennen lasten hankintaa? Mielestäni ei.
Tässä on kuviteltu asioita, hankittu lapset ja sitten alettu järjestämään häitä kun se on vaan kuulunut asiaan. Siinä vaiheessa on sitten alettu pohtimaan syvällisemmin ja juolahtanut mieleen, että mies onkin väärä => ero ja yhteishuoltajuus. Lapset on kärsijinä.
Kyllä saa ihan vaan itseään syyttää.

Ei ole mitään pahaa mennä naimisiin väärän henkilön kanssa ja huomata henkilön olevankin väärä. Eroaa vaan ennen lasten hankintaa!
Lasten hankinnan jälkeen on paha alkaa miettimään, että olisiko tuossa nyt se minun elämäni mies - kyllä se asia olisi pitänyt miettiä jo ajat sitten.

Anteeksi nyt vain, mutta miten voit lyhyen vastauksen perusteella sanoa yhtään mitään tuollaista. Sä et tunne mua etkä tiedä mikä suhde on ollut jne.

Todella naurettavaa tehdä aivan ihmeellisiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä tietämättä tilannetta. En mä lapsia miehen kanssa tehdessäni ajatellut etteikö oltaisi yhdessä lopun elämää. Tilanteet vain voivat muuttua vuosien mittaan.

 

[kjkasfg]

[QUOTE="Minä";25595422]Joskus on lasten kannalta parempi, että vanhemmat eroaa. Moni lapsi voi huonosti kun vanhemmat väkisin yrittää yhdessä ja elämä on yhtä helvettiä.[/QUOTE]

Joo. Joskus pidempikin suhde katkeaa. Ajoin tuolla "naivilla" tekstilläni takaa lähinnä niitä pariskuntia, joissa lapset hankitaan suurin piirtein heti, kun on niin kiire saada kaikki heti mulle just nyt. Vasta lasten jälkeen aletaan miettiä tosissaan, että eipäs ookaan tää parisuhde mun juttu.