"Menevämmät" äidit, miten sopeuduit vauvan tuomaan elämän muutokseen?

Kertokaa kokemuksianne; vaikka vauva olisi ollut toivottukin, miten koit muutoksen entiseen elämään? Oliko sinulla "kohtalotovereita", ystäviä tai tuttuja samaan aikaan raskaana? Ottiko muutos koville vai veikö vauva-ajan ihanuus ihan mennessään eikä "luopumisen tuskaa" joutunut kokemaan?

 

minäkin haluaisin tietää painin juuri kyseisten kysymysten kanssa saatuani tietää että toinen lapsi tekee tuloaan.

 

Sopeuduin, kun täytyi. Toki osallistuva ja perheen kanssa viihtyvä mies on myös auttanut siinä että minulla on yhä raskautta edeltäneet harrastukset elämässä mukana. Nyt äitiyslomalla olen tavannut kavereita jopa enemmän kuin ennen, koska on aikaa. Vauva kulkee mukana

Jonkun verran olen kirjoitellut ajatuksia aiheesta blogiinikin: http://syyttasuotta.wordpress.com

 

Sopeuduin kans vallan mainiosti. Jotenkin tuntuu että nyt vauvan myötä projekteja on tullut lisää. aviomies tukena ja ystäviä on tullut toki enemmän koska keskusteluaiheita löytyy entistä enemmän
Vauva kulkee mukana, kaverit tulevat kahville, shoppailut, aloitin jopa uudestaan opiskelun (minulla on jo amk tutkinto mutta nyt on muita kiinnostuksen aiheita) )))

 

Sopeuduin kanssa tosi hyvin. Lapsi kyllä oli toivottu,mutta totta kai on ollut haasteena työ,koti/perhe ja kaverit.Harrastuksia oon just yrittänyt kavereiden kanssa yhessä aloittaa jotain eli silloin näkisi samalla kavereita ja lihaskuntoaki sais. Meillä se nyt menee nii et kerran kuussa yheks yöks poika menee yöks mummolle 43 v ( eli suht nuori ja osaa asiansa sairaanhoitaja). sinne on turvallista jättää eli sitte pariskuntana voidaa välillä tehä sellasia aikuisten juttuja. Muutenhan aika perhejuttuja arkipäivisin tuppaa menee ja just siivoukset jne. Pitää muistaa äitinäki oma mielenterveys silloin se lapsiki nauttii ja sen näkee äidistä(onko onnellinen jne). Eli ehottomasti kannustan jatkamaan samoja juttuja ja ottaa kaikkii mahdollisii lapsi mukaa esim. just kavereille ku menee ni siinähän vauva tulee mukana+kaikki haluu jopa aina nähä sitä pikku kaveria