Meneekö varhaiskasvatusintoilu jo liian pitkälle?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Kuinka tärkeää varhaiskasvatus eli suomeksi päiväkoti on lapselle, tuota pukkaa jo viimeiset 2 vuotta joka tuutista.

Eikö kukaan ole itse ollut lapsi? Tykkääkö lapsi viettää enemmän aikaa päiväkodissa kuin kotonaan?, 9 tuntisia päiviä ja vielä ehkä viikonloppunakin? Vanhempi tekee vuorotyötä ja lapsi on päiväkodissa outoihin vuorokaudenaikoihin, outojen alati vaihtuvien hoitajien ja kotiin ikävöivien lasten keskellä. Lapsi tuntee itsensä hylätyksi ja olevansa vanhemmilleen vain taakaksi.

Suomalainen yhteiskunta tuntuu nykyisin perustuvan siihen oletukseen, että kaikki ihmiset ovat orpoja, vailla sukulaisia.

Lapsi haluaa oikeasti vain olla yhdessä perheensä kanssa, perheen, johon on syntynyt, isän, äidin ja sisarustensa kanssa yhdessä tehdä asioita ja tuntea olevansa perheensä rakastama.
 
vierailija
Vuorohoito ei lapselle ole sen hankalampaa ku muukaan hoito. Vuorohoidossa on myös omat tutut aikuiset hoitamassa. Jos koko ajan on sijaisia, se on ongelma muualla. Myös Lapset jotka ovat vuorohoidossa useimmiten pitävät vapaapäiviä useammin, koska viikonloppuna olevat työpäivät tarkottaa totta kai arkivapaata. Lapset on fiksuja ja ne oppii kyllä että heitä ei hylätä ja että vanhemmat tulevat hakemaan. Tätä sanomaa myös päiväkodin työntekijät kertovat päivän aikana lapselle. Ei siellä kaikki lapset koko ajan ikävöi kotiin, jos näin on niin olisin erittäin huolissani päiväkodin toimintatavoista ja työntekijöiden ammattitaidosta. Lapsilla on pääasiassa mukavaa myös päiväkodissa. Valitettavasti usealla ei taloudellisesti ole mahdollista olla kotona lapsen syntymästä teini-ikään. Näin se vaan on.
 
vierailija
Totta kai lapsi tahtoo olla perheensä parissa. Mutta päiväkodissa oleminen ei ole huono vaihtoehto. Painotuksenhan kasvatuksessa on tarkoitus olla kotikasvatuksessa, vanhemmilla. Ei siis päiväkodin työntekijöillä. Mutta kaikki, kuten yllä jo kommentoitiinkin, eivät voi olla kotona töiden tmv. vuoksi niin paljon, että voisivat lasta pitää enimmäkseen kotona pikkulapsiaikana. Valitettavaa, mutta toisaalta tutkimustenkin mukaan lapset viihtyvät pääsääntöisesti hyvin varhaiskasvatuksessa, ja siellä on kavereita.

Ehkä nyt se yksi merkittävin asia on, että pitäisi katsoa laajempaa kuvaa kuin esim omaa tai lähipiirin perhetilannetta, jos oletetaan, että näissä kasvatus kotona on hyvää ja riittävää.

Eli varhaiskasvatuksen yksi tärkeimpiä tavoitteita on pienentää oppimisen ja kehityksen eroja lasten keskuudessa. Suomessakin on paljon perheitä, joissa syystä tai toisesta lapselle ei riitä aikaa riittävästi, tai ei osata kiinnittää asioihin huomiota riittävästi. Syynä voi olla esim. vanhemman terveys, työtilanne, päihteiden käyttö.

Näin ollen varhaiskasvatus voi olla lapselle juuri se paikka, jossa lapsen on turvallista ja hyvä olla, jossa hän oppii kirjaimia, matemaattisia taitoja, sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja, itsesäätelyä, saa liikuntaa ja säännölliset terveelliset ruoka-ajat. Näissä tilanteissa varhaiskasvatus on erityisen tärkeää, ja tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä.

Ideaalitilanteessa asiat on hyvällä tasolla sekä kotona että päiväkodissa. Näin lapsi saa päikystä nuo yllämainitut asiat edelleen, mutta niitä vahvistaa kotikokemukset ja muu perheen kanssa puuhailu (kauppareissut, metsäretket, ulkoilu, harrastukset...).

Eli kohtuus kaikessa, pätee tähänkin asiaan. Ne vanhemmat, jotka voivat lastaan pitää enimmän viikkoa kotona, ja jaksavat lapsiarjen tällä tavoin, ovat upeassa tilanteessa. Lapset myös, tietysti. Mutta näin ei ole kaikilla. Varhaiskasvatukselle on suuri tarve Suomessa, sen näkee jo osallistumisluvuistakin.

Siinä kohtaa, kun varhaiskasvatusta ei oikeasti voida enää toteuttaa laadukkaalla tasolla (nykytilanteen suunta huolettaa), nousee kotikasvatuksen tilanne entistä suurempaan rooliin, ja se tuo tullessaan sitten ongelmia lasten kasvulle, kehitykselle ja turvalle, edellä mainittujen haastavien perhetilanteiden vuoksi.
 
vierailija
Siinä kohtaa, kun varhaiskasvatusta ei oikeasti voida enää toteuttaa laadukkaalla tasolla (nykytilanteen suunta huolettaa), nousee kotikasvatuksen tilanne entistä suurempaan rooliin, ja se tuo tullessaan sitten ongelmia lasten kasvulle, kehitykselle ja turvalle, edellä mainittujen haastavien perhetilanteiden vuoksi.
Mitään laadukasta varhaiskasvatusta ei koskaan ole ollut olemassa. Silloin kun päiväkodeissa vielä oli laadukasta toimintaa eli aikaa lapselle, niin siellä toteutettiin päivähoitoa eikä varhaiskasvatusta.
 
vierailija
Mitään laadukasta varhaiskasvatusta ei koskaan ole ollut olemassa. Silloin kun päiväkodeissa vielä oli laadukasta toimintaa eli aikaa lapselle, niin siellä toteutettiin päivähoitoa eikä varhaiskasvatusta.

No, tämä on sun mielipide. Omat kokemukset päiväkodista ennen varhaiskasvatusaikaa ovat aika karut ja olen vain tyytyväinen, että kasvatustapaa ja suuntaa on muutettu.

T. 1990-luvulla päikyssä ollut.
 
vierailija
No, tämä on sun mielipide. Omat kokemukset päiväkodista ennen varhaiskasvatusaikaa ovat aika karut ja olen vain tyytyväinen, että kasvatustapaa ja suuntaa on muutettu.

T. 1990-luvulla päikyssä ollut.
Koko ajan karummiksi ne paikat ovat muuttuneet. Henkilökuntaa aina vaan vähemmän ja samalla byrokratiaa ja ylipäätään paperitöitä on lisätty rajusti sekä maalaisjärjen käyttö on lähestulkoon kielletty. Hoitopaikoista on tehty "varhaiskasvatuslaitoksia" jollaisia niiden ei todellakaan tarvitsisi olla.
 

Yhteistyössä