Menee hermot...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ämyri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Ämyri

Vieras
Tohon meidän poikaan (ikää2,2v). Joka asiasta pitää huutaa ja nitistä ja natista. sellasta on ollu jo kohta 2 viikkoa, taitaa olla uhmaa...vai? Ja sit se lyöminen, ei usko et toisia ei saa lyödä vaikka kuinka yrittää selittää. Vauvan päälle myös tottakai yritetään heittää kaikkee sellasta mikä varmaan sattuu !!!!!!!!!!!! \|O
 
Meilläkin asuu tällä hetkellä oikea kitinä-kalle. Ei meinaa saada puheesta mitään selvää kun valitetaan samalla... Kyllä kai tämä joskus menee ohi... Poika myös löisi aina kun ei saa tahtoaan läpi.

Täytyy vaan itse jaksaa huomoida myös silloin kun ei tee pahojaan

 
Meillä poju 2v 2kk kanssa ja aivan sama meininki. Kiljuu, potkii, lyö, nipistelee yms. En tiedä yhtään millä sen sais lopettamaan. (muutaman kerran olen sortunut luunapin antamaan sormille, mutta ei apua siitäkään) Vauvaankin koittaa käydä käsiksi. Tahtoo keinot loppua kesken sen kanssa...... :headwall:
 
ehkä kannattaisi lopetella turha selittely... Ja ottaa käyttöön jämerä EI. Lapsen lyödessä, ottaa käsistä kiinni ja topakasti vaan sanoa "Äitiä EI saa lyödä" (eikä myöskään muitakaan)
Myös vauvan päälle tavaroiden heittely on ehdottomasti kieletty...
Lapsi on vasta niin pieni, että jos sille alkaa pitkiä selitystuokioita pitämään niin se unohtaa jo lopulta mistä oli edes kyse. Itselläni on tytär joka on kohta 4v. ja poika 7kk. Tytön kanssa ei ole koskaan ollut suurempia ongelmia, tietää jo nykyisin äidin äänenpainosta, että on viisainta olla kunnolla. Vaikkakin viimex tänäaamuna riideltiin.
:whistle:
 
No joo, tietämätön, tämä keskustelu komentamisesta on käyty jo tuossa toisessa ikkunassa. Jos vanhempi haluaa kiellon lisäksi selittää, että ei saa lyödä, se sattuu, niin eiköhän se ole ihan oma asia -ja omasta mielestäni vielä oikein kannattavaakin, niin lapsi oppii, miksi ei saa lyödä. Selitykset eivät ole pitkiä, vaan ytimekkäitä, niin lapsikin pysyy jutun juuressa kiinni.

Jos perheessä on ihan pieni vauva, niin vanhempi lapsi saattaa hakea huomiota juuri tuolla pahan teolla. Jos ei hyvällä, niin pahalla ainakin saa takuuvarmasti äidin huomion itseensä. Tiedän itsekin, että se aika on välillä vähän vähissä, mutta kannattaa järjestää yhteistä aikaa pelkästään vanhemman lapsen kanssa, niin nuo mielenilmaukset voivat vähnetyäkin. Meillä auttoi huomattavasti parin päivän rauhoittaminen ihan vain kotipäiviksi, jolloin luettiin, leikittiin ja touhuttiin yhdessä enemmän kuin tavallisesti, eikä menty kerhoihin eikä edes ruokakauppaan. Isompi sisarus oli mukana myös vauvan hoidossa, haki vaippoja sun muuta, ja tällä tavoin koki itsensä hyvin tärkeäksi myös vauvan elämässä. Yhteiset hetket äidin tai isin kanssa ovat tärkeitä, ja jopa yhdessä siivoaminen (vaikka viekin enemmän aikaa kuin yksin tehtynä!) on sitä yhteistä aikaa ja touhuamista. Leipominen on ollut yksi suurista kohokohdista, johon nyt jo kasvanut pienempikin sisarus innolla osallistuu syöttötuolista käsin. Aiemmin vauva oli joko rintarepussa tai rinkassa, joten puuhastelut onnistuivat oikein hyvin! Jaksamista ja pitkäjänteisyyttä!
 
Tuo kitinä ja marina kuuluu varmaan uhmaan, luulen niin. Ainakin todella monet just kaksi vuotta täyttäneet tuttavapiirin lapset on märisseet turhastakin tässä iässä ja niin myös tuo oma 2-vuotiaani.

Meillä on myös pieni vauva talossa ja nyt kun pikkuinen oppi istumaan, niin isosiskolle kehittyi paha tapa käydä tönäisemässä sisko nurin. Tai sitten yritti kiivetä siskon päälle kun tämä mönki massullaan lattialla. Tai tunki jotain lelua toiseen suuhun väkisellä.

Tällaiset ilkeilyt olen saanut aika pitkälle loppumaan sillä, että ensin toki kiellän ja vien isosiskon kauemmaksi, että lopettaa pahan teon siihen. Sitten kun akuutti tilanne on ohi, niin ehdotan jotain samankaltaista toimintaa, mutta turvallisempaa sellaista. Esim nykyään sen sijaan, että isompi kiipeää vauvan selkään, niin hän makaakin maassa ja minä nostan vauvan istumaan hänen selkänsä päälle (ja pidän siinä pari sekuntia ja nostan sitten vauvan lattialle). Tätä ne jaksaisivat tuntikaupalla. Ja sen sijaan, että tunkee rojua vauvan suuhun, niin olen opettanut hakemaan jonkun kivan lelun ja "opettamaan siskolle" miten vaikkapa nappia painamalla lelusta saa äänen.

Ja yksi tärkeä oppi on ollut se, että jos siskolta ottaa jonkun lelun, niin toinen lelu on annettava tilalle. Myös sitä olen yrittänyt opettaa, että siskolta ei viedä kädestä, mutta kun tällä oli yhteen aikaan myös paha tapa käydä ottamassa pikkuisen rakkain unipupu ja siitähän seurasi tietysti iso itku. Nyt isompi tietää jo, että jos ottaa siskon pupun, niin oma rakas uninalle on annettava tilalle. Ei siis ihan vielä täysi oikeudenmukaisuus toteudu, mutta pahimmilta aletaan jo säästyä, eikä 2-vuotiaalta voi ihan kaikkea vielä vaatiakkaan.

Lyömisissä ja tönimisissä olen huomannut, että tehokkain rangaistus on panna lapsi nurkkaan. Meillä esim seisotaan nurkassa niin kauan, että pyydetään siskolta anteeksi, jos on loukattu. Itse joudun tosin istumaan nurkan vieressä ja varmistamaan, että tyttö tosiaan pysyy siellä ja samalla aina kyselen, että joko tulet pyytämään pikkusiskolta anteeksi ja jos ei ala tulla nättiä käytöstä, niin takaisin nurkkaan vaan. Ja siinä voi samalla sitten jutella ja kertoa lapselle, että kun näin tönäisit siskoa, niin näitkös kuinka sisko alkoi itkeä kun sisko kaatui ja satutti itsensä ja nyt sinun pitää pyytää anteeksi kun kerran satutit tahallasi siskoa ja noin ei kyllä saa tehdä kun voi tulla tosi iso pipi siskolle jne jne... Olen myös kokeillut tukkapöllyä ja luunappeja ja komentamista ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti, mutta tuo nurkka on ollut tähän mennessä tehokkain homma. Siis silläkin uhalla, että siellä on muutaman kerran vietetty aikaa tuntikin kerrallaan...
 
Meillä myös pari vuotiaalla tytöllä on joku isompikin uhma meneillään. Leikeistä ei meninaa tulla mitään kun kaikki on iahn väärin ja sotkussa. Muutaman kerran on yrittänyt lyödä, mutta tietää äidin ja isän äänen painosta mikä on kiellettyä ja mikä ei. Meillä nuo kolme vanhempaa pitää myös kuria toisilleen. Äidin pikku apulaisia! =)
 
Menee hermot täälläkin, jatkuvaa tappelua ja äitinä saa olla erotuomarina minuutin välein :headwall: Just saivat viikonloppuna täsmälleen samanlaiset lentokonelelut ja niistä tapellaan nyt kiljuen ja dramaattisesti ovia paiskoen, siis leikki-ikäiset paiskoo jo ovia... *nirskuttaa hampaitaan*

Mutta lukekaapa tuolta 'oman lapsen komentaminen' Siellä on Hensku-80 -nimimerkillä kolme lasta, eikä hänen tarvi komentaa ikinä ja lapset fiksuja ja saavat kehuja muilta. Pitäisi kysyä vähän kasvatusvinkkejä, että miten ihmeessä hän sen tekee ;)
 

Yhteistyössä