Menee hermo!!

[Pumpe]

5kk:tta vanha vauvamme ei viihdy ollenkaan yksin, tai no erittäin harvoin. KOKOAJAN pitäisi olla viihdyttämässä, leikittämässä jne jne. Siis toki leikin jok pvä tytön kanssa monta kertaa, mutta kun tilanne on se, että meillä on läppäri leikkimaton vieressä, syön tytön vieressä lattialla jne jne, niin kyllä pää tuntuu leviävän.

Joskus on PAKKO ottaa aikalisä ja mennä vaikka partsille, mutta kun kuulen tytön itkun tulee niin kamalan paha olo ja "olen huono äiti"-syyllisyys. :'(

Mitä tehdä? Vinkkejä? Tuntuu etten jaksa, kun kaiken maailman lelut, Bumbot jne on hankittu, mutta ei. Pikku Kakkosta kattoo, silloin saan olla hetken "rauhassa". Tuntuu pahalta tämä tilanne. :'(

 

["vieras"]

Laita sille joku lastenfilmi kun ahdistaa, niin mekin tehtiin kun tytöt oli pikkusia.

 

[erinys]

sellasta se on vauvojen kanssa ja siitä se vain paranee, kokeile sinkkuelämää tms...

 

[jassåå]

jos 5kk ei viihdy lainkaan yksin- koita kantaa kantoiliinassa. Meillä tosin esikoinen oli tosi vaativa tapaus, itki vaan jos oli hetkenkin yksin- sylissä ois täytyny kanniskella kokoajan(koitin kantoliinat ja muut, mut huus kahta kauheemmin ) No se helpottu sit siinä 1-v kieppeillä.

 

[2good2be4gotten]

Meilläkin oli tuollaisia kausia, nuoremmalla helpotti heti kun pääsi ryömimällä eteenpäin 5kk iässä. Mutta silloin sitä vaan viihdytettiin vauvaa; leikittiin, luettiin kirjaa, pidettiin sylissä, otettiin mukaan esim. kotihommia tekemään ja samalla juteltiin jne. Vauvan päiväunien aikana itse hetken lepäsin tai olin koneella; edelleenkään lasten ollessa hereillä en ole koneella ellei ole pakko, pyrin syömään samaan aikaan kun lapsetkin syö ja illalla heidän mennessä nukkumaan otan sitä ns. omaa aikaa, tosin mieheni kanssa.

 

["aamuvirkku"]

meillä oli ihan sama juttu n. nelikuisesta. kauhea karjunta saman tien, jos laskit johonkin ja koitit tehdä itse jotai muuta kun heilua naaman edessä. söin vauvan nukkuessa, kun ei kelvannut vaan vieressä olo.. helpotti vasta joskus 9-kuisena, kun oppi istumaan ja tutkimaan itse kamoja. lähti konttaamaan vasta pari kk:tta myöhemmin, mut siihenkin asti oli erinäistä nyrinää, kun ei itse päässyt mihkään. ei ryöminyt lainkaan.

 

["jaa"]

Meillä on helpottanut siinä vaiheessa kun ovat oppineet istumaan. Noin puolivuotiaina.

 

[*Mii]

Meillä oli ihan samanlaista tuossa iässä. Nyt 9 kuukauden iässä viihtyy pitkään itse, kun osaa kontata ja istua.
Tosin nyt sitten se rauha alkaa olla taas historiaa, kun ruvetaan nousemaan ylös. Sitten sitä saakin vahtia.
Jaksamista sinne! Tunnistan tunteesi ja voin lohduttaa ettet todellakaan ole poikkeava tai ainoa joka noita tunteita käy läpi. Ja se ittensä jäähylle vienti osoittaa, että olet vastuullinen vanhempi.
Parempi jäähy, kuin esim. vauvalle karjuminen tai jotain vielä pahempaa

Äkkiä tää aika menee ja kohta vauvasi on jo paljon isompi.