Meitä ei kutsuta synttäreille

["meeri"]

Sain käsityksen kaveriltani että hänen lapsensa syntymäpäiville tulee muitakin kuin sukulaisia.
Meitä ei koskaan kutsuta, siis minua ja lapsiani.
Olenko jotenkin poissa kuvioista ja ne jotkut tärkeämpiä, ne jotka kutsutaan?
Ymmärrän ettei kaikkia voi kutsua mutta silti ajatus rassaa.

Kaverini pitää yhteyttä kuin ennen. Kesällä vaan kiinnitin huomiota siihen kuinka
hän kertoi syntymäpäivistä ja tuli tunne että olemme täysin sivullisia sitten.

 

[sh-äiti]

No meilläkin on kavereita joiden kanssa ollaan yhteydessä viikottain parikin kertaa. Ja lapset leikkivät keskenään kerhoissa, puistoissa jne. Mutta silti synttäreille lapset saavat kutsua vain muutaman kaverin pakollisten vieraitten lisäksi. Niinpä kyllä moni kvaeri jää kutsuilta pois väkisinkin.

 

[älä välitä]

Meillä ollut vastaavanlaista käytöstä ja en sen kummemmin ole viitsinyt asialle vaivata päätäni, vaikka ensimmäisillä kerroilla hieman ihmetyttikin.
Nyt sitten lopetin itse synttäreiden pitämisen lapsille (ainakin 2 vuotta menty näin), mihin kutsuisin ystäviä perheineen. Syy tälle on se, että lapset jo koululaisia (7vja9v) ja heille tärkeimpiä on ns. kaverisynttärit ja se, että kummit ja isovanhemmat sekä enot ja tädit käyvät onnittelemassa. Myös osa ystäperheistä tekivät sitä mihin kypsyin täysin, että heille ei koskaan sopinut se päivä milloin synttäreitä vietettiin ja he kuitenkin olettivat meidän saapuvan aina heidän omien lasten synttäreille ja jos emme pääse tulemaan, niin suututaan verisesti.

 

["meeri"]

No, en mä nyt ihan hajalla tuosta ole. Onhan se jatkunut jo iät ja ajat. Sain tosiaan käsityksen kesällä kun tuli viestiä että väkeä ramppaa, kuitenkin suku on pieni. En tiedä tarkkaan asiainlaitaa.
Olen surullinen lisäksi kun en näe juuri koskaan heidän yhtä lasta jonka kanssa olen tullut hyvin toimeen. Lapsi ei ole koskaan mukana kun tavataan...siis nykyään.
Kuitenkin tavallaan menee hyvin, en viitsi välejä rikkoa pikkuasioiden takia.