Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Meille syntyi vammainen lapsi
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Madicken04, post: 8501669, member: 175"]</p><p>Ei tarkoitit että minun (ja tämän vastasyntyneen pienen vauvan äidin) pitäisi sen sijaan että nauttisimme lapsistamme ja ootaisimme päivän kerrallaan, keskittyä huolehtimaan ja murehtimaan mitä kaikkea ikävää elämä voi eteemme tuoda? =) </p><p></p><p>En tiedä mikä minussa on vikana, mutta en koskaan ole osannut tuntea katkeruutta lapseni vammasta (ok, tuohon kohtaan voit lisätä että se päivä on vielä edessä, enhän tiedä mistään mitään koska lapsi on vasta 2,5v). Itseasiassa vamman hyväksyminen oli yllättävän helppoa. Vaikeinta meillä oli se vuorokausi mikä kesti lääkärin down-epäilystä diagnoosin varmistumiseen. Ei ollut kiva katsoa vastasyntynyttä lastaan ja toivoa hartaasti tämän olevan jotain muuta (=terve) mitä hän ilmeisimmin oli. Lopulta diagnoosi oli helpotus, saatiin tietää missä seisottiin ja lähteä siitä eteenpäin.</p><p></p><p>Toki käytännönasiat pelottivat, varsinkin alkuun. Meillä tilanne vielä se että asutaan vieraassa maassa eli edessä oli asioinnit virastojen, lääkäreiden, kuntoutustiimin ym kanssa vajavaisella kielitaidolla. Meillä kuitenkin kävi niin hassu tuuri että kohdallemme osui mitä ihanin kuraattori ja kuntoutustiimi jotka ovat auttaneet ja tukeneet meitä kokoajan. Ollaan saatu apua papereiden täyttöön ja itseasiassa kaikki hakemuksetkin on hyväksytty heti ilman ongelmia. Eli sinänsä olen onnellinen että käytin vauvan ensimmäiset kuukaudet hänen olemassaolosta nauttimiseen sen sijaan että olisin yöni valvonut murehtien asioita jotka sitten kuitenkin sujuivat itsestään.</p><p></p><p>Toki vastamäkiä on tullut ja meidän perusterveellä lapsellammekin on omat heikot kohtansa joiden eteen saa tehdä töitä ja silti kehitys tuntuu tuskaisen hitaalta. Tälläkin hetkellä saisin miettiä haluanko jäädä katkeroitumaan siitä kun meidän lapsi ei meinaa lähteä millään kävelemään, vai olenko mielummin iloinen siitä että hän on alkanut viittoa, on muuten terve ja onnellinen lapsi. Olen valinnut tuon jälkimmäisen ja ihan vain käytännön asiana ajoittain valitan sitä kuinka raskasta on tuon ikäisen kävelemättömän lapsen kanniskelu (vrt. terveiden lasten äitejä jotka valittavat vaikka uhmaikäistensä kiukuttelusta). Vaikeuksia on, mutta niistä selvitään. En jaksa vielä käyttää aikaani tulevien (mahdollisten) ongelmien murehtimiseen.</p><p></p><p>mitä tuohon kiusaamiseen tulee niin olen tässäkin asiassa sitä mieltä että ongelma on kiusaajissa eikä vammaisessa lapsessa. Kyllä, minulla on itsellänikin kaksi aikuista serkkua joiden mielestä on hauska irc-galleriassa irvistellä vammaisille. Varmaankin noiden kuvien näkeminen juuri silloin kun lapsemme oli syntynyt olisi pahoittanut mieleni. Nyt osaan onneksi laittaa ne jo omaan arvoonsa; eiväthän ne kerro mitään minun lapsestani vaan ainoastaan näiden aikuisten serkkujeni asenteista. Suoraan sanottuna tuntuu paremmalta että lapseni on se vammainen eikä tuo toinen joka vielä aikuisena ottaa asiakseen pilkata vammaisia.</p><p></p><p>Niin, vammainen lapsi ei ole kuin muut. Omalla tavallaan siiitä löytyy helpotuskin, pääsee pois niiltä käyriltä millä mitataan lapsen kasvua ja kehitystä. Lapsi saa kehittyä ja oppia asioita omaa tahtiaan, valtaosalle ihmisistä riittää ihmettelyihin ("miksi lapsi ei vielä kävele/puhu?") vastaukseksi että etän on kehitysvammainen. On huomattavasti haastavampaa saada ihmiset ymmärtämää miksi meidän 1v3kk ikäinen "terve" kuopus vasta opettelee konttamaan. :/ Jotainhan meidän on täytynyt tehdä kanssaan väärin...</p><p></p><p>Kukin suhtautuu asioihin omalla tavallaan. Minulle vaan oli alkuun tärkeintä saada huomata että vauva oli todellakin meidän vauva jonka kanssa pytyi tekemään asioita ihan samoin kuin terveide vauvojen. Ero terveisiin lapsiin alkoi tulla vauvan kasvaessa, mutta tuolloin asiat alkoivat tuntua vain käytännönasioilta ja haasteilta. Siksi en näe syytä miksi ap:n kaan tarvitsisi tässä vaiheessa murehtia liikaa sitä mikä hänen lapsensa tulevaisuus tulee olemaan, mitä ongelmia eteen tulee jne. Toki omat negatiiviset tunteet kannattaa käydä läpi ja puhua eikä jättää mieltä painamaan, tuntea niistä syyllisyyttä tms. Ne ovat ihan normaaleita asioita. :hug:</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Madicken04, post: 8501669, member: 175"] Ei tarkoitit että minun (ja tämän vastasyntyneen pienen vauvan äidin) pitäisi sen sijaan että nauttisimme lapsistamme ja ootaisimme päivän kerrallaan, keskittyä huolehtimaan ja murehtimaan mitä kaikkea ikävää elämä voi eteemme tuoda? =) En tiedä mikä minussa on vikana, mutta en koskaan ole osannut tuntea katkeruutta lapseni vammasta (ok, tuohon kohtaan voit lisätä että se päivä on vielä edessä, enhän tiedä mistään mitään koska lapsi on vasta 2,5v). Itseasiassa vamman hyväksyminen oli yllättävän helppoa. Vaikeinta meillä oli se vuorokausi mikä kesti lääkärin down-epäilystä diagnoosin varmistumiseen. Ei ollut kiva katsoa vastasyntynyttä lastaan ja toivoa hartaasti tämän olevan jotain muuta (=terve) mitä hän ilmeisimmin oli. Lopulta diagnoosi oli helpotus, saatiin tietää missä seisottiin ja lähteä siitä eteenpäin. Toki käytännönasiat pelottivat, varsinkin alkuun. Meillä tilanne vielä se että asutaan vieraassa maassa eli edessä oli asioinnit virastojen, lääkäreiden, kuntoutustiimin ym kanssa vajavaisella kielitaidolla. Meillä kuitenkin kävi niin hassu tuuri että kohdallemme osui mitä ihanin kuraattori ja kuntoutustiimi jotka ovat auttaneet ja tukeneet meitä kokoajan. Ollaan saatu apua papereiden täyttöön ja itseasiassa kaikki hakemuksetkin on hyväksytty heti ilman ongelmia. Eli sinänsä olen onnellinen että käytin vauvan ensimmäiset kuukaudet hänen olemassaolosta nauttimiseen sen sijaan että olisin yöni valvonut murehtien asioita jotka sitten kuitenkin sujuivat itsestään. Toki vastamäkiä on tullut ja meidän perusterveellä lapsellammekin on omat heikot kohtansa joiden eteen saa tehdä töitä ja silti kehitys tuntuu tuskaisen hitaalta. Tälläkin hetkellä saisin miettiä haluanko jäädä katkeroitumaan siitä kun meidän lapsi ei meinaa lähteä millään kävelemään, vai olenko mielummin iloinen siitä että hän on alkanut viittoa, on muuten terve ja onnellinen lapsi. Olen valinnut tuon jälkimmäisen ja ihan vain käytännön asiana ajoittain valitan sitä kuinka raskasta on tuon ikäisen kävelemättömän lapsen kanniskelu (vrt. terveiden lasten äitejä jotka valittavat vaikka uhmaikäistensä kiukuttelusta). Vaikeuksia on, mutta niistä selvitään. En jaksa vielä käyttää aikaani tulevien (mahdollisten) ongelmien murehtimiseen. mitä tuohon kiusaamiseen tulee niin olen tässäkin asiassa sitä mieltä että ongelma on kiusaajissa eikä vammaisessa lapsessa. Kyllä, minulla on itsellänikin kaksi aikuista serkkua joiden mielestä on hauska irc-galleriassa irvistellä vammaisille. Varmaankin noiden kuvien näkeminen juuri silloin kun lapsemme oli syntynyt olisi pahoittanut mieleni. Nyt osaan onneksi laittaa ne jo omaan arvoonsa; eiväthän ne kerro mitään minun lapsestani vaan ainoastaan näiden aikuisten serkkujeni asenteista. Suoraan sanottuna tuntuu paremmalta että lapseni on se vammainen eikä tuo toinen joka vielä aikuisena ottaa asiakseen pilkata vammaisia. Niin, vammainen lapsi ei ole kuin muut. Omalla tavallaan siiitä löytyy helpotuskin, pääsee pois niiltä käyriltä millä mitataan lapsen kasvua ja kehitystä. Lapsi saa kehittyä ja oppia asioita omaa tahtiaan, valtaosalle ihmisistä riittää ihmettelyihin ("miksi lapsi ei vielä kävele/puhu?") vastaukseksi että etän on kehitysvammainen. On huomattavasti haastavampaa saada ihmiset ymmärtämää miksi meidän 1v3kk ikäinen "terve" kuopus vasta opettelee konttamaan. :/ Jotainhan meidän on täytynyt tehdä kanssaan väärin... Kukin suhtautuu asioihin omalla tavallaan. Minulle vaan oli alkuun tärkeintä saada huomata että vauva oli todellakin meidän vauva jonka kanssa pytyi tekemään asioita ihan samoin kuin terveide vauvojen. Ero terveisiin lapsiin alkoi tulla vauvan kasvaessa, mutta tuolloin asiat alkoivat tuntua vain käytännönasioilta ja haasteilta. Siksi en näe syytä miksi ap:n kaan tarvitsisi tässä vaiheessa murehtia liikaa sitä mikä hänen lapsensa tulevaisuus tulee olemaan, mitä ongelmia eteen tulee jne. Toki omat negatiiviset tunteet kannattaa käydä läpi ja puhua eikä jättää mieltä painamaan, tuntea niistä syyllisyyttä tms. Ne ovat ihan normaaleita asioita. :hug: [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa JOULU?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Vaalitutkimus 2023: Persuja äänesti työttömistä 22% ja Vasemmistoliittoa 13%
3 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Jos Lähi-idän kauhuskenaario toteutuu, voi asuntovelkainen sanoa hyvästit korkojen nopealle laskulle"
4 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
G: kuinka usein tilaat ruokaa kotia/työpaikalle?
Tänään 14:46
Rätti Väsynyt
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
KILTTILÄN SINGERI KÄRÄHTI 😱
Tänään 14:40
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Mistä näitä nykyajan housuja erottaa, onko päällihousut vai alushousut?!?
Tänään 13:27
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Aikuinen lapsi joka ei pääse elämässä eteenpäin
Tänään 11:43
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Etelärantaa ja Hakaniemeä yhdistää rakkaus halpatyövoimaa kohtaan"
Tänään 10:58
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Kokkareet persuista: "Edelleen paskannetaan matolle aina kun on paikka"
Tänään 10:21
vierailija
16 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Onko oikein, että autolla hakevat päättävät muidenkin lasten vaatteista?
Started by vierailija
Maanantai klo 23:32
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Yle puoluegallut: SDP nousee ja kokoomus putoaa
Started by vierailija
Torstai klo 11:17
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Keksin hauskan Sanna M. vitsin. Keksikää tekin omanne.
Started by vierailija
Maanantai klo 09:26
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
"25-vuotias Elma Nieminen ei halua tasavertaista parisuhdetta, sillä hänen ihanteissaan mies on perheen pää."
Started by vierailija
Torstai klo 15:44
Luettu: 984
Aihe vapaa
5.
Jestas! Juppi-Jetset-shampanja-kokkare Sanna Marin esiintyi samalla lavalla maailmantähtien kanssa: "Uskomatonta"
Started by vierailija
Maanantai klo 00:18
Luettu: 940
Aihe vapaa
6.
Kotiteknologiasi rajat? Harjasta robitti-imuriin!
Started by vierailija
Sunnuntai klo 07:47
Luettu: 920
Aihe vapaa
7.
"Oikeasti tahallisesta väestönvaihdosta ei ole todisteita."
Started by vierailija
Maanantai klo 14:45
Luettu: 868
Aihe vapaa
8.
OrpoPurra nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon maksut pilviin, nousevat 22,5 prosentilla ja erikoissairaanhoidon maksut 45 prosentilla
Started by vierailija
Torstai klo 16:18
Luettu: 852
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
"SDP:n puoluelehdessä tylytetään Sanna Marinia. Demokraatti-lehdessä kritisoidaan kovin sanoin ex-pääministeri Sanna Marinia (sd)."
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Vajaa viisitoista vuotta sitten Liisa Lahdenmäki, 79, lahjoitti omaisuutensa hyväntekeväisyyteen ja muutti Espanjaan."
Latest: Johnny Appleseed
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Vaalitutkimus 2023: Persuja äänesti työttömistä 22% ja Vasemmistoliittoa 13%
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Jos Lähi-idän kauhuskenaario toteutuu, voi asuntovelkainen sanoa hyvästit korkojen nopealle laskulle"
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
6.
Haaveena vauva 2025
Latest: haaveillen
9 min sitten
Lapsen saaminen
7.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
8.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Meille syntyi vammainen lapsi
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu