T
"Tiutau"
Vieras
Ajattelinpa kysäistä ystävät teidän mielipidettänne asiasta, josta meidän perheessä nousee riita jatkuvasti. Meillä siis lapset 1v ja 2v 8kk. Olen ollut hoitovapaalla ja äitiyslomalla viime vuodet, mutta maaliskuun alusta olen ollut taas työssä. Lomani aikana olen kuskannut lapsiani "harrastuksiin", mm. muskarit (konservatorion) ja uinnit. Asumme 40 km:n päässä paikkakunnalta, jossa harrastukset ovat.
Kun olin kotona, niin meno onnistui aina suhteellisen hyvin ja olikin ihan kiva lähteä niihin, mutta nyt kun lapset ovat päivät päiväkodissa niin on tullut mutkia matkaan. Mieheni haluaisi, että harrastuksissa käynnit jatkuisivat ennallaan. Isomman lapsen muskariin ja uintiin (ma ja pe) meidän pitäisi lähteä heti päiväkodista tultuamme, ehkä puolisen tuntia ehtisin piipahtaa kotona. Lapset ovat kuitenkin aika väsyneitä päiväkotipäivän jälkeen ja haluaisin rauhoittaa illan kotoilulle ja lasten kanssa oleilulle, enkä jaksaisi enää itsekään työpäivän jälkeen lähteä ajamaan kaupunkiin. Mullakin on nimittäin työmatkaakin ajettavana 100 km päivässä.
Pienemmän lapsen muskari on tiistaisin aamupäivällä ja miehen mukaan häntä pitäisi viedä sinne, jos esimerkiksi menen iltavuoroon sinä päivänä. Aluksi oli myös sitä mieltä, että aamuvuoropäivinä hakee lapsen päiväkodista ja käyttää muskarissa ja vie takaisin sitten, mutta päiväkodin hlökunta kyllä oli onneksi sitä mieltä, ettei missään nimessä. Minulla oli myös samainen mielipide, mutta sitä mies ei kuunnellut.
On myös koko ajan sitä mieltä, että yritän jarruttaa lasteni harrastusta. Yritän puhua "järkeä" miehelle ja kertoa, että kyseessä on vielä pienet lapset. Eivät he kaipaa harrastuksia ja harrastaa ehtii sitten isompanakin. Mies ei edes kuuntele mielipidettäni. En tiedä enää mitä tekisin, jatkuvasti riidellään ko. asiasta. Minä olen se paha, joka haluaa lopettaa kaikki harrastukset enkä hänen mielestään ajattele lapsia ollenkaan. Minun mielestäni juuri minä tässä asiassa ajattelen lapsia. Minua hän ei kuuntele vaan pitäisi olla joku "asiantuntija" varmaan, jota hän saattaisi kuunnella.
Kun olin kotona, niin meno onnistui aina suhteellisen hyvin ja olikin ihan kiva lähteä niihin, mutta nyt kun lapset ovat päivät päiväkodissa niin on tullut mutkia matkaan. Mieheni haluaisi, että harrastuksissa käynnit jatkuisivat ennallaan. Isomman lapsen muskariin ja uintiin (ma ja pe) meidän pitäisi lähteä heti päiväkodista tultuamme, ehkä puolisen tuntia ehtisin piipahtaa kotona. Lapset ovat kuitenkin aika väsyneitä päiväkotipäivän jälkeen ja haluaisin rauhoittaa illan kotoilulle ja lasten kanssa oleilulle, enkä jaksaisi enää itsekään työpäivän jälkeen lähteä ajamaan kaupunkiin. Mullakin on nimittäin työmatkaakin ajettavana 100 km päivässä.
Pienemmän lapsen muskari on tiistaisin aamupäivällä ja miehen mukaan häntä pitäisi viedä sinne, jos esimerkiksi menen iltavuoroon sinä päivänä. Aluksi oli myös sitä mieltä, että aamuvuoropäivinä hakee lapsen päiväkodista ja käyttää muskarissa ja vie takaisin sitten, mutta päiväkodin hlökunta kyllä oli onneksi sitä mieltä, ettei missään nimessä. Minulla oli myös samainen mielipide, mutta sitä mies ei kuunnellut.
On myös koko ajan sitä mieltä, että yritän jarruttaa lasteni harrastusta. Yritän puhua "järkeä" miehelle ja kertoa, että kyseessä on vielä pienet lapset. Eivät he kaipaa harrastuksia ja harrastaa ehtii sitten isompanakin. Mies ei edes kuuntele mielipidettäni. En tiedä enää mitä tekisin, jatkuvasti riidellään ko. asiasta. Minä olen se paha, joka haluaa lopettaa kaikki harrastukset enkä hänen mielestään ajattele lapsia ollenkaan. Minun mielestäni juuri minä tässä asiassa ajattelen lapsia. Minua hän ei kuuntele vaan pitäisi olla joku "asiantuntija" varmaan, jota hän saattaisi kuunnella.
. Ja osittain vähän näyttämisenhalua muille luulisin, vaikkei sitä myönnäkään.
Älä anna periksi, lapsilla on oikeus olla hoitopäivän jälkeen vanhempiensa kanssa rauhassa.
