Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Meidän parisuhteemme
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="_möhömaha_, post: 27262425, member: 123277"]</p><p>Hei,</p><p></p><p>Minun on ihan pakko päästä kertomaan meidän parisuhteen tarina jollekkin. </p><p></p><p>Minä olen 22 vuotias tyttö ja avomieheni on minua 7 vuotta vanhempi eli 29 v. Menimme kihloihin viime tammikuussa ja suunnittelemme jo häitäkin. Olemme tunteneet toisemme noin kuusi vuotta ja välillä suhteemme on ollut tauollakin. Tauko teki aikoinaan hyvää. Rakastamme toisiamme. </p><p></p><p>Muutimme saman katon alle vieraalle paikkakunnalle noin vuosi sitten mieheni töiden perässä. Asuimme aikaisemmin omien vanhempiemme luona ja välimatkaa oli n. 15 km. Minulla oli työmatka 70 km kotipaikkakunnaltani ja nyt muutettuamme se lyheni 25 kilometriin eli aika sopiva. Asuntomme on pieni rivitalokaksio rauhallisella alueella.</p><p></p><p>Miehelläni on oma toiminimi jolla hän tekee erilaisia urakkahommia pääasiassa nykyisellä asuinpaikkakunnallamme ja hänen työaikansa ovat yleensä aamu 6 - ilta 21. Itse kuljen naapuripitäjässä virastotyöaikoina. Yhteistä aikaa meillä on tosi vähän.</p><p></p><p>Mieheni vanhemmilla on maatila ja hänellä on paljon myös hommia sielä. Hänen kotipaikkakunnalleen on matkaa nykyisestä asuinpaikkakunnastamme n. 100 kilometriä. Nyt kun hänen syksyn urakkahommat loppuu niin hän menee ajamaan rekkaa ja on aina viikon poissa putkeen. Vapaalla viikolla hän viettää aikaa vanhempien luona maatilalla, koska sielä on paljon tekemistä. Illalla hän ei sitten jaksakkaan enää lähteä vain nukkumaan 100 kilometrin päähän meidän yhteiseen kotiimme, eli minä joudun viettämään aikaa paljon yksikseni. </p><p></p><p>Meillä on menee muuten tosi hyvin, mutta nämä asumisjärjestelyt ovat alkaneet tökkimään.</p><p></p><p>Minusta tuntuu, että asuisin yksin siellä meidän yhteisessä kodissa ja mieheni tulee sinne vain vierailemaan.</p><p></p><p>Asumiskustannukset jaamme siten, että mieheni maksaa vuokran ja minä kaikki loput. Minä maksan siis ruoat, sähkön ja kodin hankinnat. Maksamme itse omien autojemme kulut. Hän omansa ja minä omani. </p><p></p><p>Mieheni sanoo aina riidellessämme minulle, että olen siivellä eläjä. Minulla ei olisi mitenkään varaa maksaa vuokraa. Miehelläni on huomattavasti paremmat tulot ja hänellä jää huomattavia summia rahaa säästöön. Minulla ei jää mitään. Jos menemme vaikka ulkomaille lomalle niin minä joudun ottamaan pienen lainan, koska mieheni ei suostu lainaamaan, vaikka hänellä olisi siihen varaa. Minun on kuulemma selviydyttävä itse, vaikka ajautuisin maksuvaikeuksiin. Sitä ei tule tapahtumaan. Selviydyn kyllä juuri ja juuri omista menoistani. </p><p></p><p>Vihaan työtäni ja minulla on harkinnassa lähteä opiskelemaan ja saada joskus kunnollinen ammatti ja hyvät tulot. Mieheni ei aijo auttaa minua opiskeluaikoinakaan rahallisesti vaan todennäköisesti joudun hakemaan opintolainan. </p><p></p><p>Tuntuu kuin me eläisimme yksin ja kummallakin on omat elämät mihin toinen ei saa puuttua. Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä paitsi satunnaiset ulkomaanmatkat. </p><p></p><p>Mieheni kanssa on helppo jutella, mutta hän on tosi jääräpäinen. Jos minä sanon mielipiteen johonkin asiaan, niin sillä ei ole mitään merkitystä ja mieheni päättää asian loppupeleissä. Hän luulee / tietää olevansa fiksumpi kuin minä. </p><p></p><p>Eräänä päivänä mieheni ilmoitti hankkivansa koiran. Hänen eräällä asiakkaallaan maatilalla oli koiranpentuja ja niitä kuulemma jaettiin sielä ilmaiseksi. Mieheni oli mennyt varaamaan yhden itselleen ilman minun mielipidettäni, joka olisi ollut ehdoton EI. Tällä hetkellä emme mitenkään pystyisi huolehtimaan koirasta ja minä haluaisin keskittyä siihen 100%, hoitaa ja kouluttaa hyvin, mutta tällä hetkellä se ei onnistu. Nykyiseen vuokra-asuntoomme ei saa tuoda lemmikkieläimiä. Mieheni lähti koiran kanssa sitten vanhempiensa luokse ja he eivät myöskään tienneet asiasta. Hän meinasi jättää koiran sinne pihamaalle juoksentelemaan irti ja vanhempiensa vastuulle. Hänen isänsä sanoi, että jos koira jää tänne meidän vaivoiksi, niin me tapetaan se. Noh, mieheni otti sitten koiran mukaansa ja aikoi tuoda sen meidän vuokra-asuntoomme. Minähän siitä raivostuin. Ei se mitenkään onnistu. Se koira sitten vietti yhden yönsä lukittuna kylpyhuoneeseen, mutta minne jatkossa. Kuulemma joku hänen kaverinsa joutuu kattomaan sen perään jossain sielä nykyisellä paikkakunallamme. Koira on tällä hetkellä mieheni kanssa traktorissa koko päivän eli on hänellä töissä mukana. </p><p></p><p>Olen puhunut tästä asiasta mieheni kanssa, mutta hän ei suostu kuuntelemaan minua. Miksi pitää hankkia koira, jos sille ei ole paikkaa eikä kukaan ehdi huolehtimaan siitä? </p><p></p><p>Mitä mieltä te olette meidän ongelmistamme? </p><p></p><p>Nämä asiat on pakko selvittää, mutta miten?</p><p></p><p>Nämä eivät ole kovin suuria ongelmia, mutta niistä voi paisua suuria ja meidän tiemme voivat ajautua erilleen.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="_möhömaha_, post: 27262425, member: 123277"] Hei, Minun on ihan pakko päästä kertomaan meidän parisuhteen tarina jollekkin. Minä olen 22 vuotias tyttö ja avomieheni on minua 7 vuotta vanhempi eli 29 v. Menimme kihloihin viime tammikuussa ja suunnittelemme jo häitäkin. Olemme tunteneet toisemme noin kuusi vuotta ja välillä suhteemme on ollut tauollakin. Tauko teki aikoinaan hyvää. Rakastamme toisiamme. Muutimme saman katon alle vieraalle paikkakunnalle noin vuosi sitten mieheni töiden perässä. Asuimme aikaisemmin omien vanhempiemme luona ja välimatkaa oli n. 15 km. Minulla oli työmatka 70 km kotipaikkakunnaltani ja nyt muutettuamme se lyheni 25 kilometriin eli aika sopiva. Asuntomme on pieni rivitalokaksio rauhallisella alueella. Miehelläni on oma toiminimi jolla hän tekee erilaisia urakkahommia pääasiassa nykyisellä asuinpaikkakunnallamme ja hänen työaikansa ovat yleensä aamu 6 - ilta 21. Itse kuljen naapuripitäjässä virastotyöaikoina. Yhteistä aikaa meillä on tosi vähän. Mieheni vanhemmilla on maatila ja hänellä on paljon myös hommia sielä. Hänen kotipaikkakunnalleen on matkaa nykyisestä asuinpaikkakunnastamme n. 100 kilometriä. Nyt kun hänen syksyn urakkahommat loppuu niin hän menee ajamaan rekkaa ja on aina viikon poissa putkeen. Vapaalla viikolla hän viettää aikaa vanhempien luona maatilalla, koska sielä on paljon tekemistä. Illalla hän ei sitten jaksakkaan enää lähteä vain nukkumaan 100 kilometrin päähän meidän yhteiseen kotiimme, eli minä joudun viettämään aikaa paljon yksikseni. Meillä on menee muuten tosi hyvin, mutta nämä asumisjärjestelyt ovat alkaneet tökkimään. Minusta tuntuu, että asuisin yksin siellä meidän yhteisessä kodissa ja mieheni tulee sinne vain vierailemaan. Asumiskustannukset jaamme siten, että mieheni maksaa vuokran ja minä kaikki loput. Minä maksan siis ruoat, sähkön ja kodin hankinnat. Maksamme itse omien autojemme kulut. Hän omansa ja minä omani. Mieheni sanoo aina riidellessämme minulle, että olen siivellä eläjä. Minulla ei olisi mitenkään varaa maksaa vuokraa. Miehelläni on huomattavasti paremmat tulot ja hänellä jää huomattavia summia rahaa säästöön. Minulla ei jää mitään. Jos menemme vaikka ulkomaille lomalle niin minä joudun ottamaan pienen lainan, koska mieheni ei suostu lainaamaan, vaikka hänellä olisi siihen varaa. Minun on kuulemma selviydyttävä itse, vaikka ajautuisin maksuvaikeuksiin. Sitä ei tule tapahtumaan. Selviydyn kyllä juuri ja juuri omista menoistani. Vihaan työtäni ja minulla on harkinnassa lähteä opiskelemaan ja saada joskus kunnollinen ammatti ja hyvät tulot. Mieheni ei aijo auttaa minua opiskeluaikoinakaan rahallisesti vaan todennäköisesti joudun hakemaan opintolainan. Tuntuu kuin me eläisimme yksin ja kummallakin on omat elämät mihin toinen ei saa puuttua. Meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä paitsi satunnaiset ulkomaanmatkat. Mieheni kanssa on helppo jutella, mutta hän on tosi jääräpäinen. Jos minä sanon mielipiteen johonkin asiaan, niin sillä ei ole mitään merkitystä ja mieheni päättää asian loppupeleissä. Hän luulee / tietää olevansa fiksumpi kuin minä. Eräänä päivänä mieheni ilmoitti hankkivansa koiran. Hänen eräällä asiakkaallaan maatilalla oli koiranpentuja ja niitä kuulemma jaettiin sielä ilmaiseksi. Mieheni oli mennyt varaamaan yhden itselleen ilman minun mielipidettäni, joka olisi ollut ehdoton EI. Tällä hetkellä emme mitenkään pystyisi huolehtimaan koirasta ja minä haluaisin keskittyä siihen 100%, hoitaa ja kouluttaa hyvin, mutta tällä hetkellä se ei onnistu. Nykyiseen vuokra-asuntoomme ei saa tuoda lemmikkieläimiä. Mieheni lähti koiran kanssa sitten vanhempiensa luokse ja he eivät myöskään tienneet asiasta. Hän meinasi jättää koiran sinne pihamaalle juoksentelemaan irti ja vanhempiensa vastuulle. Hänen isänsä sanoi, että jos koira jää tänne meidän vaivoiksi, niin me tapetaan se. Noh, mieheni otti sitten koiran mukaansa ja aikoi tuoda sen meidän vuokra-asuntoomme. Minähän siitä raivostuin. Ei se mitenkään onnistu. Se koira sitten vietti yhden yönsä lukittuna kylpyhuoneeseen, mutta minne jatkossa. Kuulemma joku hänen kaverinsa joutuu kattomaan sen perään jossain sielä nykyisellä paikkakunallamme. Koira on tällä hetkellä mieheni kanssa traktorissa koko päivän eli on hänellä töissä mukana. Olen puhunut tästä asiasta mieheni kanssa, mutta hän ei suostu kuuntelemaan minua. Miksi pitää hankkia koira, jos sille ei ole paikkaa eikä kukaan ehdi huolehtimaan siitä? Mitä mieltä te olette meidän ongelmistamme? Nämä asiat on pakko selvittää, mutta miten? Nämä eivät ole kovin suuria ongelmia, mutta niistä voi paisua suuria ja meidän tiemme voivat ajautua erilleen. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
On niin oudot säät, että kaikki ei vissiin lapsia pukiessa ihan tajua, että tuolla on vielä niin lämmintä
18 min sitten
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kyllähän tuo eduskuntatalon töhriminen saa miettimään, että remmikurituksen pitäisi olla sallittu...
55 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Juuri nyt Suomi kuluttaa sähköä 8717 MW josta tuulivoima tuottaa 4967 MW
Eilen 22:27
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Suomen Yleisradio hyväksyy eloapinoiden harjoittamanterrorismin
Eilen 21:36
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Soitin pilapuhelun
Eilen 18:51
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Kaikkein vammaisin teko?
Eilen 18:40
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Mitä Ruby-laivalle tapahtuu? Mysteerialus kulkee yllättäen täysin normaalisti
Eilen 17:49
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1044
Eilen 17:38
MAG1
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:43
Luettu: 681
Aihe vapaa
3.
Stubb antaa huutia Taviolle
Started by vierailija
Tiistai klo 07:39
Luettu: 624
Aihe vapaa
4.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 17:40
Luettu: 605
Aihe vapaa
5.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:00
Luettu: 548
Aihe vapaa
6.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Started by vierailija
Eilen 10:14
Luettu: 529
Aihe vapaa
7.
Käräjäoikeus tuomitsi Suadad Adnan Jameel Al-J kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Al-Juaifari määrättiin myös maksamaan naiselle korvauksia
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:06
Luettu: 515
Aihe vapaa
8.
Vihaan mun miestä
Started by vierailija
Maanantai klo 01:35
Luettu: 513
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
On niin oudot säät, että kaikki ei vissiin lapsia pukiessa ihan tajua, että tuolla on vielä niin lämmintä
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
4.
Haaveena vauva 2025
Latest: vierailija
22 min sitten
Lapsen saaminen
5.
Kyllähän tuo eduskuntatalon töhriminen saa miettimään, että remmikurituksen pitäisi olla sallittu...
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
6.
RELAATIO 1040 - IB
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
7.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
32 min sitten
Aihe vapaa
8.
Vihreät sotkivat tänään eduskuntatalon punaisella maalilla
Latest: vierailija
39 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Meidän parisuhteemme
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu