meidän likka vaan kiljuu!!!!

siis on elämä taas AIVAN MAHDOTONTA! Jo useampia kuukausia mennyt niin, että 1v tyttömme kiljuu (oikein kirkuvan kovaa) joka asiasta aamusta iltaan ja on puntissa kiinni jatkuvasti. Oon aatellu että hällä on varmaan tullu semmoinen reviirin suojelu tms, koska isosiskonsa 3v. on alusta alkaen tullut lääppimään ja liiankin kovakouraisesti käsittelemään pikkusiskoaan.
Aluksi luulin että onhgelma esiintyy vaan kotona, mutta nyt ovat jo hoitopaikassakin myöntäneet, että näin tapahtuu sielläkin heti jos joku vieraskin samanikäinen lapsi olisi vaikka vaan leikkimään tulossa. Ei tälle varmaan mitään voi tehdä, mutta tosi kiusallista...! Ja tuolla julkisissa paikoissa liikkuessa sitä yrittää tietty muksunsa hiljentää mahd. nopeasti, ja taas on kierre valmis, kun huomaa että saa kiljumisella liikettä aikaan.
Asutaan kaikenlisäks kerrostalossa, ja tuntuu itestä keljulta häiritä naapureita (niin, vaikka kuinka on lastenääniä) päivästä viikosta ja kuukaudesta toiseen
Onko kellään ollut vastaavaa?

 

Meillä on tempperamenttinen tyttö (1.5v), joka on välillä äärettömän iloinen ja sitten taas toisaalta niin mahdottoman kiukkuinen. Meillä on isosisko (3.7v), josta hän on välillä todella mustasukkainen. Joinakin päivinä tuntuu, että kaikesta on huudettu. Olisi tyytyväinen vain jakamattomasta huomiosta ja paras paikka olisi sylissä. Niin ja kaikki pitäisi tehdä hänen tahdon mukaan ja varsinkaan pukea ei saisi. Jos hän oikein kiukkuaa, niin olen vienyt hänet sänkyyn rauhoittumaan. En tiedä onko sekään oikein??? Liian raakaa niin pienelle??? (Kertokaa ajatuksia.) Tulee sieltä hetken kuluttua rauhoittuneena pois ja otan hänet syliin. Välillä olen melkoisen puhki.

Tsemppiä ja jaksamista sulle.

 

\

Meillä on tempperamenttinen tyttö (1.5v), joka on välillä äärettömän iloinen ja sitten taas toisaalta niin mahdottoman kiukkuinen. Meillä on isosisko (3.7v), josta hän on välillä todella mustasukkainen. Joinakin päivinä tuntuu, että kaikesta on huudettu. Olisi tyytyväinen vain jakamattomasta huomiosta ja paras paikka olisi sylissä.

Tämä kuulostaa hirmuisen tutulta. Meillä tyttö rupee kiljumaan jos autan isommalle vaikka pikkusukan jalkaan, puhumattakaan muusta esikoisen sylittelystä yms.

Niin ja kaikki pitäisi tehdä hänen tahdon mukaan ja varsinkaan pukea ei saisi. Jos hän oikein kiukkuaa, niin olen vienyt hänet sänkyyn rauhoittumaan. En tiedä onko sekään oikein??? Liian raakaa niin pienelle???

No näin on tarvinnut täälläkin tehdä, aina olen lähellä ollut ja jutustellut jotakin. Mutta kyllä se kolmevuotiaskin huomionsa tarvii, muuten olis koko maailma mullin mallin.

Välillä olen melkoisen puhki.

Niin olen minäkin, mutta kyllähän se selvä on että hetkellistähän tämäkin kausi kuitenkin on, joten sillä ajatuksella yritän itse suhia eteenpäin


Tsemppiä ja jaksamista sulle.


Samoin!