Medikalisoitunut synnytyskulttuuri?

[tepa0]

Hei!

Sörkin aihetta josta on varmasti keskusteltu ennenkin ja joka nostattaa tunteita. Ja hyvä niin. Mutta en voi olla avaamatta keskustelua, sillä asiantila hämmentää minua niin suuresti. Tuntuu kuin eläisin väärällä aikakaudella.

Olen lukenut kymmenittäin ja taas kymmenittäin eri nettisivustoilta synnyttäneiden naisten synnytyskokemuksia, viimeksi tänään tällä foorumilla. Ihmettelen ja huolistelen sitä lääkityksen ja toimenpiteiden määrää, joka esiintyy valtaosassa synnytystarinoita. Valehtelematta 90% lukemistani tarinoista kuulostaa lähinnä keskiaikaisilta kidutuskammiotarinoilta tai lääketieteellisiltä listauksilta kaikista tehdyistä toimenpiteistä.

Ymmärrän, että monissa tapauksissa lääkitys on välttämätöntä jos komplikaatiot vaarantavat lapsen ja äidin terveyden tai jopa hengen. Samoin, jos synnyttävän kivut ovat sietämättömät. Näyttää kuitenkin siltä, että yksi keinotekoinen toimenpide synnytyksen kulkuun aiheuttaa helposti sarjan uusia toimenpiteitä ja aiheuttaa siten suuremman alttiuden lisäkomplikaatioihin synnytyksen aikana ja ulos tupsahtaa lääketokkurainen vauva.

Odotan itse omaa ensimmäistä synnytystäni, joten henkilökohtaista kokemusta ei ole, mutta pian on. Ja millaisen synnytyskokemuksen tahtoisin, jos saisin valita? Voiko tämä, varsinkin suomalainen, uusi synnyskulttuuri olla oikein ja totta? Eikö kenelläkään muulla tällä foorumilla tule epätodellinen olo, että suunta on täysin väärä? ? Aion itse synnyttää maassa, jossa luotetaan synnyttävän naisen omaan aktiivisuuteen ja lääkkeisiin tai synnytyksen kulkuun puututaan vain jos se on AIVAN ehdottomasti pakollista. Kivunlievitys ja henkilökkunta ovat kaikki koulutettuja ko. filosofiaan ja kunniottamaan synnyttävän naisen omaa luonnollista synnytysrytmiä.

Mitä te ensimmäistänne odottavat ajattelette? MItä te toivotte omalta synnytykseltänne?

 

[Sinya]

Synnytyksen medikalisoituminen on suurilta osin johtunut sekä puuduttueiden käytön lisääntymisestä että lapsettomuushoitojen parentumisen myötä.
Nykyisin monet naiset joilla on jokin perussairaus tulevat raskaaksi hoitojen avulla. Tämä perussairasus saattaa aiheuttaa jotakin spesiaalia synnytykseen. Jos odottajan perussairaus voi vaikuttaa vauvaan/synnytyksen kulkuun, puututaan synnytykseen useammin. Nykyään jo hyvin nuorilla synnyttäjillä saattaa olla verenpainesairauksia ja monilla synnyttäjillä on raskausdiabetes.

Selkäpuudutteiden yleistyminen aiheuttaa myös osaltaa puuttumisia synnytyksen kulkuun. Selkäpuudutteiden laittamisen jälkeen supistukset yleensä laantuvat ja niitä pitää voimistaa oksitosiinitipalla. Näin ollen yksi synnytyksen kulkuun puuttuminen johtaa toiseen puuttumiseen jne. Selkäpuudutuksilla on myös positiiviset puolensa, sillä myös synnyttäjän liiallinen kipu voi aiheuttaa ongelmia. Useammin kuitenkin on niin että synnyttäjä vaatii itse puudutusta kuin että kätilö sitä väkisin tyrkyttäisi.

 

[pippamama]

Olen synnyttänyt kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta niin lääketieteellinen kuin mahdollista ja toinen niin luonnollinen, kuin sairaalaolosuhteissa voi.
Ekalla kerralla sain siis ensin ilokaasua, sitten puhkottiin kalvot, laitettiin epiduraali, oksitosiinia meni täydellä teholla, episiotomia tehtiin ja vauva autettiin ulos imukupilla. Epiduraalin laiton yhteydessä vauvan päähän myös kiinnitettiin pinni. Koko synnytys oli käytönnössä yhtä lääketieteellistä toimenpidettä. Synnytys päättyi huonosti; vauva oli sininen ja eloton, hänet kiidätettiin virvoiteltavaksi ja elämänsä ensi tunnit hän vietti happikaapissa. Onneksi kuitenkin selvisi hengissä eikä saanut pysyviä vammoja.

Toinen synnytys oli toista maata. Perehdyin raskausaikana luonnolliseen synnytykseen, olin alusta alkaen sitä mieltä että epiduraali ja spinaali ovat poissuljettuja vaihtoehtoja ellei kyse ole elämästä ja kuolemasta. Kun sitten löysin sivuston, jossa kerrotaan synnytyksessä käytettävien puudutusten haitoista totesin, etten ota mitään puudutuksia ellei ole ihan pakko. Aloin myös uskoa ihan oikeasti siihen että kehoni tietää mitä tekee, siihen että pitää antaa kehon tehdä tehtävänsä eikä pistää vastaan.
Niinpä sitten kun supistukset alkoivat annoin niiden tulla ja mennä, heijasin lantiota ja keskityin hengittämiseen ja leuan rentouttamiseen. Hoin mielessäni "pidä leuka rentona, hengitä rauhassa syvään". Etsin asennon, jossa oli hyvä olla supistuksen aikana. Supistusten välillä rentouduin, join kahvia ja kävelin. Ja nautin kivuttomasta hetkestä. Kun menimme sairaalaan ja selvisin että olin neljä senttiä auki olisin halunnut vielä kotiin, mutta kätilö ei suostunut päästämään. Olin sitten ammeessa pari tuntia ja sen jälkeen noin tunnin kävelin ympäri synnytyssalia. Kätilö kyseli välillä tarvinko puudutusta, mutta lopetti kyselyt kun ilmoitin tiukasti että osaan kyllä pyytää jos satun tarvimaan. Kun tuli ponnistamisen aika kätilö puhkaisi kalvot (se oli ainut toimenpide synnytyksen aikana) ja yritti laskea sängyn päätyä alaspäin (olin nostanut sen täysin istuma-asentoon, 90asteen kulmaan). Onneksi mieheni sai sen estettyä ja niin ponnistin kyykyssä. Neljä minuuttia ja kuului tyttömme ensi parkaisu. Sain hänet heti rinnalle. :heart:

Ja jos vielä joskus synnytän niin se on aivan varma että en jää paikalleni eikä puudutteita laiteta. Ellei ole kyse elämästä ja kuolemasta.

 

[tepa0]

Sinya wrote:

[/quote]"Selkäpuudutteiden yleistyminen aiheuttaa myös osaltaa puuttumisia synnytyksen kulkuun. Selkäpuudutteiden laittamisen jälkeen supistukset yleensä laantuvat ja niitä pitää voimistaa oksitosiinitipalla. Näin ollen yksi synnytyksen kulkuun puuttuminen johtaa toiseen puuttumiseen jne. Selkäpuudutuksilla on myös positiiviset puolensa, sillä myös synnyttäjän liiallinen kipu voi aiheuttaa ongelmia. Useammin kuitenkin on niin että synnyttäjä vaatii itse puudutusta kuin että kätilö sitä väkisin tyrkyttäisi. [/quote]"

Juuri näin olen useasta lähteesta saanut lukea- että yksi toimenpide aiheuttaa useiden toimenpiteiden ketjun. Se tuntuu minusta uskomattomalta. Ja jos erityistapaukset ovat alunpitäen pistäneet alulle puudutteiden ja toimenpiteiden kehittämisen, miksi niiden käyttä on yleistyn myös normaalisynnytyksiin?

Jos ensimmäistä kertaa synnyttävä nainen ei ole itse aktiivinen synnytyksen historiaan, luonnolliseen kulkuun ja vaihtoehtoisiin tapoihin liittyvässä tiedonhaussa, miten luulette että ko. henkilö sitten reagoi joutuessaan synnytyssaliin kipujensa kanssa? Ennen synnytystään nainen erittäin suurella todennäköisyydellä joutuu kuulemaan ja lukemaan kauhutarinoita synnytyksistä, hänet ympäröi tieto ja vallitseva kulttuuri, jossa puudutteet ja toimenpiteet ovat enemmänkin normaali toimintatapa kuin komplikaatioihin liittyvä pakollinen/harvinainen apu ja lääke.

Minusta kyse on siis enemmänkin koko synnytyskulttuurin vääristymästä kuin synnyttävän äidin täysin objektiivisesta ja täydellä ymmärryksellä tehdyistä valinnoista synnytystilanteessa. Jos äiti pelkää jo etukäteen ja suhtautuu kipuun negatiivisesti, onko se äidin todellinen valinta vai synnytyskulttuurimme kasvattama epätodellinen ja epäluonnollinen pelkotila? Mielestäni sairaalahenkilökunnalla ja neuvolalla on tiedon jakamisessa ja tämän kulttuurin rakentamisessa suuri vastuu. Monet äidit menevät(melkein itsekin!) synnyttämään ilman tarvittavaa tietoa edessä olevasta suuresta tapahtumasta ja luottavat täysin sairaalahenkilökuntaan. Tieto on valtaa, ja niinkin tärkeässä tapahtumassa kuin synnytys, tieto ja ymmärrys omaa vartaloa ja sen tuhansia ja tuhansia vuosia vanhaa luonnollista tapahtumaa kohtaan on erittäin tärkeä. Näin ainakin minä koen sen. Ei voi olla mahdollista, etteikö minun vartaloni ja ettenkö minä naisena ja fyysis-mentaalisena kokonaisuutena pystyisi ainakin lähtökohtaisesti selviämään ko. kokemuksesta. Ja ehkä, ja toivottavasti, jopa kokemaan sen upeana ja voimaannuttavana kokemuksena. En tahdo kohdata tulevan lapseni syntymää jo etukäteen peläten ja suurta ja kaunista tapahtumaa halveksuen.

Pippamama:

Olen ajatuksissani hyvin samoilla linjoilla kuin sinä, sillä luettuani viikkotolkulla artikkeleita, tieteellisiä julkaisuja, nettisivustoja ja foorumeita, sisälleni laskeutui rauha tulevaa synnytyskokemustani kohtaan. Aiemmin suhtauduin siihen pakkona ja olin ajatellut vain mennä synnyttämään neuvolan valmistamilla eväillä. Onneksi, ONNEKSI, aloin ottaa itse selvää asioista. Nyt suunnitelmani ovat kovin samanlaiset kuin sinullakin-paitsi että toivon voivani synnyttää veteen. Koskaanhan en voi tietää miten synnytys etenee, voin joutua kohtaamaan vaikeuksia ja komplikaatioita. Tietenkin. Tämä on vain realistista ajattelua. Mutta toivon ja suunnittelen synnytyksestäni jotain muuta kuin kauhukokemusta. Suunnittelen siitä aktiivista, minun ehdoillani, minun ja mieheni voimin ja tahdissa etenevää kaunista kokemusta.

 

[pippamama]

Pippamama:

Olen ajatuksissani hyvin samoilla linjoilla kuin sinä, sillä luettuani viikkotolkulla artikkeleita, tieteellisiä julkaisuja, nettisivustoja ja foorumeita, sisälleni laskeutui rauha tulevaa synnytyskokemustani kohtaan. Aiemmin suhtauduin siihen pakkona ja olin ajatellut vain mennä synnyttämään neuvolan valmistamilla eväillä. Onneksi, ONNEKSI, aloin ottaa itse selvää asioista. Nyt suunnitelmani ovat kovin samanlaiset kuin sinullakin-paitsi että toivon voivani synnyttää veteen. Koskaanhan en voi tietää miten synnytys etenee, voin joutua kohtaamaan vaikeuksia ja komplikaatioita. Tietenkin. Tämä on vain realistista ajattelua. Mutta toivon ja suunnittelen synnytyksestäni jotain muuta kuin kauhukokemusta. Suunnittelen siitä aktiivista, minun ehdoillani, minun ja mieheni voimin ja tahdissa etenevää kaunista kokemusta.

Toivon todella että saat yhtä ihanan synnytyksen kuin minun toinen synnytykseni oli! :hug:
Minäkin "syytän" neuvolaa ja sairaalaa siitä, ettei synnyttäjille anneta tietoa luonnollisesta synnytyksestä vaan jo perhevalmennuksessa keskitytään lääkkeelliseen kivunlievitykseen eikä juuri muusta puhuta. Ja toinen juttu on se, että synnyttäjää pitäisi kannustaa liikkumaan eikä jäämään sänkyyn makaamaan.

 

[tepa0]

Toivottavasti saan yhtä hienon synnytyskokemuksen! =)


Tuo makaaminen ja sänkyyn jääminen on aikoinaan keksitty sairaalahenkilökunnan työolosuhteita parantamaan-ei synnyttäjää ajatellen. Makuuasento on huonoin mahdollinen kivun sietämiseen, vauvan laskeutumiseen oikein ja synnyttäjän ponnistamiseen. Makuultaan synnyttäjän paikat todennäköisimmin repeää. Tajusin tämänkin vasta kun eräs mieheni tuttu kertoi synnyttäneensä kontillaan eikä siitä syystä revennyt lainkaan.

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=3

ko. sivustolta voi aloittaa helppolukuisen ja lempeän tutustumisen normaalisynnytykseen. Itse löysin tämän sivuston ensin, joka sai minut janoamaan lisää tietoa synnytyksestä.

 

[Kreecher]

Pippamama:

Olen ajatuksissani hyvin samoilla linjoilla kuin sinä, sillä luettuani viikkotolkulla artikkeleita, tieteellisiä julkaisuja, nettisivustoja ja foorumeita, sisälleni laskeutui rauha tulevaa synnytyskokemustani kohtaan. Aiemmin suhtauduin siihen pakkona ja olin ajatellut vain mennä synnyttämään neuvolan valmistamilla eväillä. Onneksi, ONNEKSI, aloin ottaa itse selvää asioista. Nyt suunnitelmani ovat kovin samanlaiset kuin sinullakin-paitsi että toivon voivani synnyttää veteen. Koskaanhan en voi tietää miten synnytys etenee, voin joutua kohtaamaan vaikeuksia ja komplikaatioita. Tietenkin. Tämä on vain realistista ajattelua. Mutta toivon ja suunnittelen synnytyksestäni jotain muuta kuin kauhukokemusta. Suunnittelen siitä aktiivista, minun ehdoillani, minun ja mieheni voimin ja tahdissa etenevää kaunista kokemusta.

Toivon todella että saat yhtä ihanan synnytyksen kuin minun toinen synnytykseni oli! :hug:
Minäkin "syytän" neuvolaa ja sairaalaa siitä, ettei synnyttäjille anneta tietoa luonnollisesta synnytyksestä vaan jo perhevalmennuksessa keskitytään lääkkeelliseen kivunlievitykseen eikä juuri muusta puhuta. Ja toinen juttu on se, että synnyttäjää pitäisi kannustaa liikkumaan eikä jäämään sänkyyn makaamaan.

Tähän minäkin kiinnitin aikanaan valmennuksessa (sekä neuvolan että sairaalan) huomiota. Kaverilleni oli myös lähes väkipakolla tilattu epiduraali, koska anestesialääkäri oli lähdössä sektioon eikä olisi päässyt sitä enää sen jälkeen kovin äkkiä laittamaan.

En minäkään lääketiedettä vastusta, vaan juuri sitä turhan takia synnytyksen kulkuun puuttumista. Mikä sitten on turhaa, sitähän minun on maallikkona hieman paha mennä märittelemään.

 

[Sinya]

Suomessa äitiysneuvoloiden ongelmana on se etä kunnat haluavat suuria yksiköitä yhdistelemällä eri neuvoloita esim. äitiys- ja lastenneuvola. Tämä tarkoitta myös sitä että kätilöitä ei voida palkata neuvolaan työskentelemään (ellei heillä ole myös terveydenhoitajan tutkintoa). Näin ollen kätilöiden tietous raskauden ja synnytyksen kulusta ei tule hyötykäyttöön. En halua väheksyä terveydenhoitajien ammattia, he ovat oman alansa osaajia, mutta niin kauan kun koulutukseen kuuluu vain synnytysopinluennot ja 1-2 vuoroa synnytyssalissa seuraamassa ei mielestäni terveydenhoitajien tietous raskauden ja etenkään synnytyksen osalta voi yltää kovin korkealle. Vikaa on siis jo koulutus- ja kuntatasolla.

 

[tepa0]

Sinya,

tuo oli minulle uutta tietoa, vaikka tietysti on aika helppo päätellä että jossain alkutekijöissä nuo ongelmat jo saa alkunsa.

Luin jälleen kerran, tällä kertaa Bebesin sivustoilta, lääketieteellisestä synnytyksestä. Tosi mielenkiintoista ja erittäin hyödyllistä tietää mihin kaikkeen lääkkeet vaikuttavat ja miten itseasiassa LÄÄKITYS aiheuttattaa suurimman osan komplikaatioista synnytyksessä.

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=39


Ja tuo siis vrs. Luonnollinen synnytys

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13

 

[Sinya]

Kannattaa suhtautua varauksella lääkkeellisiäö kivunlievityksiä kritisoivia kirjoituksia kohtaan. Vaikka lääkkeillä voidaan aiheuttaa ongelmia synnytyksen on niistä monissa tilantaissa myös erittäin paljon hyötyä. Edellisistä artikkeleistakin löytyy useita vähäntäänkin arveluttavia kohtia.

 

[Calumet]

Minä olen synnyttänyt kaksi lasta,

Ennen kuin olin alkanut edes sen enempää miettimään lasten tekoa niin olin päättänyt että jos joskus teen lapsia niin synnytän ne ilman ylimääräisiä aineita eli luomuna jos vain on mahdollista.
Aikoinaan työpaikallani kuuntelin radiota jossa tuli ohjelma synnytysosastosta jossa on synnyttävän äidin mahdollista tehdä kaikki luomuna ja valita asentoa myöten mitenkä haluaa synnyttää. Päätin silloin että jos mahdollista niin minä synnytän juuri tuolla laitoksessa.

2003 lähdin synnyttämään esikoistani kyseiseen sairaalaan =) .
Sairaalassa sain valita synnytys huoneen ja synnytysasennon. Olisin halunnut vesisynnytyksen mutta paikkani olivat sairaalan tullessa 7senttiä auki eli ei mahdollisuutta (ei olisi ehditty allasta täyttää jne.). Synnytin selkä säkkituolia vasten ja mies piti kainaloiden alta kiinni. ainoa toimen pide joka jouduttiin tekemään oli välilihan leikkaus, sitäkään ei olisi tehty mutta paikkani eivä joustaneet tarpeeksi ja poika piti saada nopeasti ulos.
Tuli repeämiä mutta ne eivät haitanneet =) .
Synnytys oli onnistunut kaikin puolin ja minä olin onnellinen äiti!

Toista lasta menin synnyttämään samaan paikkaan ja onnekeseni sattui olemaan sama kätilö ja hän muisti minut hyvin.
Hän sanoi hoitajalle että jos et pahastu niin haluaisin hoitaa tämän synnytyksen yksin. Niin hän tekikin, kysyi kyllä minulta että haittaako jos ei ole muita siskoni lisäksi paikalla, ei haitannut minua.
Hän sanoi että hän muistaa edellisen synnytyksen niin hyvin ja tietää että minä hoidan synnytyksen ihan itse.
Nyt synnytin säkkituoliavasten mutta rintakehä vasten tuolia. Mies kun ei ehtinyt ihan synytykseen (sikoni oli mukana), kun oli vielä työreissulla. Synytys sujui hienosti ilman ylimääräisiä aineita tai toimenpiteitä.
Jälleen onnellinen äit =)

Jos mene joskus kolmatta synnyttämään niin toivon että paikka on sama ja voin synnyttää luomuna.

Minun luomusynnytys ajatus on varmaankin lähtöisin äitini neuvoista. Hän on meidät kaikki synnyttänyt luomuna.

 

[giraffe]

olen tässä itse miettinyt että tämän synnytän luomuna.. jollei sairaalas niin joko kotona tai matkalla

kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä on ollut lääkkeet, käynnistykset yms. ja kyllä kipeenä on oltu pitkän aikaa sen jälkeen. siedän supistukset yms, eivät koskaan ole olleet mitään sietämättömän pahoja. mutta edellisten synnytysten kokemukset eivät todellakaan ole olleet hyvät. ekassa käynnistettiin tipalla ja unohdettiin lisätä sitä tietyin väliajoin, puhkaistiin kalvotkin, laitettiin epiduraali kysymättä, se ei edes ehtinyt vaikuttamaan kun esikoinen oli ulkona.

toisesta kun mentiin, pistettiin heti tippaan, puhkastiin kalvot ja ilokaasu naamalle. vaikkei ollut tarvetta, mutta eipä minulta ole mitään kysytty.

nyt on tullut elämän suunnan parantamisen jälkeen enemmän tahtoa ja tietoa, asioista, kuten myös se että se on luonnollinen synnytys, nyt on sentään vierellä mies joka pystyy auttamaan siinä eikä seiso paskan jäykkänä vierestä katsoen.

jos vaikka tämä synnytys olisi parempi kokemus

 

[pippamama]

Kannattaa suhtautua varauksella lääkkeellisiäö kivunlievityksiä kritisoivia kirjoituksia kohtaan. Vaikka lääkkeillä voidaan aiheuttaa ongelmia synnytyksen on niistä monissa tilantaissa myös erittäin paljon hyötyä. Edellisistä artikkeleistakin löytyy useita vähäntäänkin arveluttavia kohtia.

On totta, että lääketieteestä voi olla paljonkin hyötyä. MUTTA silti jokaisella pitäisi olla oikeus päättää siitä miten synnyttää ja mitä lääkkeitä haluaa käyttää ja oikeus saada oikeaa tietoa siitä mitä riskejä puudutusten ja muiden lääketieteellisten toimenpideiten käyttöön/tekoon liittyy.
Esikoista odottaessani oletin sinisilmäisesti että kaikki lääkket sun muut ovat turvallisia, kukaan ei kertonut miten ne vauvaan vaikuttavat/voivat vaikuttaa. Kukaan ei kertonut mitä keinotekoinen oksitosiini tekee luontaiselle oksitosiinin eritykselle. Kukaan ei kertonut ettei kalvojen puhkaisukaan ole täysin turvallinen/riskitön toimenpide. Kukaan ei kertonut että luonnollinen repeämä usein paranee helpommin kuin episiotomia vaikka onkin ehkä vaikeampi tikata. JNEJNEJNE.

Kauhistuin kun aloin ottaa asioista selvää. Niin moni asia esikoisen syntymässä olisi voinut mennä paremmin JOS olisin tiennyt enemmän. Turhahan sitä enää on jossitella, mutta harmittaa silti.

 

[tepa0]

Asiassa kun asiassa tieto on valtaa. Varsinki kun on kyse omasta vartalosta ja tulevasta lapsesta.

Saa nähdä miten itelle kohta käy. Toivon tosiaan ettei tarvitsisi mitään lääkitystä, mutta koskaanhan ei tiedä! Lupaan kirjoittaa tänne mitä koin ja opin omasta synnytyksestä-käytetään lääkitystä tahi ei. Sormet ristissä!

 

[pippamama]

Asiassa kun asiassa tieto on valtaa. Varsinki kun on kyse omasta vartalosta ja tulevasta lapsesta.

Saa nähdä miten itelle kohta käy. Toivon tosiaan ettei tarvitsisi mitään lääkitystä, mutta koskaanhan ei tiedä! Lupaan kirjoittaa tänne mitä koin ja opin omasta synnytyksestä-käytetään lääkitystä tahi ei. Sormet ristissä!

Kannattaa etsiä jo raskausaikana sellaisia asentoja joissa on hyvä olla, niitä voit kokeilla synnytyksen aikanakin. Ja muista että ääntä saa ja pitää käyttää synnytyksessä.. Sekä leuka rennoksi!!

 

[tepa0]

Viime viikolla sain esikoiseni, joka syntyi lääkkeettömästi veteen.

Kokemus oli kaikenkaikkiaan voimaannuttava ja positiivinen. Olen onnellinen että sain synnyttää lapseni lempeästi veteen, sillä synnyttyään lapsi oli virkeä ja tarkkaili vanhempiaan rauhallisesti. Ryömi myös rinnalle itsekseen ja oli siis hyvin aktiivinen jo ensimmäisenä elintuntinaan.

Tietenkin synnytys oli myös kivulias, mutta kipu oli kestettävissä. Amme oli ihana rentouttaja- suosittelen kaikille! Myös kun kauheimmankin kivun huipulla muisti rentouttaa koko lantionseudun, hengittää rauhallisesti ja käyttää ääntään, kipu oli siedettävämpää.

Ponnistusvaiheessa minulle jouduttiin tekemään n. 1 cm epis, sillä vauvan pää juuttui emättimen suulle ja sydänääniä ei pystytty hetkeen kuuntelemaan. Muutoin synnytykseen ei puututtu. Sisäisiä tutkimuksia kätilö teki vedessä, käyriä tai muita "sänkyyn sidottavia"menetelmiä ei käytetty. Sydänäänet kuunneltiin vatsan läpi vedessä dopplerilla.

Vauvan sain suoraan vedestä syliin, istukan synnytin omaan tahtiin ja vauva tutkittiin ja punnittiin vasta monen tunnin päästä. Siihen asti makoilimme vauvan kanssa lämpölampun alla alasti.

Pippamama,

Muistin leuan rentoutuksen ja äänenkäytön hyvin!
Kokemus oli hurja, alkukantainen ja voimaannuttava. Olen hyvin tyytyväinen että etsin tietoa, käytin sitä ja koin hyvän ja hallitun synnytyksen.

 

[Calumet]

Tepa0 Onnea pikkuisesta :flower:

Hienoa kuulla että synnytys on mennyt toivomallasi tavalla!! =)

 

[tepa0]

Calumet, kiitos!

 

[pippamama]

Todella hienoa kuulla että sait noin ihanan synnytyskokemuksen!!!! :hug: Olen onnellinen puolestasi.

 

[TheJuha]

Hei!
Sörkin aihetta josta on varmasti keskusteltu ennenkin ja joka nostattaa tunteita. J...
Mitä te ensimmäistänne odottavat ajattelette? MItä te toivotte omalta synnytykseltänne?

Hei vaan kaikille.
Pakko kirjoittaa tästä aiheesta, sillä isänä osallistuin synnytysjoogan "luento-osuuteen" ennen lapsemme syntymää. Pitäjänä tunnettu ja hippipiireissä arvostettu Malla Rautaparta. Minulla tuo luento 40-60 -lukujen kauhukuvilla retostellen "pihdeillä ulos liukuhihnalla" oli täysin turhaa pelottelua. -oli kuulemma välttämätöntä kertoa viitekehyksen luomiseksi (WTF?).

kiteytettynä tässä:
"luonnollinen synnytys"= täysin ilman ulkopuolista puuttumista tapahtuva synnytys. (kysymys kuuluu, miksei sitten synnytä kotona???)

"teknomedikaalinen synnytys"= Se synnyttäminen, jollaisena pääosa ihmisistä ymmärtää synnyttämisen. Sisältää usein kivunlievitystä sekä mahdollisesti synnytyksen ajoittamista ettei paikat repeä ja että lapsen tilan monitorointia, ettei lapsen tila vaarannu.

Jos olisin nainen, niin haluaisin kyllä tuon synnytyksen sujuvan kohtuullisin kivuin sekä kestoltaan järkevänä. Lapsen turvallisuuden maksimoiden.

Näistä edellisistä syistä ajan tuoreella BMWllä, jossa on ainakin 6 airbagia, luistonesto, ajonvakautus, turvavyönkiristimet yms. ominaisuudet, joita täydennän aktiivisella turvallisella ajamisella tilannenopeudet oikeiksi sovittaen. Toivottavasti en tarvitse noita bägejä ja muita.

Oikeastaan synnyttämisessä on täsmälleen samat asiat tärkeitä; tietämys, että oikea tekniikka on tarvittaessa apuna (turvallisuuden tunne) sekä luonnollisena osuutena valinta yksilölliseen kipukynnyksenmukaiseen kivunlievitykseen.

Pojan syntymä meni jälkimmäisen merkeissä jonkinverran etuajassa ja olen todella tyytyväinen, ettei synnytys tapahtunut Tammisaaren sairaalassa(RIP). Kätilöopiston henkilökuntaa kiittäen edelleen.

 

[Napeliitti]

Kai tästä aiheesta on keskusteltu iät ja ajat, mutta niinkauan kuin on synnytyksiä, lienee myös keskustelua.

Omat kokemukseni ovat sikäli päinvastaisia, ettei mitään puudutteita tai kivunlievitystä tuputettu, vaan se oli omista toiveista kiinni. Ei sen antamista tosin pihdattukaan, mutta siihen saattoi vaikuttaa yli 70 tunnin synnytys ja salissakin olimme 17 tuntia; ehtii siinä jo pyytää.

Kuulemani mukaan suomalainen synnytyssali on kuin keskiajalta. Missään muussa länsimaassa synnytyksen kivunlievitys ei ole niin kehittymätöntä/kitsasta. Suomessahan tästä on tullut riitti, jossa käri, kärsi, kirkkaammaan kruunun saat -mentaliteetti jyllää. Äitejä syyllistetään kivunlievityksen käytöstä ja vain kunnon äiti suojelee lastaan jättämällä ne väliin. Jos miehet synnyttäisivät, käytössä olisi kymmenkertainen arsenaali lievitystä, ja sitä myös käytettäisiin.

Jokainen voi valita synnytystapansa toivottavasti itse, eikä kellään pitäisi olla toisen valintoihin puuttumista. Tärkeää on saada asianmukaista tietoa ilman propagansaa kaikista vaihtoehdoista. Ja itse näen, että jos luomuajattelua vähän kehitellään, pitää sitten rokotteet ja antibiootitkin jättää väliin, nehän eivät salli kehon itse parantavan itseään. Ja ovat näitä medikalisoitumisen malliesimerkkejä nekin...

 

[pippamama]

Tärkeää on saada asianmukaista tietoa ilman propagansaa kaikista vaihtoehdoista. Ja itse näen, että jos luomuajattelua vähän kehitellään, pitää sitten rokotteet ja antibiootitkin jättää väliin, nehän eivät salli kehon itse parantavan itseään. Ja ovat näitä medikalisoitumisen malliesimerkkejä nekin...

Tätä itse peräänkuulutan!! Kaikilla tulisi olla oikeus kuulla rehellisesti kivunlievitysten riskeistä ja hyödyistä myös. Samaten kuin rokotuksissakin.

Itse en ajattele niin, että kivunlievitykset olisivat pahasta, sen enempää kuin rokotukset tai antibiootitkaan, mutta se että kun vaihtoehtoja on, niin niitä pitäisi saada myös kokeilla. Eikä aina sitä että, noh laitetaanpa sitten epiduraali kun kerta olet kipeä. Ensin voitaisiin ehdottaa kävelyä, hierontaa, vesiammetta, ilokaasua, lievempiä puudutteita eikä ekana sitä epiä.