Me ei saada lasta.

[vieras.]

Taas kerran ne kuukautiset alkoi ihan ajallaan ja nyt ei enää huumorintaju tunnu riittävän. Syksystä lasta yritetty saada mutta kun ei niin ei. Oltiin asenteella että tulee kun tulee mutta nyt kun ei kuulu niin on kyllä toivo ruvennu loppumaan.

Ei oo kyllä ennen näin pahaltakaan tuntunut, en tiedä miksi tässä kuussa sitten sattuu näin paljon. Olin kai vaan jotenkin niin varma että nyt tärppää..

On tiettyjä tekijöitä joidenka takia voitais mennä tutkimuksiin jo nyt vaikkei ihan vuos vielä ookkaan kulunut mutta mua jotenkin pelottaa et kun saa tietää missä se vika on niin se on sitten niin lopullista ja mitään toivoa ei oo että josko kuitenkin tärppäis. En tiedä onko musta mihinkään hoitoihin, kestäiskö pää sitä?

Mulla on aivan ihana lapsi jo ennestään edellisestä suhteesta mutta toinenkin ois toiveissa..

Mies ihan pihalla kun oon kiukkunen, en oo jotenkin voinut sille myöntää sitä miten paljon lasta haluan.

 

[Virvaliekki]

Tiedän tunteen, mutta joskus se nyt vain vie aikansa. Kyllä se lapsi sieltä tulee. <3

 

["..."]

Ihan täysin normaali toi teidän yritysaika, lähes kaikilla mun ystäväpariskunnilla on mennyt 8-12kk ennen kun on tärpänny Eli ei hätää sen suhteen. Ja niinkun kaikki sanoo; älä ajattele sitä, niin kyllä se tärppää

 

["viekku"]

No meillä meni 3 vuotta ennenkuin ensimmäinen sai alkunsa, et aika lyhyt aika mun korvissa tuo puoli vuotta, pikkasen yli. Et ihan syksystä asti, no, oottakaa sinne ens syksyyn ja jos ei vuoteen tärppää, niin lapsettomuustutkimuksiin.
Sori, mut nyt ei heru säälipisteitä, tuo sun otsikko on ihan sairas.

 

[feger]

[QUOTE="viekku";25969535]
Sori, mut nyt ei heru säälipisteitä, tuo sun otsikko on ihan sairas.[/QUOTE]
Karua tekstiä sulta suoltaa näppis! :O
AP:lle isot tsempit! Tiedän niin tuon tunteen!

 

[vieras.]

Mun ystävä piirissä tuntuu että muut tulee pelkästä katseesta raskaaks.
Ja joo eihän toi pitkä aika ole, mutta se tuntuu ihan mielettömän pitkältä.

Tää nyt oli tällänen joku pohjalle vajoominen ja usko meni koko hommaan. Esikoisen kanssakin meni pari vuotta ennenku onnistui. Tai siis onnistui sit kun kierto palautui pillereiden jäljiltä säännölliseks ja siinä meni se pari vuotta. Sitten kahet normaalit menkat ja heti raskauduin. Sen jälkeen en oo enää pillereitä syönyt ja kierto säännöllinen niin jotenkin masentaa kun aattelin että tää ois ollut ihan helppo juttu. Mut eihän se oo. Nyt vaan jotenkin tietää mitä menettää kun ei onnistu niin tuntuu pahemmalta. Täytyy vaan taas yrittää kerätä itsensä.

 

["vieras"]

Taas kerran ne kuukautiset alkoi ihan ajallaan ja nyt ei enää huumorintaju tunnu riittävän. Syksystä lasta yritetty saada mutta kun ei niin ei. Oltiin asenteella että tulee kun tulee mutta nyt kun ei kuulu niin on kyllä toivo ruvennu loppumaan.

Ei oo kyllä ennen näin pahaltakaan tuntunut, en tiedä miksi tässä kuussa sitten sattuu näin paljon. Olin kai vaan jotenkin niin varma että nyt tärppää..

On tiettyjä tekijöitä joidenka takia voitais mennä tutkimuksiin jo nyt vaikkei ihan vuos vielä ookkaan kulunut mutta mua jotenkin pelottaa et kun saa tietää missä se vika on niin se on sitten niin lopullista ja mitään toivoa ei oo että josko kuitenkin tärppäis. En tiedä onko musta mihinkään hoitoihin, kestäiskö pää sitä?

Mulla on aivan ihana lapsi jo ennestään edellisestä suhteesta mutta toinenkin ois toiveissa..

Mies ihan pihalla kun oon kiukkunen, en oo jotenkin voinut sille myöntää sitä miten paljon lasta haluan.

miehet niin sanotusti....jähmettyy! On se niilekin iso asia kun ei lasta näy? Enkö riitä! onko minussa vikaa! Miehet ei näytä tunteitaan mutta miettiit!

 

[Laidasta laitaan]

Meillä suvussa eräs pariskunta yrittänyt 8v ilman tulosta vielä. Eivät ole menneet mihinkään tutkimuksiin, eivät vaan halua tietää "kumman syy". Jos vauva tulee niin tulkoon, tosin se biologinen kello alkaa jo tikittää aika kovasti.
Meillä kuopus tuli ekalla yrittämällä,,,

 

[Kais]

:hug: Tiedän tunteen, myö ollaan yritetty jo useita vuosia.
Voisitteko kohta harkita tutkimuksiin lähtöä? Tosin tuo on kuitenkin aika lyhyt aika yrittää
loppujen lopuksi.

 

[88kannet]

Onnittelen teitä lapsettomuudesta. Saatte tehdä mitä lystäätte.

 

[..]

Meillä meni himppu vajaa 4 vuotta.

 

[Anatolia]

Toivon, että saatte :hug:

Ja vaikka syksystä asti ei ehkä kaikkien mittapuiden mukaan olekaan pitkä aika yrittää, niin ymmärrän jos ja kun se tuntuu pitkältä ajalta, masentaa, jne.

 

[hhhhhhhh]

me on yritetty 10 vuotta, monet hoidot läpikäyty. pakko ollut viimeisen vuoden aikana luovuttaa että me ei saada lasta. tai minä en saa. miehellä on lapsia.
elämäni suurin suru...
teillä on kaikki mahdollisuudet saada lapsia, mutta hakeudu hoitoihin. jos on varaa niin yksityiselle, mutta siellä varauduttava aika isoihin laskuihin. jos haluat mennä julkisen kautta, niin ensin tk-käynti ja sieltä pyydät lähetteen naistentautien polille.
jos voit tehdä jotain jo nyt, niin ole määrätietoinen. tupakoinnin lopettaminen (myös puoliso) auttaa, samoin normaalipaino.
onnea matkaan.

 

[20kk]

Vuosi ja kahdeksan kuukautta meni meillä myös. Ymmärrän kyllä, että kun toivoisi sitä lasta niin kovasti, eikä kuulu, on se todella rankkaa. Minullakin monen negatiivisen raskaustestin tehtyäni tuli isot itkut. Ja se epävarmuus, kun ei voi tietää, että kuuluuko sitä lasta koskaan... Mutta yrittäkää ja toivokaa, kyllä se sieltä vielä tulee. Paljon voimia teille!

 

[Äh]

Eihän tuo ole vielä kovin pitkä aika, mutta tutkimuksiinkin voisi mennä. Ensin testataan mies eli se on nopea juttu. Me odotettiin kaksi vuotta ja sitten mentiin tutkimuksiin. Miehellä todettiin siititöiden huono liikkuvuus eli apua tarvittiin. Nyt kaksi ihanaa lasta. Eikä miehen miehisyys kärsinyt yhtään.