Matin puolison viesti Matin äidille.

  • Viestiketjun aloittaja Anonyymi 40
  • Ensimmäinen viesti
Anonyymi 40
(viestin nimet muutettu yksityisyyden kannalta)
(Matti on 40+ ja Riitta on 60+ nykypäivänä)

Hei Riitta,

Emme ole koskaan jutelleet, mutta olen tahtomattanikin joutunut seuraamaan tilannetta sinun ja Matin välillä.

Suurin ihmetykseni aihe on ollut se, miksi on vaikeaa avautua. Mikä estää sanomasta olen pahoillani, näen sinut, kuuntelen sinua, ymmärrän sinua, kunnioitan sinua ja olen tukenasi. Olkoon sen esteenä mikä tahansa, sen on aika poistua. Olkoon se kuinka suuri tuska, suru tai kipu tahansa, sen on aika poistua. Koska vielä tulee se päivä, kun on liian myöhäistä ja siihen asti ei kannata odottaa, koska sitä voi joutua katumaan.

Minä ymmärrän sinua eikä tarkoitukseni ole hyökätä millään tavalla ja olen myös pahoillani kaikesta kokemastasi. Sinä tiedät, mitä ne ovat. Sinä tiedät elämäsi ja syysi valintoihisi. Et ole paha etkä huono. Olet tehnyt sen, minkä voit ja olet tehnyt parhaasi. Enempää ei voi vaatia keneltäkään.

Matilla ei ole koskaan ollut pääasiana pelkkä raha ja siksi rahalla ei voi korjata mitään. Ainoa, mikä sen voi tehdä, on avautuminen. Jaa kokemuksesi, avaa sydäntäsi, avaa omaa tuskaa ja suruasi. Älä puolustaudu, koska siihen ei ole syytä. Vaikka se voi tuntua siltä, se ei ole hyökkäys sinua kohtaan.

Se on pyyntö tulla kuulluksi, nähdyksi ja kunnioitetuksi. Se on täynnä epätoivoa, ilman rakkautta ja turvaa jäämisen, hylätyksi tulemisen ja laiminlyödyksi tulemisen tuskaa. Se, mikä joskus jäi saamatta ja se, mikä joskus jätti ammottavan tyhjyyden sisimpään, ei koskaan parannu, mutta se on mahdollista saattaa rauhaan. Sen kautta teistä kumpikin voi saada rauhaa.

Jotta tilanteeseen saadaan muutosta parempaan, kummankin on avauduttava tunteistaan, kokemuksistaan ja valinnoistaan. Tiedämme kumpikin, että Matti on sen tehnyt. Vähän liikaakin. Hän ottaa esiin kipeitä asioita, hän kiukuttelee ja käyttäytyy välillä kuin pahankurinen lapsi aiheuttaen sinulle päänsärkyä ja ongelmia. Silti koskaan ei pitäisi torjua toista vaan avata lämmin vastaanottava syli.

Koska se pieni suloinen ja viaton poika, jonka tähän maailmaan toit, on olemassa jossain hänen sisimmissään peloissaan toivoen turvaa ja lämpöä äidiltään, jota ei saanut silloin, kun sitä tarvitsi. Teit hänen lapsuudessaan parhaasi, mutta tiedän, että nyt pystyt paljon parempaankin ja olet tarpeeksi vahva tekemään sen.

Joten, nyt on sinun vuorosi. Sinä pystyt siihen. Olet äiti ja lämpösi ja rakkautesi ei ole rajallinen. En tiedä, miksi luovutit. Ehkä voimasi loppuivat, mutta sekään ei haittaa, koska sinä nouset jaloillesi. Voimasi ovat rajalliset ja saatat väsyä, mutta ne palautuvat.

On myös turhaa tuhlata energiaa ja voimia asiaan, jonka voisi ratkaista ja vain sinulla äitinä on valta tehdä se. Sinun ei tule vastata kysymyksiin, miksi Matin lapsuus oli vaikea ja miksi hänen elämänsä on ollut vaikeaa siitä asti, koska mehän tiedämme vastauksen siihen jo. Matti kasvoi turvattomassa kodissa ja jos hän olisi syntynyt muutamia vuosia myöhemmin tai elänyt lapsena muualla kuin lapsuuden kaupungissaan, lastensuojelu olisi hakenut hänet pois jo hyvin varhain. Tarkoitukseni ei ole loukata, mutta se on fakta. Sellainen koti, jossa Matti kasvoi, ei ole turvallinen eikä oikea paikka lapselle ja juuri siitä syystä lastensuojelu on olemassa. He auttavat sellaisia lapsia kuin Matti oli.

Häntä ei autettu, kun hän sitä eniten olisi tarvinnut. Hän ei saanut turvaa koulussa eikä kotona. Tiedän asioita, joita hänelle tapahtui lapsena, joista sinulla ei ole hajuakaan. Kenties hänellä ei ollut edes lapsuutta vaan hän joutui kamalien asioiden vuoksi kantamaan niin suurta taakkaa yksin ja ottamaan niin suurta vastuuta aivan kuten aikuinen, että hän ei päässyt nauttimaan lapsuudestaan kuten lapsen pitäisi päästä.

Kaikki tekevät virheitä ja teemme kuten parhaaksi näemme. En kuitenkaan usko, että nyt sinä näet parhaaksi torjua lapsesi ja olla hiljaa. Tiedän, ettet tykkää siitä, että Matti ottaa asioita esille lapsuudestaan. Mutta jos Matilla ei ole syytä vältellä asioita, miksi sinulla on? Ehkä tunnet häpeää, ehkä tuskaa, ehkä toivottomuutta. Mutta niin tuntee Mattikin. Nyt on aika jättää tekosyyt taakse.

Ainoa tapa päästä eteenpäin, on mennä suoraan läpi. Ei kierrellä eikä väistellä. Joten anna mennä! Voit olla se äiti, jollainen sisimmissäsi olet, mutta jonka hylkäsit itsessäsi ja eväsit lapseltasi. Olet parempi kuin mitä olet kenties koskaan ajatellut olevasi, koska minä luulen, ettet ole arvostanut itseäsi. Silloin sorrumme ihmisinä tekemään valintoja, joilla vahvistamme omaa uskomustamme ja saamme myös toiset ajattelemaan meistä samoin kuin ajattelemme itse itsestämme.

On aika alkaa arvostamaan itseäsi ja kokemuksiasi ja tunteitasi.

Mitä ajattelit, tunsit ja koit, kun pidit ensi kertaa ensimmäistä lastasi sylissäsi ja veit hänet kotiin? Entä kun tiesit, ettei lapsesi isä tule olemaan hänelle isä eikä tukena sinulle ja elämässänne mukana? Tai kun miehesi riehui kodissanne lapsesi ollessa pieni ja hän joutui näkemään aikuisten juopumista usein kotona? Entä kun kuulit, että häntä kiusataan koulussa?

Kysymyksiä on monia eikä vääriä vastauksia ole.

Miksi olet elämässäsi juonut tippaakaan alkoholia? Miksi olet valinnut huonoja miehiä, vaikka olisit ansainnut paljon parempaakin? Miksi loit turvattoman elämän niin itsellesi kuin lapsellesi? Lapsesi ei ollut ainoa, joka kärsi. Kärsitte molemmat. Mikä ajoi sinut valintoihisi ja mikä oli tavoitteesi, johon pyrit? Mistä unelmoit ja mikä oli haaveesi elämässä?

Kukaan ei voi korjata lapsuutta eikä kukaan voi muuttaa menneitä. Mutta pitkään jatkuneen myrkyllisen ja uuvuttavan suhteen voi muuttaa kauniimmaksi. Muuta et voi tehdä. Menneitä kamalampaakin on toistaa väärin opittua kaavaa ja jatkaa laiminlyöntiä. Ja suurin laiminlyöntisi voi olla enää torjuminen ja hiljaisuus.

Me kaikki haluamme tulla kuulluksi, nähdyksi ja kunnioitetuksi. Minä olen käyttänyt kaiken tämän ajan kirjoittaakseni sinulle, jotta sinä tiedät, että olet tullut kuulluksi, nähdyksi ja kunnioitetuksi.

Miltä sinusta tuntuisi kuulla, nähdä ja kunnioittaa lastasi jakamalla oman kokemuksesi ajasta, jonka piti olla lapsesi parasta aikaa ja luoda vakaa pohja elämälle - hänen lapsuudesta? Muistatko, kun leivoit hänelle syntymäpäiväkakkua ja hän sillä aikaa odotti ja kyseli iloisena ja innokkaana, kuinka monta vuotta hän täyttää? Mitä muuta teitte syntymäpäivinä ja mikä on paras muistosi ajasta, jolloin lapsesi oli pieni ja joka saa sinut hymyilemään?

Koska tässä ei ole kyse vain Matista. Tässä on kyse myös sinusta, Riitta. Pienen suloisen pojan äidistä, joka teki parhaansa myrskyisellä matkalla tulevaisuuteen, josta ei tullut kaunis ja ehjä. Et saanut parhaita kortteja matkaan. Sait käteesi kortit, joilla et voinut voittaa. Sille ei voi mitään. Meistä kukaan ei ole täydellinen joten kenenkään elämäkään ei voi olla täydellinen.

Sinä voit silti vielä saada sen pienen pojan hymyilemään ja tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja saamaan lohtua. Mikään ei selittäisi sitä, ettet tekisi niin. Siksi en usko, että ajattelet enää hetkeäkään, että enää torjuisit itsesi äitinä ja lapsesi.

Kuuntele ilman tuomitsemista. Vastaa kysymyksiin jakamalla oman kokemuksesi ilman puolustuskannalle asettumista. Kunnioita ehdoitta. Katso, jotta näet.

"Vanhempana (äitinä tai isänä) ymmärtää, että elämä on pitkiä jaksoja irti päästämistä: katsoen kun lapsesi konttaa, sitten kävelee, sitten juoksee ja sitten ajaa pois."
Deborah Mitchell

Poikasi on upea, fiksu, hyvä ja ihana ihminen kaikesta kokemastaan huolimatta eikä yhdenkään vanhemman tulisi nähdä lapsensa katoavan elämästään lopullisesti tavalla eikä toisella. Usko pois, olen nähnyt millaista tuskaa se aiheuttaa eikä siltä saa rauhaa koskaan. Ethän sinä anna sen tapahtua?

-Marja
 

Yhteistyössä