Pakko purkaa johonkin tätä ketutusta. Mies sai töitä 300km päässä kotoa missä asutaan nyt sukulaisten ja ystävien lähettyvillä ja edessä siis muutto. Esikoinen tulossa helmikuussa joten muutto tulee tosi huonoon paikkaan. Kaksi noin isoa elämänmuutosta ei oikein sovi samaan aikaan toteutettaviksi, mutta vaihtoehtoa ei juuri ole jos yhdessä halutaan olla. Eniten ahdistaa sen yksinäisyys joka uudessa tuntemattomassa paikassa on edessä ainakin alkuun. Isovanhempien apu on kaukana jos sitä sattuisi tarvitsemaan. Vauvan kanssa kuitenkin alkuun ihan pihalla ja tuki olisi tarpeen, mut kohta se on aika kaukana. Sainpahan purkaa hiukan tänne oloa, ei tartte miehelle koko aikaa valittaa kun hänellä yhtä paha mieli.